30. joulukuuta 2017

MITÄ OPIN VUONNA 2017?

Jos kuvailisin kulunutta vuotta yhdellä sanalla, olisi se sana ehdottomasti opettavainen. Oon saanut paljon, mutta mikään niistä jutuista ei ole tullut "ilmaiseksi". Koen olevani kaiken kaikkiaan tosi onnellinen tällä hetkellä, ja samalla sangen tyytyväinen elämääni. Mitä minä sitten opinkaan vuonna 2017?

Elämysten merkitys materian sijaan. Oon välillä kuluttanut aivan holtittomasti, ja sen seurauksena pohtinut paljon kulutustottumuksiani niin yksin kuin poikaystävänkin kanssa. Vaikka tekisin kuinka paljon töitä, en vain voi kuluttaa näin paljon. Ja mitä minä edes tekisin kaikella turhalla materialla?! En aio kieltää itseltäni shoppailua, mutta sen täytyy tapahtua kohtuuden rajoissa. Kukaan, en edes minä, ei tarvitse kymmeniä kenkiä ja takkeja. Ja mihin minä haluan rahani käyttää, joihinkin turhiin ja jossain vaiheessa hajoaviin kenkiin vai ihaniin elämyksiin läheisten kanssa? Niitä ronttosia tuskin muutaman vuoden päästä muistan, mutta ihanat ja arvokkaat rakkaiden kanssa vietetyt hetket jäävät vuosiksi tai jopa loppuelämäksi mieleen. Tänä vuonna opin panostamaan niihin elämyksiin ja kokemuksiin, joihin mieluiten rahani laitan. Oli se sitten kahvihetki ystävän kanssa, leffailta rakkaan seurassa tai matka lämpöön. Ne painaa vaakakupissa paljon materiaa enemmän. Raha ei tuo onnea, mutta jotkin kokemukset ja elämykset valitettavasti vaativat rahaa.

Ajoissa olemisen ihanuus. Oon ihan pahin mahdollinen viime tipassa minne tahansa menijä, ja en ole koskaan missään etuajassa. Koskaan. Nyt oon kuitenkin opetellut varsinkin opettajan sijaisuuksia tehdessäni menemään koululle aamulla ajoissa, jolloin ehdin tsekkailla läpi sähköpostit ja suunnitella vielä tunteja tai tehdä hienosäätöä päivän ohjelmaan. Ja voi mikä rauhallinen ja rentoutunut fiilis siitä tuleekaan! Ei tarvitse ajaa tuhatta ja sataa ja stressata koko aikaa ehditkö perille. Tässä on vielä parantamisen varaa, ja tulevana vuonna haastan itseni olemaan hyvissä ajoin joka paikassa. 

Hyväksyn itseni ja olen itselleni armollinen. En voi osata kaikkea, aina joku on minua parempi jossakin. Kauniimpi, laihempi, fiksumpi. Aina. Se on vain karu fakta, ja mulle riittää se että olen paras versio itsestäni. Kukaan ei voi olla minua parempi minä, ja minä olen tällaisena juuri täydellinen. Haluan kehittää itseäni ja muuttaa joitakin syvälle juurtuneita ja haitallisia käyttäytymismalleja, mutta minä olen hyvä ja arvokas omana itsenäni. Eikä kukaan eläisi tätä minun elämääni paremmin kuin minä, niistä lähtökohdista ja kokemuksista joista minä tätä elän. Ei tarvitse tavoitella täydellisyyttä, kunhan teen vain parhaani. Minussa on "huonoja" piirteitä kuten jokaisessa meistä, ja on tärkeää osata nauraa niille. Usein perheen ja poikaystävän kanssa naureskellaan mun lyhyttä pinnaa ja temperamenttia, ja tuntuu ihanalta että nämä ihmiset rakastaa minua siitäkin huolimatta. Ja niin teen itsekin. Mun ei tarvitse olla täydellinen, mutta haluan olla mahdollisimman ehjä ja kokonainen. Sitä kohti mennään pikkuhiljaa, muistaen samalla armollisuus itseäni kohtaan. 

Kaikkien ei tarvitse pitää minusta. Eikä jokainen voikaan pitää jokaisesta toisesta ihmisestä. Mä jotenkin lähtökohtaisesti ärsyttävällä tavalla haluan miellyttää ihmisiä, ja pyrkiä siihen että kaikki pitäisivät minusta. Oon elämäni aikana kuitenkin kohdannut niitä tyyppejä, jotka suhtautuu muhun negatiivisesti minua sen kummemmin tuntematta. Siitä tulee aina vähän tai vähän enemmänkin paha mieli, ja miettii mikä itsessä on vialla. Mutta hitto soikoon, miksi kaikkien täytyisi pitää minusta? Mulle riittää että mulle tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset hyväksyy mut sellaisena kuin olen. Toki voisin nahkaani kasvattaa paksummaksi tässäkin asiassa, eli siinä tavoitetta myös ensi vuodelle. Oon oppinut myös sen, että kaikki ihmiset ei halua sulle automaattisesti hyvää. 

Vähemmän niitä ihmisiä, joita ei kiinnosta muiden asiat. Oon myös välillä havahtunut joissakin tilanteissa siihen, että hetkonen, mitä tuo vastapäinen tyyppi tietää minusta? Kiinnostaako sitä kysyä, ottaa selvää mitä minulle kuuluu ja mitä ihan todella jostakin ajattelen? Niinpä. Miksi siis tuhlaisin aikaani noihin ihmisiin? Keskustelutilanteissa itse pyrin parhaani mukaan kysymään toiselta kuulumisia sekä keskustelemaan syvällisemmistäkin asioista ja näyttämään kiinnostukseni henkilöä sekä hänen asioitaan kohtaan. Olemaan läsnä ja kuuntelemaan. Vastavuoroisuus on pop. 

En voi aina vain pelätä hylätyksi tulemista. Vaikka mulla on vaikeita kokemuksia aiemmista parisuhteista, en halua että niistä tulee raskas taakka tälle ihanalle ja tärkeälle parisuhteelle. Se että joku on joskus kohdellut minua hyvin väärin, ei tarkoita että jokainen muu kohtelisi. Näen vieläkin välillä painajaisia (tällä viikolla painajaiset oikein kunnostautuivat..), ja huomaan kyllä niiden asioiden vaikutuksen itseeni ja siihen, miten olen ja toimin kaikkein läheisimmässä ihmissuhteessa. Tähän on kyllä helpottanut paljon se, että toinen on tehnyt selväksi ettei lähde mihinkään. Että ongelmia ja riitoja saa olla, mutta niiden ei tarvitse päättyä eroon. Toinen tietää mut ja mun heikkoudet, ja rakastaa mua niiden kanssakin. Auttaa mua kehittymään paremmaksi minuksi. Mulla on vaan jotenkin tosi syvään juurtunut tuo pelko hylätyksi tulemisesta, ja ihan pahaa tekee välillä miten poikaystävä saa kärsiä mun aiemmista kokemuksista. Paljon on tultu eteenpäin, mutta ensi vuonna vielä paljon lisää. Tästäkin aiheesta on niin paljon ajatuksia, että riittäisivät varmaan omaan postaukseensa. 

Aina ei tarvitse suorittaa. Oikeasti, mitä elämästä jää käteen jos juokset pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, keskittymättä kunnolla mihinkään tai nauttimatta hetkestä? Mä tavallaan tiedostan tämän, mutta käytännössä tämä juttu on ollut mulle aina tosi vaikea. Oon luonteeltani äärimmäinen suorittaja, ja paahdan välillä töiden ja opintojen kanssa ihan hullua tahtia. Mutta sen ei tarvitse olla sitä. Haluan ehtiä nukkua kunnolla, kirjoittaa rakasta blogiani, viettää aikaa karvakorvien kanssa, nautiskella elämästä maailman ihanin tyyppi vierelläni. Ja pyhästi lupaan itselleni, että tulevana vuonna minä elän suorittamisen sijaan. Myös lepo on tärkeää jaksamisen kannalta, eikä univajeesta ja stressikiukuista seuraa mitään hyvää. 

Voit itse tehdä unelmistasi totta. Kuka tahansa voi saada ja saavuttaa mitä tahansa, kunhan tekee töitä niiden asioiden eteen. Tän oon huomannut kuluneena vuonna mm. työrintamalla, parisuhteessa, opinnoissa sekä ihan vain yleisesti elämässä. Mitään ei kuitenkaan saa ilmaiseksi, vaan ihan oikeasti täytyy nähdä vaivaa niiden juttujen eteen mitä haluaa. Mitään ei tuoda sulle valmiina eteen, se on fakta. 

Rakkaus kantaa Sen Oikean kanssa. Tuntuu että aiemmin oon taistellut tuulimyllyjä vastaan tai hakannut päätäni seinään, kun nykyään kaikki tuntuu eri tavalla oikealta ja helpolta. Toki meillä on omat välillä suuremmatkin haasteemme, mutta ne on tehty selätettäviksi. Luin juuri erään artikkelin, jossa psykologi kehotti pohtimaan parisuhteen toimivuutta mikäli riitoja ei ole laisinkaan. Eikö silloin vain uskalla sanoa omia mielipiteitään? On maailman ihanin tunne, kun rakastaa toista täysin ehdoitta ja juuri sellaisena höpsönä kuin toinen on. On maailman ihanin tunne, kun voitte yhdessä höpsötellä ja olla juuri yhtä pöljiä keskenänne. Saada mahdottomia nauruhepuleita milloin mistäkin syystä. On myös maailman ihanin tunne, kun et muuttaisi toisesta mitään, ja rakastat, arvostat ja kunnioitat toista ja hänen mielipiteitään. Aidosti ja ehdoitta. 

Aina ei tarvitse antaa uusia mahdollisuuksia ja ymmärtää. Jotkut ihmiset eivät vain muutu, ja mikäli joku kohtelee sua toistuvasti huonosti, sun ei tarvitse sitä katsoa. Joskus on parempi antaa olla ja kävellä pois. Maailma on täynnä ihania tyyppejä, jotka kunnioittaa ja arvostaa sua. Mitään huonoa kohtelua ei tarvitse katsoa läpi sormien, vaikka mitä tekosyitä löytyisikin. 

En häpeä kertoa käyväni terapiassa. Ongelmien kertomisesta ja sairauksien jakamisesta on tullut mediaseksikästä, aihe joka jaksaa kiinnostaa. Mun mielestäni on kuitenkin hyvä, että ihmiset puhuvat näistä ongelmista avoimesti, jakavat ja saavat vertaistukea sekä jonkinlaista helpotusta oloonsa. Mielenterveysongelmat on olleet pitkään tabu, josta ei ole uskallettu puhua. Nykyään tuntuu että joka toinen käy terapiassa, ja hyvin tunnetutkin ihmiset ovat avautuneet mielensä sairastumisesta. Mua on jotenkin pelottanut miten ihmiset tähän reagoi, mutta moni on vaan vastannut että niin minäkin käyn terapiassa :D Ihanan avointa ja helpottavaa. Tuntuu että Joensuun ystävilleni oon tästä hyvin avoimestikin puhunut jo useiden vuosien ajan, mutta Kuhmossa nämä jutut ei ole monestakin syystä niin helppoja. Täällä asiat kiertää heti kaikkien tietoon, ja täällä oon kokenut eri tavalla selkäänpuukotustakin jossain vaiheessa elämää. Avun hakeminen ei ole heikkoutta, se on todellista rohkeutta. Mulla on tosiaan viimeinen terapiavuosi nyt menossa, ja koen siitä olleen mulle apua. Tunnen itseni paljon paremmin, sekä tiedostan käytökseni taustalla olevia syitä aivan eri tavalla. Olen myös oppinut hyväksymään itseäni ja heikkouksiani sekä olemaan itselleni armollinen. 

En häpeä blogiani. Tätä sivuten on tulossa oma postauksensa myöhemmin, joten en kovin syvällisesti tähän paneudu. Oon kuitenkin kohdannut paljon ennakkoluuloja sekä blogiani että itseäni bloggaajana kohtaan vuosien saatossa, mikä on johtanut siihen etten uusille tuttavuuksillekaan kerro kirjoittavani blogia. Olen tietyllä tapaa hävennyt bloggaamistani. Olen hävennyt jotakin minulle valtavan rakasta ja tärkeää harrastusta, jonka kautta saan ilmaista itseäni ja tuoda luovuuttani esille. Käsittämätöntä. Enää en tee niin. 

Kritiikinsieto. Tässä on myös vielä kehittämisen varaa, mutta isoja askelia on otettu eteenpäin. Tulen tulevassa työssäni tarvitsemaan tätä niin paljon, ja oon aina ollut harvinaisen hyvä ottamaan asioissa itseeni. Kritiikki ei aina ole pahasta, ja senkin voi sanoa rakentavasti. Parhaimmillaan sen avulla voi kehittää itseään ja omaa toimintaansa. Nykyään osaan jo paremmin ottaa kritiikkiä vastaan, enkä heti sitä saadessani pillahda itkuun ja pidä itseäni täysin epäonnistuneena. Pyrin ihan todella pohtimaan, olisiko mulla aihetta muuttaa omaa käytöstäni tuon palautteen pohjalta, ja varsinkin parisuhteessa tää on toiminut hyvin. Kritiikki ei välttämättä kerro minusta ihmisenä, vaan voi kohdistua ihan vain johonkin toimintaani, jossa on parantamisen varaa. 

Näiden pohjalta on hyvä jatkaa kohti tulevaa vuotta. Ihanaa ja ikimuistoista vuotta 2018 jokaiselle blogini lukijalle 

Mitä sinä opit vuonna 2017? Tunnistitko itsesi jostakin näistä minun kohdistani?

29. joulukuuta 2017

BAD DAYS BUILD BETTER DAYS

Mulla oli melkein valmiina postaus siitä, mitä opin vuoden 2017 aikana. Vakaa aikomus oli julkaista se tänä aamuna, mutta aina ei elämä mene niinkuin toivoisi.

Tälle joululomalle on sattunut valtavasti haasteita. Tuntuu, että lähes jokainen meidän perheen auto on hajonnut. Vietän siis kaksi viikkoa Kuhmossa jossa olen myös "lomani" töissä, ja viime viikolla tänne saavuttuani ulkona satoi jäätävää tihkua niin, että autojen ovet jäätyi kunnolla kiinni. Mä revin bemarini ovea ihan tosissani, mutta en saanut sitä auki. Lopulta isä sai - listoineen päivineen. Uskomatonta. 

Jouluna oltiin enoni luona erilaisten aikataulujen vuoksi kolmella eri autolla. Joulupäivänä Esko lähti ensimmäisenä mun bemarilla pois, äiti ja isä koirien kanssa toisella avensiksella, ja viimeisinä lähteville mulle ja Kaisulle jäi perheen uusin avensis. Joka ei sitten lähtenytkään liikkeelle. Jarrut olivat jäätyneet, eikä auto liikkunut milliäkään. Luojan kiitos eno ei ollut vielä ennättänyt lähteä, ja sai jarrut toimimaan halon ja vasaran avulla. Kyllä hänelläkin kesti oma aikansa tuossa touhussa, enkä itse olisi edes tiennyt minne vasaralla ja halolla pitäisi hakata - olisi nimittäin voineet olla vanteet äitin autossa sen jälkeen mutkalla.

Joulupäivän iltana mentiin poikaystävän vanhempien luo. Puhalluksen takia poikaystävän autosta halkesi lähes virheetön tuulilasi puolen metrin (siis 50cm!!) matkalta. Voi terve. Keskiviikkona kävin serkkuni luona kylässä sekä ostamassa herkkuja torstain Baby Showereille. Kaupungilla huomasin, ettei kuskin oven kahva mene pohjaan; sinne oli mennyt jäätä väliin. Lisäksi jarrut alkoi laahata, ja sitä onkin kojetaulun valot enteilleet 2-3kk. Ne palaa aina miten sattuu, enkä jaksa niistä suuremmin stressata. Aiemminkin on ollut joku pieni anturi rikki, ja sen seurauksena varoitusvalot on palaneet ilman sen suurempia syitä. Autolle oli onneksi oven listan takia varattu huolto torstaille, jossa sitten selvisi että jarrupalat olivat kuluneet loppuun (jälleen.. vastahan ne vaihdettiin..) ja jarrusylinteri oli jumissa. En ole vielä ennättänyt autoani noutaa, kun on sattunut jo valtavasti muuta.

Ennen tätä päivää ollaan taisteltu myös sähköjen kanssa. Kuhmossa on aivan V A L T A V A S T I lunta, ja ollaan vietetty pari iltaa ilman sähköjä kun jonkin sähkölinjan päällä on milloin mitäkin. Ei tässä muuten mitään, mutta tosiaan eilen järkkäsin yllärinä ystävälleni Baby Showerit. Täällä valmisteltiin koti juhlakuntoon siskoni kanssa kynttilöiden ja taskulampun valossa, ja mun keskeneräinen muffinitaikina odotti 6-7h sähköjen paluuta. No, eivät palanneet, vaan saatiin muffarit leivinuuniin aiemmin. Juhlat oli pienimuotoiset mutta kivat; olin järkännyt pientä ohjelmaa, koristeita ja herkkuja. Tämänkin takia oli hermot todella kireällä, sillä vaikka otin täysin vastuun juhlien järjestämisestä, ei moni muu vaivautunut juurikaan vastaamaan koko suunnitteluryhmään. Mullakin on rajallinen aika Kuhmossa ollessani niitä järjestää jo töidenkin takia, enkä tiedä tulenko käymään täällä enää ennen kuin vauva jo syntyy. Yritin ottaa kaikkien aikataulut silti huomioon, mutta parhaat eivät ole vielä tähänkään päivään mennessä kommentoineet ryhmään mitään. Jouduin lukuisia kertoja kyselemään kuka tulee paikalle että osaan varata ruokaa, ja kuinka moni osallistuu odottavan äidin lahjaan. Niinkin ihana juttu kuin rakkaan ystävän vauvakutsut, ja voi olla monelle noin vaikeaa?! Olin valtavan kiitollinen niille muutamalle tyypille, jotka vastasivat sinne ja osallistuivat keskusteluun edes jollain tavalla. Olin repiä pääni irti näiden järjestelyiden takia, ja varsinkin ystävän puolesta siitä harmituksesta kun moni ei päässyt paikalle tai muutamassa tapauksessa vaivautunut tulemaan

Tää aamu oli kuitenkin kaiken huippu. Nyt oon jo rauhoittunut sen verran että pystyn itkultani kirjoittamaan, ja ajattelemaan järkevästi. Kun heräsin siskoni ja äitini ääniin, luulin että kello on 5 aamulla ja he ovat lähdössä töihin. Vilkaistessani puhelinta iski paniikki, sillä kello oli jo 11 ja äänet kohosivat. Isäkin oli herännyt yövuoron jäljiltä, ja selvisi että siskoni oli ajanut puuhun ja auto oli mennyt suhteellisen pahaksi. Puuhun, joka makasi pitkin pituuttaan keskellä tietä mäen takana. Puu oli kaatunut tielle niin ettei sitä voinut mitään kautta kiertää eikä huonon näkyvyyden takia ehtinyt mitenkään jarruttaakaan. Siskoni oli hyvin järkyttynyt, ja niin olin minäkin. Kuhmossa on jotain ihan käsittämätöntä teiden kunnossapito - siihen on jo totuttu ettei teitä aurata ennen kuin autot jää kinoksiin kiinni, mutta että puutakaan ei ole saatu siirrettyä pois. Voihan olla ettei sitä kukaan ole huomannut, mutta silti. Nyt sitten selvitellään että kuka on vastuussa autolle aiheutuneista vahingoista, ja kannattaako sitä edes korjata. Äiti soitti jo pari hyvin kipakkaa puhelua, kun kukaan ei tunnu ottavan vastuuta mistään tai tietävän asioista mitään.

Kaiken tämän härdellin keskellä jouduttiin tilaamaan meille ambulanssi, kun isällä alkoivat rintakivut. Isä vastusteli ensin kovasti, mutta kipu jatkui ja paheni, joten vaihtoehtoja ei ollut. Mä ahdistun ambulansseista aivan yli kaiken, ja valtavasta huolesta huolimatta meidän oli lähdettävä Kaisun kanssa viemään hänen autonsa avaimia hinaajalle, että auto saadaan pois tieltä. Kotiin palatessamme ambulanssi oli vielä meillä, ja tutkimusten jälkeen mitään akuuttia ei löytynyt. Mikä helpotus ja onni. Isä lähti kuitenkin vielä ambulanssilla tarkempiin tutkimuksiin, ja mä odottelen kotona kutsua hakemaan häntä. Ihan valtava huoli ja pelko kaikesta ja kaikista tällä hetkellä. Kun kaikki lähtivät kotoa, mulla alkoi vaan ihan hysteerinen itku kun kaikki tämä paha olo ja pelko purkautui. Pelko läheisten menettämisestä tai siitä että jotain pahaa tapahtuu heille on kaikkein pahinta.

Pahoittelut valtavasta avautumisesta, tämä teksti on kirjoitettu suuren tunnemyrskyn vallassa. Mutta tämä helpottaa, ihan oikeasti helpottaa. Saa purkaa ajatuksensa ja jäsennellä kaikkea tapahtunutta. Kiukkua, ahdistusta, pahaa oloa. Kaikki ongelmat autojen kanssa tuntuu tämän päivän pelkojen jälkeen hyvin pieniltä ja merkityksettömiltä. Oon niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että sisko ja isä ovat kunnossa. Muistakaa rakastaa, joka hetki. 

27. joulukuuta 2017

VIELÄ RIPAUS JOULUA

Joulu tuli ja meni, ja oli yhtä lempeä ja ihana kuin aina  Joulu sisälsi sopivasti sukulointia, aikaa meidän perheen kanssa sekä myös poikaystävän vanhemmilla. Ruokaöverit tuli vedettyä liian monesti, ja vetäisinkin jouluruokaa myös tänään "aamupalaksi". Ehdittiin pelailla, ulkoilla (mm. moottorikelkka-ajelu, jee!), käydä joulukirkossa, availla paketteja sekä saunoa. Läheiset olivat muistaneet minua ihanilla ja osuvilla lahjoilla, joita oli ihana availla käärepapereista. Myös moni muu vaikutti sangen tyytyväiseltä minulta saamiinsa lahjoihin, mistä tuli todella hyvä mieli :) Vaikka lahjat eivät olekaan tärkeintä, on joulu mielestäni kaikkein ihaninta aikaa muistaa rakkaimpiaan pikku paketeilla. Myös koirien ilo lahjoistaan oli jotain supersuloista. 

Tapaninpäivä vierähti jo töissä, mutta nyt saan hieman rentoutua ennen viikonlopun työkiireitä. Poikaystävä lähti aamulla Joensuuhun töihin, ja minä nukuin piiiiitkät yöunet ihan reippaasti kellon ympäri. Kenties joulu ja monessa paikassa käyminen hieman uuvuttaakin? Yhdet tai kahdet asukuvatkin on vielä joululta tulossa, mutta sitten on tämä vuoden ihanin juhla taputeltu kokonaan blogissakin. Postausten osalta suunnitelmissa olisi myös kirjoittaa jonkinlainen vuosikooste, sekä mitä opin kuluneena vuonna. Muitakin postaustoiveita saa toki heitellä, toteuttelen niitä parhaani mukaan!

Miten sinun joulusi sujui?
Ihanaa joulun jälkeistä viikkoa 

24. joulukuuta 2017

MINUN ERITYINEN JOULUNI


Nämä tyypit tekee mun joulustani erityisen. Tai no, vielä tavallista erityisemmän 

Ihanaa, tunnelmallista, rauhallista ja rakkauden täyteistä joulua! 
Muistakaa rentoutua ja nauttia, elää hetkessä.
Tätä on odotettu 

23. joulukuuta 2017

JOULUINEN SISUSTUS

Vielä hetken jatkuu jouluaiheet blogissa, ja tällä kertaa olisi luvassa jotain, mikä varmasti monia kiinnostaa; jouluinen koti! En ole vielä meidän uudehkosta yhteisestä kodista tehnyt tänne postausta, mutta tästä postauksesta näette jo hieman miltä meillä näyttää :) Tarkoitus olisi vielä tehdä kunnon kotipostaus, jossa näytän tarkemmin mitä meidän kaksioon mahtuukaan. Nyt kuitenkin esittelen teille meidän kodin jouluisen ilmeen sekä ne muutamat joulukoristeet, joita meillä on 

Meillä on sisustuksessa päävärinä valkoinen, jonka lisäksi on vaihtuvia tehostevärejä vuodenajan ja milloin minkäkin mukaan. Pidän kovasti harmaasta ja vaaleanpunaisesta, ja näin jouluisin tehostevärinä toimii myös punainen. Jonkun mielestä valkoinen koti voi olla tylsä ja ilmeetön, mutta mielestäni se on todella raikas, ja jättää tilaa muulle sisustukselle. Valkoista voi kivasti piristää muilla tehosteväreillä, ja kaikki kauniit yksityiskohdat pääsevät oikeuksiinsa vaalealta taustalta. Lisäksi tykkään tuoda sisustukseen eloa erilaisilla materiaaleilla; on samettia, pellavaa, pörrövilttiä, taljoja, huopatabletteja ja erilaisia mattoja.. 

Rakastan yli kaiken erilaisia tunnelmavalaistuksen luojia, mm. lyhtyjä, kynttilöitä ja kynttelikköjä. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin pitkän päivän jälkeen rentoutua kynttilän valossa? 

Lisäksi meidän jouluiseen sisustukseen kuuluu muutamia jouluisia koristeita. Pidän söpöistä pullukoista tontuista, kimaltavista poroista, koristeoksista sekä erilaisista tarjottimista. Ostin hetki sitten ihanan Pentikin puisen kuusitarjottimen, jonka olen ottanut sisustuselementiksi laittamalla sen nojaamaan keittiön tasolle seinää vasten. Tuo ylläolevassa kuvassa näkyvä paperipussi on myös aivan ihana! Keväällä siihen voi laittaa piristykseksi vaikkapa jonkin kasvin. 

Makkaria koristaa ihana ornamenttitapetti, josta tykkään kovasti. Värimaailma noudattaa tuttua kaavaa, eli valkoista, vaaleanpunaista ja harmaata. Höyhenvalaisimet meiltä löytyy sekä makuu- että olohuoneesta, ja ne ovat todella kauniit. Makuuhuone on vielä hieman keskeneräinen, sillä yhdeltä seinältä on lähdössä telkkari pois, ja minun meikkauspisteeltäni puuttuu vielä peili. Vinkkejä kauniisiin peileihin otetaan vastaan, tämä alkaa tuntua jo ikuisuusprojektilta! 

Jouluiseen ja talviseen sisustukseen kuuluu myös ehdottomasti pallovalot, joita meiltä löytyykin ainakin kolmessa eri värissä. Lisäksi verhojen reunassa kulkee koristeena kaunis lumihiutalenauha. 

Tältä näyttää siis meidän jouluinen koti. 

Mitä mieltä olet siitä? Mitä sinun joulusisustukseesi kuuluu?

22. joulukuuta 2017

CHRISTMAS TAG

Monissa blogeissa on vilissyt jouluisia haasteita ja erilaisia kysymys&vastaus -postauksia, ja nyt minäkin otan osaa sellaiseen. Nää on jotenkin tosi hauskoja, ja kertoo vastaajansa joulusta hyvin paljon! Kokosin useammasta tällaisesta postauksesta hieman kysymyksiä omaan jouluiseen haastepostaukseeni, joten here it comes ;)

On joulun aika, mitä luet?

Jotain ihanaa jouluista kirjaa, tai hyvin todennäköisesti jännittävää dekkaria. Pohjoismaiset dekkarit on mun ihan suosikkeja, ja tällä hetkellä Jo Nesbon tuotanto on kovassa kulutuksessa. Myös Anna Janssonin Pelon vangit odottaa luettavien kirjojen pinossa (ruotsiksi, jaiks). Voi kun olisi arjessakin enemmän aikaa lukea, toivon niin että joulun aikaan ennätän paneutumaan kunnolla kirjojen pariin. 

Kaikkien aikojen paras jouluelokuva?

The Holiday, Mutta mitä tapahtui joulupukille, Frozen.. En osaa päättää!! Katsottiin myös Pukki ja sen veli, joka oli todella hauska. Kaikki jouluista tunnelmaa henkivät leffat on kovasti mun mieleen. 

Missä vietät mieluiten pyhät?

Pyhät menee mieluiten kotona, sekä perinteen mukaan enoni luona. Minähän en ole siis koskaan viettänyt minuuttiakaan jouluaatosta kotona. Mennään aina aatonaattona enon luo kaupungin toiselle puolelle, josta kotiudutaan joulupäivänä. Aiemmin ukki asui samassa talossa enon kanssa, ja lapsuuden joulut vietettiin heillä perheen ja suvun kesken. Vaikka ukki kuoli 10 vuotta sitten, on siitä huolimatta jatkettu tätä perinnettä ja vietetty joulut enon luona. En vaihtaisi tätä perinnettä pois mistään hinnasta. 

Lempi joululaulu?

Joululaulusuosikkejani listasinkin antaumuksella edelliseen postaukseen, niihin pääset täältä! Yhden lempparin sanominen on vaikeaa, mutta Lauluyhtye Rajattoman Pukki tietää on vahvoilla. Niin ihana hyvän mielen biisi, joka saa mut aina heilumaan mukana ja koputtelemaan biisin sanoitusten tahdissa ;)

Mitä talvivaatetta rakastat, muttet käytä julkisesti?

No jaa, mulla on kyllä äärimmäisen vähän vaatteita joita en voisi käyttää julkisesti.. Ehkä tää on vähän huolestuttavaa? :D Nolot joulupaidatkin menee periaatteessa, mutta ne on ehkä sellaiset joita tulee pidettyä enimmäkseen kotona löhötessä! En ehkä kuitenkaan töihin lähtisi tupsulla varustetussa poropaidassa. Toki mulla on ne omat kotivaatteet, mutta mikään ei estäisi mua lähtemästä esim. kauppaan ne päällä. Mun talvivaatteista ihan ykkönen on viime talvena H&M:ltä ostetut rennot villapöksyt, jotka on maailman mukavimmat päällä! Ne nähdessään poikaystävä taisikin tokaista että "mitkä nuo on?!".. Hehs. 

Lempi tuoksu/kynttilä tällä hetkellä?

Tuoksuista lemppari on Tukholmasta ostettu Zara Homen piparinen huonetuoksu, joka on aivan ihana! Lisäksi tilasin H&M Homesta jouluisen kynttiläpakkauksen, jonka kauniit punaiset kynttilät ihastuttavat jouluisilla tuoksuillaan. Mm. hyasintti ja amaryllis, voisko parempaa tuoksua joulun aikaan olla?!

Milloin avaatte lahjat?

Perinteisesti ollaan avattu lahjat aina aattoiltana. Päivällä on ohjelmassa kaikkea kivaa, illalla käydään joulusaunassa ja kenties hieman ehostaudutaan sekä nautitaan joulupöydän antimista. Lahjat tuleekin sitten vasta viimeisenä, sillä hyvää kannattaa odottaa ;) 

Osaatko nimetä kaikki joulupukin porot?

Ömh.. Nyt kyllä hävettää myöntää, etten taida tietää muita kuin Petteri Punakuonon? :D Oliko jonkun nimi Salama..? Apua, sivistäkää mua!! 

Mitä joulun traditiota odotat eniten tänä vuonna?

Tää on paha, odotan nimittäin kaikkea ihan valtavasti. Ehkäpä tällä hetkellä odotan eniten joulusaunaa sekä joulupöydän herkkuja! Kaikessa toivon olevan mukana sen rauhallisen ja kiireettömän fiiliksen, jolloin kaikki ovat läsnä ja hyvällä mielellä. Niin kliseistä, mutta tärkeää. 

Oikea vai muovinen joulukuusi?

Sekä että! Porukoilla pitää olla ehdottomasti aina oikea kuusi, mutta mulla on ollut nyt 2-3 vuotta näppärän kokoinen valkoinen tekokuusi. Se on tässä vaiheessa helpoin vaihtoehto, kun vietetään joulu jossain muualla kuin Joensuussa. Neulaset ehtisivät kyllä karista pyhien aikana melkoisen tehokkaasti, eikä pikkuiseen asuntoon ole suuri kuusi se kaikkein ideaalein. Lisäksi valkoinen muovikuusi on kyllä kaunis, vaikka oikea kuusi kuuluu ehdottomasti jouluun tuoksuineen päivineen.

Kaikkien aikojen suosikkisi jouluherkuista?

Joulutortut ja piparitaikina! Ne on parasta ikinä. Piparkakkuja en juuri syö paistettuina (paitsi juustotarjottimen kera), mutta taikina on herkkua. Ja juustotarjottimet on ehdottomasti osa joulua, vaikka niitä en mitenkään pelkäksi jouluiseksi herkuksi mielläkään. Torttuja voisin ahmia loputtomasti, ja hieman naurattikin kun Joensuussa mun paistaessa torttuja ei poikaystävä halunnut syödä puolta torttua enempää, ja mä ahmin sitten hänenkin tortut.. Omenakanelimarmeladi on parasta tortuissa! Juomista glögi on ihan lemppari joulun aikaan, ja sitä kuluu melkoisia määriä meidän taloudessa. 

Mitkä värit tekevät joulusi?

Punainen, valkoinen, kulta ja hopea. Myös joulukuusen vihreä väri kuuluu tärkeänä osana jouluun. 

Rehellisesti: kumpi on parempaa, lahjojen saaminen vai antaminen?

En kiellä ettenkö tykkäisi lahjojen saamisesta (jokainen tykkää, aivan varmasti!), mutta lahjojen antamisessa on vain se oma taikansa. Yritän miettiä lahjat huolellisesti saajalleen, niin että ne tuottaisivat mahdollisimman paljon iloa ja olisivat henkilökohtaisia. Oon myös tunnettu jennimäisistä lahjoista, eli tykkään ostaa kaikkea söpöä ja ihanaa. En malta odottaa sitä hetkeä, kun pääsen jännityksen sekaisella innolla kurkkimaan muiden ilmeitä heidän avatessaan minulta saamiaan paketteja! Se iloinen hymy joka lahjan saajan suupieliä koristaa on jotain todella koskettavaa. 

Oudoin saamasi lahja?

Tähän voisin listata suuren osan siskoltani saamiani lahjoja :D Tosin ne eivät ole outoja häneltä, vaan pikemminkin hyvin normaaleja! Me ostetaan toki toisillemme myös kunnollisia ja ihania lahjoja, mutta yleensä joukkoon eksyy myös jotain pientä hauskaa. Viime vuonna sain häneltä suuren penistyynyn, joka on herättänyt kanssaihmisissä hilpeyttä. Voi kun näkisitte mitä eilen Kaisun pakettiin käärinkään!

Miltä perinteinen joulupaitasi näyttää?

Tänä vuonna ostettiin mulle, poikaystävälleni sekä Lumille Mustista ja Mirristä ihanat poropaidat! Tähän liittyy niin paljon hauskoja juttuja, että riittäisivät melkein omaan postaukseensa :'D Lumi repi jo omalta poroltaan nenän irti, ja "mummu" eli meidän äiti parsi sen takaisin kiinni. Nämä paidat jäävät kyllä ihan varmasti perinteeksi, ovat nimittäin aivan ihanat! Poikaystävä oli onneksi järjen äänenä ostoksilla mukana, ja kotiin lähtivät mustapohjaiset paidat punavihreän sijaan. Heh.

Ihanin joulumuistosi lapsuudesta?

Voi, tämä on paha.. Niitä ihania muistoja on niin paljon! Mutta jos yksi pitäisi sanoa, niin se olisi tapaus joka tunnetaan meidän perheessä nimellä "ennakkopukki". Oltiin Kaisun kans ihan pieniä, ja ukki lähti ulos leikkimään pukkia ja koputtelemaan ikkunoihin. Tietysti pelättiin Kaisun kanssa tosi paljon, ja ennätettiin nähdä vilaus pukista kun se humpsahti hankeen selälleen. Tietysti äiti, isä ja eno saivat ihan valtavat naurut tästä :D En muista yhtään miten me reagoitiin Kaisun kanssa, mutta jälkeenpäin on naurettu tuolle paljon. 

Oletko koskaan tehnyt piparkakkutaloa?

Hmm, ainakin yrittänyt :D Kun oltiin pieniä, tehtiin joskus äitin kanssa piparkakkutalo. Sittemmin oon yrittänyt tehdä piparkakkutaloa itse tekemilläni kaavoilla, ja voitte varmaan sanomattakin arvata miten se päättyi..

Suosikkipuuhasi joululomalla?

Nukkuminen! Siis tää on parasta. Mun ennätys taitaa olla se, kun nukuin muutama vuosi takaperin neljään iltapäivällä.. Oh gosh. Suosikkipuuhiin kuuluu myös yhdessä pelailu, joululeffat, herkuttelu sekä lukeminen. Ulkoilua unohtamatta! Yksinkertaisesti kaikki sellainen läheisten kanssa puuhastelu, josta tulee hyvä ja lämmin fiilis. 

On jouluaatto, mitä kupissasi on?

Glögiä! Meidän aattoon ei kuulu koskaan alkoholia, mutta joulupäivän iltana mä nautiskelen usein hieman punkkuglögiä. Niitä onkin jo aika monia testailtu tänä vuonna, ja on löytynyt uusia lemppareita! 

Jos voisit ostaa yhden ainoan lahjan tänä vuonna, kuka sen saisi?

Vaikka haluaisinkin antaa lahjan jokaiselle läheiselleni, sen saisi Esko 

Mistä jouluperinteestä et pidä tai minkä skippaat vuosittain?

No, joulukinkku on ainakin sellainen mikä ei mun jouluuni kuulu! Tosiaan oon ollut kasvissyöjä 9 vuotta, enkä ennen sitäkään välittänyt kinkusta yhtään. Muuten kyllä tykkään jouluperinteistä kovasti, ne vaan tekee joulusta joulun. 

Oletko viettänyt joulua muualla kuin kotimaassasi?

En ole, enkä haluaisikaan. En usko että pääsisin joulutunnelmaan samalla tavalla missään palmun alla, vaikka muuten matkustelua kovasti rakastankin. Joulun alla sen sijaan on ihana matkustaa, ja tänäkin vuonna käytiin nauttimassa Tukholman joulutunnelmasta. Olisi ihanaa päästä ensi vuonnakin jonnekin päin Eurooppaa joulutoreille! 

On jouluaterian aika, mitä lautasellasi on?

Lanttu-, porkkana- ja bataattilaatikkoa, rosollia, sienisalaattia, tofua, milloin mitäkin salaattia.. Kyljessä joululimppua sekä ihania leivonnaisia, torttuja ja täytekakkua. Niin paljon kaikkea, vaihtelee hieman vuosittainkin! Joulupäivänä kokataan vielä kunnon ateria, jolloin pöydässä on yleensä vielä enemmän kaikkea. 

Valkoiset vai värikkäät jouluvalot?

Valkoiset! Ne luovat ihanaa tunnelmaa, ja ovat jotenkin värikkäitä rauhallisemmat. Värikkäätkin ovat toki kauniita, makunsa kullakin 

Kummasta pidät enemmän, jouluaatosta vai -päivästä?

Aatosta Molemmissa on oma ihana tunnelmansa, mutta aatto on se kaikkein ihanin. Pieni kutkuttava jännitys, ja joulupäivänä joulu tuntuu olevan osittain jo ohi. Viime vuonna olin aaton töissä, mutta tänä vuonna saan lomailla jouluaaton ja -päivän, mutta tapaninpäivä vierähtää töissä. Olen oikein tyytyväinen tähän järjestelyyn :) 


Selvisikö kenties jotain uutta, jota et minun joulustani vielä aiempienkaan vuosien perusteella tiennyt? ;) Mitä sinun joulunviettoosi kuuluu?

21. joulukuuta 2017

JOULUVIIKON KUULUMISET

Jouluviikko on jo täyttä vauhtia käynnissä, ja mitä mulle kuuluukaan?

Perinteisestä joulustressistä en ole päässyt mitenkään välttymään, ja täälläkin on vielä vaikka ja mitä tehtävänä ennen joulun pyhiin rauhoittumista. Vaikka kuinka toivonkin joululta kiireettömyyttä ja aikaa levätä, rentoutua ja keskittyä läheisiin, on joulua edeltävät viikot usein hyvin kiireisiä. Varsinkin tää viimeinen viikko ennen sitä kauan odotettua jouluaattoa.

Maanantaina olin vikan päivän opehommissa, ja phuuuuh miten paljon hommia ennen lomaa olikaan. Pidin kolmelle yläkoulun luokalle kokeet (jotka myös tein alusta loppuun itse) ja vastasin heidän arvioinneistaan. Torstaina tarkastin kokeita klo 15-23, kävin välissä vain saunassa ja nukuin päikkärit. Ihan kreisi päivä, varsinkin kun olin koko aamun töissä ennen sitä.

Viikonlopun olin vielä Kuhmossa töissä, ja suunnattiin sunnuntaina mun töiden jälkeen takaisin Joensuuhun. Maanantai vietettiin oppilaiden kanssa jo joulutunnelmissa, ja voi että pikkuoppilaiden jouluilo on jotain ihanaa katsottavaa. Päivä oli pitkä, ja ilta vierähti poikaystävän kanssa viime hetken joululahjaostoksilla ja ripsihuollossa. 

 Tiistai mulla oli vapaa! Ihanaa luksusta. No, se ei kyllä mennyt mitenkään sen kummemmin rentoutuessa, vaan harjoitin pakkaustaitojani äärimmäisen tehokkaasti! Vietän tosiaan kahden viikon "lomani" Kuhmossa töissä, ja tavaraa oli lähdössä sen mukaisesti mukaan. Poikaystävä sai hyvät naurut mun tavaravuoresta kuvia räpsiessään. Lahjojakin oli lähdössä kaksi säkillistä mukaan, oisko mitään pitää vuoden päästä joulu ilman mitään materiaa ja kulutushysteriaa?

Pakkaamisen lisäksi yritin ennättää hieman siivota ja puunata, istuin kolme tuntia kampaajalla ja hoidin samalla kaikkia kiireellisiä asioita pois alta. Paljon kivoja juttuja on tulossa niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin, niistä lisää myöhemmin!

Tiistaina meillä kävi myös kylässä mun uusi ystävä, johon tutustuin Lumin pentukurssilla. Voi apua, kuinka paljon hauskoja sattumia meidän ystävyyden alkutaipaleelle on sattunutkaan! Juteltiin Lauran kanssa joskus pentukurssilla, ja mun piti kysyä häneltä yhteystietoja josko ehdittäisiin pitää pentutreffit hauvojen kanssa. No, se jäi, kunnes eräänä päivänä mun blogiin ilmestyi kommentti Lauralta, joka oli tajunnut vasta mun  Lumista kertovan postauksen luettuaan että oltiin samalla pentukurssilla! :D Hän oli lukenut blogiani jo jonkun aikaa, ja kylläpä nauratti tämä sattuma. Sen lisäksi sattumia on tullut ja vaikuttaa tulevan koko ajan lisää; ollaan samalla ketjulla töissä, mä opiskelen alaa jolle hänkin on hakenut opiskelemaan, meidän koirilla on kahden viikon ikäero, Lauran vanhemmat asuu melkeinpä meidän naapurissa.. And the list goes on. Voi että, näistä on saatu monet hyvät naurut :D On ollut ihanaa tutustua uuteen tyyppiin, jonka kanssa juttua riittää ja koiratkin saa peuhata keskenään!  

 mekko Chi Chi London
tekoturkislaukku Nelly
korkkarit Anna Field
pörrötakki Gina Tricot

 Ja tosiaan, tiistai-iltana ajelin taas Kuhmoon, jossa olin vasta puolilta öin perillä. Ei tässä muuten mitään, mutta mun piti olla töissä aamulla kuudelta :'D Eikä ollut muuten ihan rauhallisimmasta päästä tämäkään työpäivä, joulun alla sitä vilskettä riittää. Päivällä ei väsyttänyt yhtään, mutta kyllä kotona vaan uni maittoi! Pistin vielä illalla tonttupajan pystyyn kunnon paketointiurakan merkeissä. 

Elämä on kyllä ollut ihan tosi kiireistä viime aikoina, ja oon mennyt vauhdilla paikasta toiseen. Pyhästi lupaan, että keväällä otan enemmän aikaa itselleni ja ihan vaan elämiselle, jatkuva suorittaminen ei vaan ole hyvästä yhtään kenellekään. Kun mietin kulunutta syksyä, on mun elämässä ollut ihan valtavasti kaikkea. Kaksi työtä, opinnot, blogi, koiranpentu ja sen kouluttaminen, muutto, parisuhde, ystävät, kahden kaupungin väliä reissaaminen.. Oma aika on ollut tosi vähissä, ja varsinkin liikkuminen on ollut todella minimissä. Näihin juttuihin haluan tehdä muutoksia ensi vuoden puolella, ja näistä tulevan vuoden suunnitelmista ja kuluneen vuoden opetuksista kirjoittelen lisää myöhemmin. 

En tiiä oisko pitänyt eilen itkeä vai nauraa mun Joensuusta lähtemiselle. No, itkin jo valmiiksi, ja itkunauroin vähän lisää itkulleni. Mun lähtiessä poikaystävä jäi tosiaan Joensuuhun, ja tuntui ihan kamalalta lähteä. Ollaan oltu syksy tosi tiiviisti yhdessä ja tehty lähes kaikki toistemme kanssa - on vaan tottunut siihen, että toinen on koko ajan siinä. Nukutaan aina ihan kiinni toisissamme, ja mulla on aina autuaan onnellinen olo kun tiedän jotenkin unenkin läpi että toinen on ihan siinä lähellä. Tuo itkeminen ois varmasti ihan ymmärrettävää, mutta kun me ollaan erossa toisistamme huimat kaksi päivää.. :D Niin. Mun lähtiessä ajamaan siskoni soitti mulle, ja huutonauroi monta minuuttia putkeen kun minä vaan itkin ikävää ihan tosi surkeana tunnekuohuissani. Oon kyllä pahimman luokan höppänä, romantikko ja ikävöijä. 

Mutta samalla oon valtavan onnellinen. Oon onnellinen siitä, että saan lähteä kyyneleet silmissä toista kaivaten. Oon onnellinen siitä, että mulla on nämä kaksi ihanaa höppänää elämässäni jakamassa arjen ilot ja surut. Oon onnellinen myös niistä mahtavista työympäristöistä joissa saan toimia, sekä kaikista mahtavista tyypeistä ympärilläni. Oon onnellinen siitä että saan elää, rakastaa, tuntea. Tämä joulun aika on ollut aivan maaginen, täynnä taikaa ja rakkautta. Kuten poikaystävä jo omalta osaltaan totesi, en minäkään muista milloin olisin ollut näin innoissani joulusta. Oon saanut jakaa kaiken ihanan hössötyksen sen kaikkein rakkaimman kanssa, joka on myös ollut yhtälailla innoissaan joulujutuista. Hänen pyynnöstään kävin ostamassa meille Kinder-kalenterit, joiden luukut avataan aina yhdessä. Lisäksi katsotaan joka ilta sylikkäin The Joulukalenteria, jolle minäkin aloin pikkuhiljaa lämmetä. Sellaisia ihania pieniä juttuja, jotka tekee joulusta just meidän näköisen. Se toinen ihminen siinä vierellä tekee kaikesta arkisesta niin erityistä, ja tärkeää. Mun sydän suli eilen aivan täysin, kun lähtiessäni paremman puoliskoni suusta kuului: "Minä peruutan sun auton valmiiksi tuohon oven eteen että sulla on helpompi lähteä. HELPOMPI LÄHTEÄ?! EI! Minä ajan sen tuohon mutkalle, solmulle!". Voi että 

Vielä olisi hieman tehtävää ennen joulua. Monta jouluaiheista postausta olisi mielessä, mutta kaikkia en ehdi millään julkaista ennen joulua (+ netti toimii täällä aivan tuhottoman hitaasti, latasin tän postauksen kuvia yöllä ainakin puoli tuntia Bloggeriin..). Haluaisin leipoa sekä testata ihanaa konvehtireseptiä. Täytyisi siivota, käydä töissä, ja pikkuhiljaa virittää mieli rauhoittumaan joulun rauhalliseen tunnelmaan.

Mitä sun jouluviikkoon kuuluu? Millä mallilla sinun jouluvalmistelusi ovat? 

Blog Design by Get Polished