1. syyskuuta 2019

MÖKKEILYÄ LOMALEIVOLLA

Yhteistyössä: LomaLeivon Mökit

Sunnuntaimoi! Viikko on hujahtanut hirmuista vauhtia, ja niin kalenterikin kääntyi jo syyskuun puolelle. Hurjaa! Onneksi lämpö on hellinyt meitä vielä elokuun viimeisellä viikolla, jotta jaksaa pitkän talven yli odottaa seuraavia lämpimiä kelejä.

Palataan tässä postauksessa viime viikonloppuun, jolloin suunnattiin pienellä bloggaajaporukalla Keski-Suomeen mökkeilemään. Oltiin myös edellisenä kesänä Leivonmäellä mökkeilemässä, ja koska ihastuttiin paikkaan niin kovin, haluttiin mennä sinne uudestaankin! LomaLeivon Viola toivottikin meidät lämpimästi tervetulleeksi, ja niinpä suunnitelma oli valmis. Muut tytöt meni paikalle jo perjantaina, ja minä ajelin flunssaisena lauantaina perästä. Vähän mietin jaksanko puolikuntoisena lähteä, mutta onneksi lähdin!

 Tällä kertaa majoituttiin kauniissa Kaisla-mökissä aivan järven rannalla, josta päästiinkin näppärästi soutelemaan ja suppailemaan. Käytiin myös lauantaina mun saavuttua kohteeseen rapsuttamassa lampaita Violan ja Kalevin Röykkälän lammastilalla - on ne vaan niin ihania! Lisäksi meidän mökkiviikonloppu sisälsi hyvin perinteisesti herkuttelua niin grilliruoan, vohveleiden kuin tyttöjen tekemän herkullisen britakakunkin muodossa! Koska mökeillä on ihanat poreammeet, istuttiin me tälläkin kertaa poreissa melkoinen tovi höpötellen ja Never have I ever-peliä pelaillen. Vitsit miten kivaa olikin!

Kuva:  Julia

 Kuva minusta ja lampaista: Katja

Kuva minusta ja lampaasta:  Julia

 Tällaiset tyttöjen viikonloput tulee kyllä välillä niin tarpeeseen, ja oli todella kiva nähdä näitä mimmejä, joista osa oli mukana mökkeilemässä viime vuonnakin. Saatiin myös pari uutta vahvistusta mukaan, ja juttu kyllä luisti loistavasti.

Kiitos seurasta Marianne, Miina, Katja, Laura, Julia ja Jenny♥ Suuri kiitos myös LomaLeivon yrittäjille Violalle ja Kaleville, kun saatiin taas käydä rentoutumassa :)

 Kuva: Marianne

Ihanaa syyskuun alkua!

28. elokuuta 2019

KUKKAINEN SETTI & PIKAKUULUMISET

Näiden kuvien julkaiseminen elokuun lopussa ei edes tunnu mitenkään hassulta, kun ulkona on ihan uskomattoman lämmin ollakseen elokuun viimeinen viikko. Iltalenkillä Lumin kanssa tarkeni mainiosti sandaaleissa ja ohuessa paidassa, ihanaa! Taidanpa huomennakin vetäistä jotain keveää niskaan, koska seuraavaan kertaan voi kohta olla jo melkoisen pitkä aika edessä.

Tämä kuvissa näkyvä setti on Vilan, ja ihan mun lemppari :) Henkii kivasti aiempien vuosikymmenten fiilistä, ja on todella kesäinen ja hempeä. Tykkään!

Pikakuulumisina voisin kertoa, että mulla menee töissä oikein kivasti. Viime viikolla (joka oli mun toinen kokonainen työviikko) olin neljä päivää sairauslomalla kuumeen ja flunssan takia, ja vasta tämän viikon puolella on alkanut tuntua siltä, että oon viimein takaisin elävien kirjoissa. Viime perjantaina olin jo töissä, ja onneksi olinkin, sillä mieskin jo totesi että mun on parempi mennä oman mielenrauhani takia haha! Neljän seinän sisällä makaaminen tuskin tekee hyvää kenellekään pidemmän päälle..

Uskon, että tämä lukuvuosi opettajana tuo tullessaan sopivasti/aika paljon haastetta, mutta oon päässyt nykyiseen tehtävääni hyvin kiinni ja käytännön asiat alkavat olla hoidossa. Oon aina ajatellut alkuopetuksen olevan ehdottomasti mun juttu, mutta oon yllättynyt siitä kuinka mainiosti viihdyn yläkoulun puolella.

Viime viikonloppu vierähti nopsaa mökkeillessä blogityttöjen kanssa, siitä lisää myöhemmin ainakin instan puolella! Kävin myös matkalla Keski-Suomeen koeajamassa yhtä autoa monen epäonnisen viime viikkoisen korjaamokerran jälkeen, ja huomenna onkin tarkoitus suorittaa vaihto hieman uudempaan ja toivottavasti toimivampaan autoon. Vaikka oonkin tosi innoissani tästä, oon onnistunut useamman päivän itkemään rakkaasta bemarin raadostani luopumista. Saattaa kuulostaa hauskalta, mutta ihan oikeasti oon kaksi iltaa itkenyt, enkä mitenkään kovin vähän :D Välillä itkuun on sekoittunut myös naurua, mutta jotain aivan uskomatonta tämä kiintymisen taso taas. Luulin, että tämä olisi ollut vain ensiautoni kohdalla, mutta ehei. Ehken tämän enempää tästä asiasta kirjoita tähän palaan vaikka kerrottavaa riittäisi, vaan suuntaan nukkumaan ja valmistautumaan huomisen tunnemylläkkään. Voi miesparkaani, kuten äitini jo totesi.. :D

Hyvää yötä, ja tsemppiä loppuviikkoon!

19. elokuuta 2019

AJATUKSIA JA KOKEMUKSIA ALBANIASTA

Toinen työviikko alkoi harmillisesti sillä, että oon kipeänä kotona. Eilen heräsin kurkussa majailevaan kaktukseen, ja iltaa kohti nenä alkoi vuotaa ja lämpö nousi. Yö oli melkoisen tukala, joten vaikka kuinka ikävältä tuntuikin jäädä heti toisella työviikolla pois, ei mun ollut mitään järkeä lähteä ketään sairastuttamaan töihin. Eikä toki myöskään itseni takia, sillä lämpöä on ollut koko ajan, ja oon aivan tuhannen tukossa. Pyysinkin miestä koukkaamaan apteekin kautta töistä kotiin.

Mulla on ollut hirmuinen lista tehtäviä asioita, mutta en oikein jaksanut eilen tehdä mitään. En jaksa tai pysty tänäänkään, mutta yhden asian voin rastia pois listalta, nimittäin blogin päivityksen. Tämä postaus on ollut luonnoksissa pitkään, joten ei onneksi vaadi kovin suuria ponnistuksia saada pungerrettua tätä ulos ;) Tässä olkoon siis tämän päivän ainoa saavutukseni sängyssä makoilun lisäksi. 

Luvassa on siis ensimmäinen postaus Albaniasta, vihdoin ja viimein, sillä onhan meidän reissusta jo kolme kuukautta aikaa! Toisaalta tuntuu että olisi paljon pidempikin, ja reissukuume on ollut kova. Mun työtön kesä ei ehkä ollut parasta aikaa säästämiseen, joten ennen reissuja haluan saada palautettua talouteni taas balanssiin.

Voi olla etten enää kaikkia reissuun liittyviä asioita muista kovin selvästi, mutta jotain ajatuksia ja fiiliksiä haluan teidän kanssa jakaa! Reissulta palatessamme tehtiin miehen kanssa yhdessä listaa reissun ja kohteen plussista ja miinuksista, joten eiköhän niitäkin ole luvassa jossain välissä. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin kertomaan yleisiä juttuja ja fiiliksiä meidän reissulta.

Napattiin tosiaan toukokuun alussa äkkilähtö Albaniaan, ja siitä parin viikon päästä oltiinkin jo kohteessa. Alunperin tuonne luvattiin reilua +30 asteen hellettä, mutta valitettavasti (tai onneksi) sitä ei kuitenkaan osunut kohdalle. Meidän hotelli sijaitsi Durrësin rivieralla, tarkemmin Golemin alueella, ja oli nimeltään Prestige Resort. Hotelli oli muistaakseni saanut neljä tähteä, ja oli ne ehdottomasti ansainnutkin. Huoneistot olivat todella siistejä, itse hotellin päärakennus todella upea ja allasalue hyvin laaja ja viihtyisä. Hotellin lähellä meni pari pientä katua, joilla käytiin tekemässä pieniä ostoksia minimarketeista. Lähin varsinainen kaupunki oli Durrës, jonne bussilla pääsemiseen meni hetki, ja matka oli vähintäänkin mielenkiintoinen :D Etsittiin bussipysäkkiä pitkään, sillä se oli merkitty vain tiehen ja haalistunut vuosien saatossa. Lisäksi kesken matkan piti vaihtaa bussia, eikä kukaan oikein tiennyt mistä jatkobussi lähtee. Onneksi joku herra meidät ja muutaman muun turistin ohjasi eteenpäin. Mitään varsinaista kaupunkialuetta ei siis ollut ihan lähellä, mutta se ei meitä haitannut.

Koska todettiin bussilla kulkeminen erityisesti Golemista Durrësiin vähän työlääksi, vuokrattiin pariksi päiväksi auto, jolla meidän oli tarkoitus lähteä ensin etelään, ja seuraavana päivänä pohjoiseen. Auton vuokraaminen kahden päivän ajalta maksoi n. 90 euroa, eli ei ollut lainkaan kallista. Auto oli aika perus Mazda, ei mikään superuusi tai hieno, mutta sangen toimiva peli. Liikenne Durrësista Albanian pääkaupunkiin Tiranaan oli vähintään kaoottista bussista ja taksista sitä seurattuamme, joten oli heti selvää, että sinne emme lähde. Samankaltaisia kokemuksia oltiin luettu paljon, ja tästä moni paikallinen meitä myös varoitti. Kuitenkin rannikkoreitti etelään oli oikein jees, eikä liikenne ollut minusta mitenkään vaarallista tai hurjaa. Minä tosiaan olin koko reissun ratissa, ja Esko toimi kartanlukijana. 

Albaniassa ajellessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, ettei matka taitu ihan samaa tahtia kuin Suomessa. Päätettiin lähteä Golemista ihan Albanian eteläosaan Sarandaan, jonne oli matkaa noin 240km. Tarkoituksena oli ajaa tuolta samana iltana takaisin, mutta emme olleet ottaneet huomioon, että matkanteko on melko hidasta :D Jälkeenpäin on ihan huvittanut tämä meidän ajatus, varsinkin kun matkalla pysähdyttiin kauniisiin paikkoihin, ja pelkästään ajamiseen meni yhteen suuntaan n. 5-6 tuntia. Tiet olivat hyvin mutkaisia ja kulkivat vuoristojen kautta. Verrattuna esim. Lofootteihin, ei Albaniassa ollut tunneleita joita pitkin vuorten ohitus olisi sujunut nopsaa, vaan tuolla kiivettiin pikkuruista mutkaista tietä ylös, ja laskeuduttiin myös alas. 

Koska matkanteko tosiaan kesti, päätettiin napata Sarandasta hotelli yön ajaksi ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä. Jossakin vaiheessa huomattiin, että autoon oli lisäksi asetettu rajoitus kilometrimäärästä, jonka sillä saa vuorokauden aikana ajaa, eli tästäkin syystä yöpyminen Sarandassa osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Ähersin auton parkkiin, ja käveltiin ensimmäiseen kivan näköiseen hotelliin, joka oli nimeltään Hotel Jaroal. Pulitettiin yöstä n. 65 euroa (muistelen näin), ja saatiin käyttöömme ihan meren rannalla oleva huone. Huone oli oikein kiva, ja aamupala myös hyvin kattava. Ihastuttiin kyllä enemmän Prestige Resortiin molemmat, mutta tuostakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa. Kello oli tuossa vaiheessa jo melko paljon, ja mahdollisesti halvempiakin vaihtoehtoja olisi Sarandan rantakadulta löytynyt, jos olisi jaksanut etsiä. 

 Ja kuten tästä saattaa päätellä, emme ehtineet pohjoiseen, jossa olisimme halunneet käydä mm. Albanian Alpeiksi kutsutulla alueella. Siellä olisi ollut paljon upeaa nähtävää!

Maisemat kyllä olivat upeita, suorastaan henkeä salpaavan kauniita. Toinen toistaan upeampia turkooseja rantoja, vehreitä kansallispuistoja, huimaavan korkeita vuoria, paljon erilaista kasvillisuutta.. Pysähdyttiin erään kansallispuiston jälkeen korkealle vuoren huipulle ihailemaan maisemia, ja molempien suusta pääsi useampi ihastunut henkäys. Kyllä muuten kelpasi ajella noissa maisemissa!

Durrës oli kohteena hyvin erilainen kuin etelämpänä sijaitseva Saranda. Sarandassa huomasi selkeästi Kreikan läheisyyden, ja esimerkiksi ravintoloista löytyi paljon kreikkalaistyylistä ruokaa. Sarandan alueella turismi oli selkeästi enemmän näkyvillä, ja huomasi, että ravintoloita ja kauppoja oli tehty paljon juuri turisteja varten. Ruoka-annokset olivat myös tuolla kalliimpia, joskin eivät missään nimessä Suomen tasolla. Pohjoisempana saatiin kuitenkin ravintolasta mm. pizzaa kolmella eurolla ja viinilasillisia alle kahdella eurolla. Hintataso oli siis lähes kaiken suhteen hyvin edullinen. 

Yövyttyämme Sarandassa jatkoimme matkaa upealle Ksamilin rannalle, josta kiersimme Blue Eye-lähteen kautta sisämaata pitkin takaisin alkuperäiselle hotellillemme. Suosittelen lämpimästi seuraamaan myös tienvarsikylttejä, sillä navigaattori ohjasi meidät hieman ahdistusta herättäneeseen umpikujaan korkealle Gjirokasterin kylään menevälle tielle, jossa ei lopulta saatu autoa käännettyä kapeiden katujen vuoksi, ja peruuttaminen ylös kapeaa mutkaista rinnettä olisi ollut mulle aika mahdoton tehtävä. Onneksi ihana paikallinen pappa pelasti meidät ja peruutti auton, ja päästiin vuolaiden kiitosten jälkeen jatkamaan matkaa. Hauskinta tässä oli se, että heti tuolta alas päästyämme huomattiin seuraavassa risteyksessä kunnon kyltit Gjirokasteriin, mutta ei siinä vaiheessa enää haluttu lähteä sinne traumojemme jälkeen :D Ja ne kadut oli oikeasti kapeita, niissä mahtui menemään yksi auto kerrallaan, ja talot kohosivat heti kadun vieressä niin, että juuri ja juuri sait auton oven avattua mahtuaksesi ulos. 

Me tykättiin molemmat Albaniasta kovasti! Toki maassa oli paljon ristiriitaisuuksia ja vastakohtia, sillä erityisesti tuolta meidän hienolta hotellialueelta poistuessamme ympärillä oli monin paikoin näkyvissä köyhyyttä ja kesken jääneitä rakennuksia. Tuo ei kuitenkaan jäänyt tietenkään päällimmäisenä maasta mieleen, mutta välillä kiinnitettiin siihen huomiota. Toki Albania ei ole vielä suurimpien turistimassojen kohteena, joten siellä on vähän joka puolella rakennustyömaita, joissa rakennetaan milloin suurta vesipuistoa, milloin hotellia tai vastaavaa. Olisi hauska nähdä, miltä tuolla näyttää vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Albaniassa puhutaan vielä paikoittain melko heikosti englantia, mutta mm. hotelleissa englannin kieli sujuu virkailijoilta ja tarjoilijoilta oikein hyvin. Tässäkin huomattiin, että mitä etelämmäs mentiin, sitä paremmin englantia puhuttiin. 

Pääkaupungissa Tiranassa käytiin päiväreissulla, joka jäi mm. kameran katoamisen takia melko lyhyeksi reissuksi. Tirana ei jotenkin yhtään sytyttänyt mua, ja siitä jäi jotenkin jopa kaoottinen kuva. Toki kyseessä on miljoonakaupunki, ja ainakin liikenne näytti melkoisen hullulta :D Olisi kuitenkin ollut hauska tutustua Tiranaan paremmin, ja todistaa tämä mun pikainen mielipide vääräksi! Kuitenkin esim. Saranda vaikutti todella kauniilta, miellyttävältä ja rauhalliselta kaupungilta, josta kuitenkin löytyy mm. yöelämää sitä kaipaaville.

Tässäpä hieman fiiliksiä meidän Albanian reissusta, muistathan että kyseessä olivat vain mun (ja mieheni) kokemukset, ja sinun kokemuksesi voivat olla hyvinkin erilaisia. :) Pidettiin Albaniasta molemmat kovasti, ja itse ainakin voisin lähteä tuonne milloin tahansa uudelleen! Ehkä kuitenkin seuraava kohde voisi osua tuonne samalle suunnalle mutta eri maahan, kuten vaikkapa Montenegroon tai Kroatiaan, joissa varmasti riittäisi myös paljon nähtävää.

Oletko käynyt Albaniassa, ja miltä kohde vaikuttaa mun kuvailun perusteella?

Blog Design by Get Polished