13. heinäkuuta 2013

Minun kuplani

Oon viime aikoina kuullut kavereilta usein siitä, että mä elän kuplan sisällä. Kuplan, joka pitää loitolla pahan maailman. Kuplan, jonka sisälle mahtuu hyvää, mutta en nää pahaa maailmaa. Niin mä oon tän ymmärtänyt sen perusteella, mitä mulle on sanottu. Oon myös kuullut puhuttavan romanttisesta kuplasta, jonka sisällä mä liihottelen. Oon kuulemma kukkaseppelepäinen tyttö, joka näkee kaikessa ja kaikissa paljon hyvää.
Jotenkin musta tuntuu aika jännältä kirjottaa tämmösistä syvällisemmistä asioista, ja jakaa niitä monien täysin tuntemattomien kanssa. Mutta oon miettinyt paljon tuota kupla-asiaa, ja ajattelin tännekin jonkin verran ajatuksiani kasata. Sitä kautta saatte musta paremman käsityksen, kuin pelkkien päivän asu-postausten perusteella, heh :) Oon kuitenkin hieman arka jakamaan syvällisempiä asioita itsestäni, ja sen takia musta voi saada pinnallisen kuvan. Todellisuudessa pinnan alta löytyy todella syvällinen ja asioita (välillä liiankin) paljon pohtiva tyttö.
Kyllä mä välillä huomaan itsekin, että liihottelen jossain maanpinnan yläpuolella omissa pilvilinnoissani ja satumaailmoissani, joista mua ei helpolla tiputeta. Muistan kun joskus lukion ekalla luokalla psykologian tunnilla kysyttiin, että onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vai paha. Meitä oli ehkä hieman yli viisi oppilasta kyseisellä tunnilla, ja muistaakseni mä olin ainoa, joka uskoi ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä. Monet tekee pahoja asioita, ja monet on oikeasti pahoja ihmisiä. Mutta kuka täällä jaksaisi, jos oikeasti uskoisi ihmisten olevan pahoja, katkeria ja toistensa vihollisia? En minä ainakaan. Kun uskoo ihmisten hyvyyteen, haluaa myös itse tehdä hyvää ja saada mahdollisimman monen hymyilemään.

En oikeen itsekään tiedä, mitä koko kuplajutusta ajattelen. Totuushan on se, että oon elämäni aikana kärsinyt varmasti enemmän kuin moni muu. Niitä asioita en halua tässä jakaa, mutta välillä oon ollut todella pohjalla. Silti uskon, että ilman juuri niitä asioita mä en ois nyt juuri tää ihminen, kuin nyt oon. En varmasti osais hymyillä ja iloita niistä pienistä asioista ilman kaikkea sitä, mitä oon joutunut kokemaan. Ja tavallaan oon niistä kokemuksista ja lukemattomista itkuista ja yksinäisistä hetkistä älyttömän onnellinen ja kiitollinen. Just ne on niitä asioita, jotka on kasvattanut mua ja tehnyt musta niin vahvan, kuin nyt olen. Nyt tuntuu, ettei mitkään pienet asiat voi kaataa mun maailmaa.
Mun kupla on rikkoutunut monta kertaa, niin ystävyydestä, rakkaudesta kuin elämästä ylipäätänsä. Silti se näköjään vaan aina korjaantuu tai tulee takaisin, vaikkakin se vie aikaa. Mun luottamus on petetty, mut on jätetty, mun usko elämään on loppunut monia kertoja. Mutta nykyään se on vahvempi kuin moneen vuoteen. Nykyään mä hymyilen enemmän kuin moneen vuoteen, ja se hymy on aito. Nykyään mä kerron, jos muhun sattuu. Ja sen jälkeen onkin paljon ihanampi taas hymyillä rehellistä ja aitoa hymyä. Ihmisiin luottaminenkin tuntuu ihanalta.
Välillä mä itsekin mietin, että miten mä jaksan vieläkin uskoa kaikista ja kaikesta hyvää. En tiedä, kai mä vaan oon peruspositiivinen luonteeltani, ja uskon hyvyyteen. Ja osaan kääntää vaikeudet vahvuudeksi, mikä on muuten tosi tärkeää. Mä oon tosi herkkä ja elän jokaisen hetken tunteella ja täysillä. Nään rakkauden vaaleanpunaisten lasieni läpi, vaikka nekin lasit on useita kertoja rikkoutunut. Uskon aina kaiken tulevan kuntoon keinolla millä hyvänsä, koska asioilla on vaan tapana järjestyä. Kaikki kääntyy aina lopulta hyväksi, ja silloin tajuaa, että niiden huonojen juttujenkin täytyi tapahtua, ja että niilläkin oli joku syy.

Uskon myös, että saan elämästä paljon enemmän irti positiivisella kuin negatiivisella asenteella. On mahtava tunne, kun saa vastaantulijan hymyilemään omalla hymyllään tai kivalla kommentillaan. Välillä ihan pienet asiat saa kestohymyn huulille, kuten eilinen kaupasta löytynyt tee-se-itse pehmispaketti! Hymyilkää, naurakaa, eläkää! Sitten on jotain mitä muistella vanhana kiikkutuolissa :)

Mitä ajatuksia tämä hieman erilainen postaus teissä herätti? Lisää tällaisia vai ei koskaan enää? :)

26 kommenttia :

  1. Hyvä postaus, ajattelen usein samalla lailla kuin sä. Haluan uskoa ihmisistä hyvää, ja olen joskus ihan liian sinisilmäinen. Empaattisuuttani riittää myös pahaa tehneille ihmisille... Postaus herätti ajatuksia, lisää tämmösiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toisaalta se on kyllä vaan hyvä, että empaattisuutta riittää niillekin, jotka on tehny pahaa. kiitos palautteesta :)

      Poista
  2. Tosi ihana postaus! :) sai mutkin miettiin, et kyllähän blogissa voi kirjottaa niitä syvällisempiäkin asioita, koska ne saa muutkin ajattelemaan :) ja haaveilu on ihanaa, välillä tulee oikein tarve, että nyt on päästävä vain omiin oloihin ja saatava miettiä kaikkee! Ja tosiaan tuosta hyvän uskomisesta, musta se on hieno piirre :) yritän itekin pyrkiä sellaseen ja oon joskus turhan hyväntahtonen tai lyhyt vihanen, kun en jaksa sellaista negatiivisuutta plus mielummin leikin, kuin inhoaamani ihmistä ei olisi olemassa kuin keskittyisin vihaamaan sitä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niinpä, mutta välillä vaan pelottaa palaute syvällisemmistä jutuista. on aika kätevää sivuuttaa vihaaminen sillä, että leikkii ettei ihmistä ole. tuota vois kyllä kokeilla :D

      Poista
  3. Tosi hyvä postaus, ajattelen aika samalla tavalla ja vaikka musta vois saada aika pinnallisen kuvan, oon oikeesti aika filosofinen ihminen D: Ihmisessä on mun mielestä tosi hyvä piirre semmonen että etsii kaikesta hyvät puolet ja elää elämäänsä positiivisella asenteella. Sait uuden lukijan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. se menee varmasti monen kohdalla niin :) se on kyllä tosi tärkeä juttu, oon samaa mieltä! :)

      Poista
  4. Tosi hyvä postaus! Kirjotat niin kivasta tällasista! Ja kaikki postauksen kuvat sopi tähän tekstiin ja muutenkin kokonaisuus oli loistava. Sun kannattaa kirjottaa enemmänki tämmösiä postauksia! :))

    Ps. käy toki katsomassa mun blogi :
    http://amaija.blogspot.fi/

    (:

    VastaaPoista
  5. Kiva blogi sulla, tykkään hurjasti lukea blogeja niin kivaa löytää uusia! Terveisin tuleva opiskelukaveri ;)

    VastaaPoista
  6. Tosi kivoja ksesäisä kuvia! :-)

    VastaaPoista
  7. ihanan tunnelmallisii kuvii!

    http://verajaudance.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  8. Toisaalta ihastuin tällaiseen syvällisempään postaukseen, mutta koska et vaikuttanut yhtään ihmiseltä josta pitäisin niin en voi liittyä lukijaksi. En myöskään tykkää ulkoasusta. Kuvat on kivoja ja oot nätti

    VastaaPoista
  9. Ihan sinällään ajatuksia herättävä kirjoitus, mutta tuo lause ". Totuushan on se, että oon elämäni aikana kärsinyt varmasti enemmän kuin moni muu." jäi hieman kaihertamaan. Oletkohan aivan oikea ihminen tuota toteamaan? Luulenpa että sinun pienet murheesi, mitkä toki tuntuu pahalta kun omalle kohdalle sattuu, on vielä aika mitättömiä, jos ajatellaan suuremmassa mittakaavassa.
    Kaikki ihmiset kärsii, ja varmasti sinullakin on murheita ollut, mutta liioittelemaan ei kannata alkaa myötätunnon hakemiseksi. Muutenkin kannattaa miettiä hieman mitä kirjoittaa.
    Muuten, monessa postauksessakin olen huomannut, että puhut asiat ristiin, ja merkitykset muuttuu vielä saman postauksen aikana. Ajatusvirhe ehkä, jos yrittää liikaa? Who knows.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tiedostan kyllä, että monet kohtaa elämänsä aikana paljon pahempia asioita, kuin mä olen ikinä kohdannut tai tulen koskaan kohtaamaan. mutta tiedän myös sen, mitä oon kokenut, ja voin sen perusteella sanoa että ei jokainen ole käynyt elämässään läpi samoja asioita kuin minä.
      varmasti jokaisella on omat pienet ja suuret/suurelta tuntuvat murheensa, mutta ei ole toisten tehtävä alkaa niitä mitätöimään tai arvostelemaan. ja tarkoituksena ei ollut todellakaan hakea myötätuntoa, tän oli tarkoitus olla positiivinen postaus, joka näyttää että vaikeuksista voi selvitä.
      kyllä mä omasta mielestäni mietinkin mitä kirjoitan blogiini. ainakin tän postauksen kohdalla oli paljon ajatuksia, joita oli hankala kasata, joten on voinut lanka postauksen aikana katketa. mutta kiitos palautteestasi, mukava kuulla välillä vähän erilaistakin kommenttia :)

      Poista
  10. Kiva postaus! PS. Mikä sun poikakaverin nimi on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :) mä en mielellään tuosta hirveästi kirjoittaisi blogin puolella ihan toisten toiveet huomioon ottaen :)

      Poista
  11. Tosi kiva blogi:)
    Liityin lukijaksi:)

    http://n4verendingstory.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :) voi, miten mukava kuulla! :)

      Poista
  12. Voi sinuu! <3 Täällä ilmottautuu eräs toinen kuplassa haaveileva neitokainen. Saan myös jatkuvasti kuulla tosta mun kuplassa elämisestä. Silti kaikkien vastoinkäymisten jälkeen se rakentuu aina takaisin ja entistä vahvempana. Elämä on vain niin kaunis, joten mielummin elän sen kuplassa kuin karussa todellisuudessa. Tietenkin ympärillä tapahtuu jatkuvasti pahoja asioita, mitkä kyllä pysäyttävät. Asenne ratkaisee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, et oo ainut joka saa kuulla siitä! :D oot kyllä niin oikeassa siinä, että elämä on kaunis. ja omalla asenteella voi vaikuttaa niin moneen asiaan! elämästä voi nähdä sen pahuuden, tai keskittyä kauneuteen. se on jokaisen oma valinta :)

      Poista

Blog Design by Get Polished