18. elokuuta 2018

VILJAPELLOLLA

"Laita nyt siihen että viljapellolla, ku ei olla ihan varmoja mitä viljaa se oli."
"Kirjota vaikka siihen, että jospa oisi ne viljat nyt puitu."


Mä rakastan näiden kuvien loppukesän fiilistä aivan yli kaiken. Mä rakastan kesää ja syksyä aivan yli kaiken. Sitä fiilistä, kun kelit alkaa hiljalleen viiletä ja ilmassa on syksyn tuntua. On vielä vähän kesä, ja melkein jo syksy. Saa haaveilla paksuista villapaidoista, herkullisista syksyisistä ruoista ja omenapiiraista, höyryävistä teemukeista. Kun saa kasvattaa yöpöydän reunalle lukemista odottavaa kirjapinoa, joka toivottavasti tänä syksynä saa dekkareiden rinnalle jotain elämänmakuista ja koskettavaa. Kun suklaalevy tuo viltin alla lohtua sateisen päivän jälkeen, ja mieli alkaa kaivata kynttilöitä tunnelmaa luomaan.

Syksyllä iskee aina into uudistua. Samalla haluan hautautua viltin mutkaan ja olla siellä turvassa, omassa pesässäni. Silti mielen valtaa pieni kutkuttava tunne tehdä jotain uutta, uudistaa kenties vähän sisustusta tai raahata iso kasa tavaraa kirppikselle. Hypellä lehtien keskellä, tai tehdä metsäretkiä. Etsiä hieman kantarelleja tai marjoja.

Tältä musta tuntuu just nyt. Tätä kaikkea rakastan niin paljon.

Nyt alkaa olla täydelliset kelit siihen, että voi pukea päälle oikeastaan mitä vain. Mä olen suhteellisen lämminvärinen, joten kesämekoissa tarkenee vielä oikein hyvin. Hieman viileämpinä päivinä kevyet neulepaidat saattavat eksyä päälle, ja housutkin alkavat houkuttaa hellekauden jälkeen. Kesän helteet ovat vielä hehkuvina mielessä, mutta neuleet ovat vaatehyllyllä jo odottamassa ensikäyttöään. Yksi neuleprojektikin odottaa aloittamistaan. Kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. 

16. elokuuta 2018

LUONNOLLISUUS ON POP

Heipat torstaihin!  Miten siellä menee? Me palattiin reissusta eilen, ja tänään oon viettänyt vapaapäivää rennosti lomalla olevan poikaystäväni kanssa. On ihan vain nukuttu, laitettu Lumin turkki kuntoon leikkausta myöten, herkuteltu, hieman siivottu ja kuunneltu molempien kesken olevia äänikirjoja. Ai kamala, yksi tili johon ei oo voitu ottaa lisätiliä pientä lisämaksua vastaan, ja koko ajan taistelut käynnissä kumpi saa milloinkin kuunnella :D Oltiin tosiaan muutama päivä Valkealassa mun serkun perheen luona, ja saatiinkin viettää paljon aikaa myös kummipoikani ja hänen pikkuveljensä kanssa. Niiiiin ihanaa, mutta samalla hieman väsyttävää. Kylläpä uni maittoi viime yönä meille molemmille haha!

Tänä kesänä mun laittautumisessa on ollut jotain hyvin erilaista aiempiin vuosiin verrattuna. Kun kurkkaatte näitä kuvia ja postauksen otsikkoa, hoksaatte varmasti, mitä se jokin on ollut.

Ensimmäistä kertaa vuosiin mä oon ihastunut ihan todella kovasti luonnolliseen lookkiin. Oon toki arjessa hyvin laiska laittautumaan jo muutenkin, mutta se on ollut enemmänkin sellaista että äh, pitäisi laittautua mutta enpä jaksa. Tänä kesänä tää juttu on ollut toisin erityisesti loppukesästä, ja oon tästä aivan innoissani!

Varmaan iso merkitys luonnolliseen lookiin ihastumiseen on ollut hellejakso, jonka seurauksena iho päivettyi kauniisti ja pisamat tulivat esiin. Tuntui suorastaan vääryydeltä peittää kaunis päivetys meikin alle, ja meikkivoidekin jäi auttamatta liian vaaleaksi. Yksi ripsihuoltokin jäi väliin, ja napsin loput ripsipidennykset itse pois. Ripsipidennykset on pitkään olleet mun arjen luottojuttu, joka helpottaa aamuja paljon. Ja niin tulee jatkossakin varmasti olemaan, sillä ripset tekivät jo paluun. Tällä kertaa voin kuitenkin sanoa, että hieman jopa epäilytti ja lopulta kadutti, kun aiemmin varasin ripsien laiton. Niin paljon kuin ripset ilmettä piristävätkin, mä vaan tykästyin aivan valtavasti siihen luonnolliseen rentoon lookkiin, jonka lähes kokonaan meikittömät kasvot saivat aikaan.

Ja muutenkin sitä kesällä laiskistuu käyttämään meikkiä. Ehkä jotain kevyesti hohtavia ja korostavia tuotteita, jotka tuovat kasvojen omaa hehkua paremmin esille. Ei mitään tunkkaista ja epämukavaa, joka kuitenkin valuisi kuumuudessa ja paahteessa hikikarpaloina kasvoilta alas.

Monesti loppukesästä tein itse asiassa niin, etten laittanut töihinkään juuri lainkaan meikkiä kasvoille. Asiakaspalvelussa näen päivittäin paljon ihmisiä, joten yleensä meikkaaminen on tuonut sellaista pientä lisäboostia itsevarmuuteen. Tuolloin tuntui, että meikittömyys oli se, mikä sitä toi. Meikkasin kulmat ja peitin näppylät, ja siinä se. Ripsetkin olivat luonnontilassaan, ja kasvoivat huimasti ollessaan ilman ripsipidennyksiä.

Oi kyllä, tämä on oodini luonnolliselle lookille. Toivon että ensi kesäkin on yhtä aurinkoinen ja ihana, iho ja mieli kiittävät huimasti. Paljon vähemmän kaipaa meikkiä, tai mitään muuta ylimääräistä. Oon niin onnellinen siitä, että oon päässyt pisteeseen jolloin ilman meikkiä oleminen tuntuu mukavammalta kuin meikin kanssa. Oon ennenkin voinut pystypäin kulkea missä tahansa ilman meikkiä, mutta nyt se on ollut erilaista. Oon katsonut peiliin, ja miettinyt että hitsi, näytän aika kivalta näin.

Oon nyt pari kertaa ripsipidennysten laiton jälkeen meikannut enemmän. Vaikka olo on laitettu ja peilistä katsoo ihan kivalta näyttävä tyyppi, tuntuu olo oikeasti melko tunkkaiselta kesän raikkaiden lookkien jälkeen. Ehkä mennään hitaasti alkusyksyäkin kohti hieman raikkaammalla, hehkuvalla ehostuksella? Ehkä nämä molemmat lookit kulkevat rinnakkain mukana tilanteen ja ennen kaikkea fiiliksen mukaan.

mekko Zara
laukku Zara
hattu H&M
kengät Stradivarius

Meikin lisäksi tietynlainen luonnollisuus on viehättänyt myös pukeutumisessa. Olkihatut ja -laukut, maanläheiset värit, valkoinen, matalammat korot tai korkojen puuttuminen ja ajatus siitä, että vähemmänkin voi olla enemmän

Millaista lookkia sinä suosit? Kuulutko luonnollisuuden puolesta liputtajiin, hc-laittautujiin vai jonnekin sinne välille?

15. elokuuta 2018

HUIKAISEVA CAMINITO DEL REY

Tällä kertaa olisi vuorossa viimeiset kuvat Espanjan reissulta, ja nää onkin jotain aivan mieletöntä katsottavaa! Jos paikka näyttää jo kuvien välityksellä näin upealta, niin voitte vaan kuvitella miltä se näytti luonnossa.

Loman loppuvaiheessa vuokrattiin meidän yhdeksän hengen porukalle kaksi autoa, joista toisen rattiin mä hyppäsin. Kurvailtiin hurjia teitä pitkin Granadasta kohti El Chorron kylää ja Caminito del Reytä (suomeksi kuninkaan polku). Reitti ei ala suoraan parkkipaikalta, vaan ohjatun kierroksen alkuun päästäksemme käveltiin ensin 2,7 km reitti luontopolkua pitkin. Paikalle on mahdollista kävellä myös lyhyempi 1,5 km reitti, joka jäi meiltä näkemättä.

Lähdettiin Caminito del Reylle hyvin innoissamme ja hieman jännittyneinä, sillä olimme lukeneet paikasta etukäteen paljon. Vielä muutama vuosi sitten reitti tunnettiin maailman vaarallisimpana vaellusreittinä, jolla oli kuollut ja loukkaantunut kymmenittäin ihmisiä. Reitti oli rapistumisen ja kuolemien takia suljettuna yli 10 vuotta, jonka jälkeen se avattiin jälleen vuonna 2015. Oli muuten aika hurjaa katsoa nykyisen reitin alapuolella kulkevaa entistä reittiä, en ihmettele hetkeäkään miksi reitti on ollut niin vaarallinen. Aika hurjaa, että joku on uskaltanut oikeasti lähteä kiertämään tuossa kunnossa olevaa polkua.. 

Meidän kierros oli tosiaan opastettu, ja kuunneltiin oppaan höpinöitä kuulokkeiden kautta. Reitillä oli koko ajan päässä kypärät, ja meitä varoiteltiin huolellisesti pitämään tavarat tallessa, pudotuksen jälkeen esimerkiksi puhelinta olisi turha kaipailla. Reitillä kävellään osa matkasta vuoren seinään tehtyjä polkuja pitkin, joilta on korkeimmillaan sadan metrin pudotus alhaalla kulkevaan jokeen. Reitti oli kokonaisuudessaan 7,7 kilometrin mittainen, johon on laskettu kävely reitin alkupäähän, ja lopuksi bussipysäkille, josta pääsi reilun euron maksua vastaan takaisin parkkipaikalle mistä lähdettiin vaeltamaan. 

Caminito del Rey oli U S K O M A T O N ! Niin henkeäsalpaava, kaunis, kerrassaan upea. Oon niin onnellinen että lähdettiin tuonne vaeltamaan, ja niin olivat kyllä muutkin. Korkeanpaikankammoisille reitti ei ehkä ole paras mahdollinen valinta, ja muutama meistäkin oli hetkittäin hieman pulassa. Minä en onneksi pelkää korkeita paikkoja, ja nautinkin reitistä täysin siemauksin! Tallensin kameran lisäksi nämä maisemat syvälle sydämeni sopukoihin, näitä kelpaa muistella.

Miltä Caminito del Rey lähtee sinun mielestäsi? Oletko joskus käynyt tuolla, tai haluaisitko kenties käydä?

Blog Design by Get Polished