9 x MITÄ TEHDÄ FLUNSSASSA

Kuinka moni on saanut riesakseen sen jo lähes perinteeksi muodostuneen, aina niin ihanan syysflunssan? Meitsi nostaa kättä pystyyn ihan kaksin käsin, sillä täällä ollaan vietetty reilu viikko jo petipotilaana, eikä loppua tunnu näkyvän. Olin ensin viikon ajan aamulla tosi tukkoinen, kunnes viikko sitten keskiviikkona nousi kuume. Torstaina kuume huiteli lähempänä 39 astetta, ja poikaystävä nauroikin että oon maailman huvittavin sairastaja - makaan vain, ja vingun :D Se onkin hyvin lähellä totuutta. Olo oli niin totaalisen kaamea, ettei tehnyt mieli liikahtaa milliäkään. Sänky oli the place to be. 

No, lauantaina meillä oli työporukan virkistäytymispäivä Vuokatissa. Napsin lääkettä siihen malliin että jaksoin illan, mutta olo oli kaukana terveestä. Sunnuntai-ilta oli jo hieman parempi, mutta maanantaina sijaistamaan herätessäni olo oli jälleen aivan totaalisen kamala, ja suuntasin lääkäriin. Kuumetta oli taas, ja mulle määrättiin kolme päivää saikkua. Nice. Nyt keskiviikon ja torstain välisenä yönä olo on yhä todella tukkoinen, oon vaan yskinyt ja niistänyt, niistänyt ja yskinyt. Yskin niin paljon että päätä särkee, ja kerran jopa oksensin kun yskin niin pitkään tätä hiivatin kuivaa yskää. 

Oon ihan lopen kyllästynyt tähän sairastamiseen, itku kurkussa tänään valitin etten jaksa enää yskiä. Hereillä ollessani ei oo varmaan minuuttiakaan kun en yski, ja tää on ihan todella uuvuttavaa. Kaupassa teki mieli jättää ostokset hyllyn väliin ja juosta pois. Yritin päästä taas lääkäriin, mutta enhän mä minnekään enää iltapäivällä päässyt. Huomenna uusi yritys. 

Oon ollut suurimman osan ajasta niin kipeä, etten oo jaksanut tehdä oikein mitään. Mutta pieninä hetkinä olo on ollut parempi, ja oon saanut jotain pientä tehtyä. Tämän kuluneen viikon pohjalta teinkin listan, mitä tehdä flunssassa. 

Tsekkaappa siis mun vinkit, ja tartu tuumasta toimeen mikäli syysflunssa on ottanut sinutkin pauloihinsa! 

•  Järjestele kalenteri. Flunssassa on hyvää aikaa laittaa kalenteri kuntoon ja ajan tasalle, suunnitella opintojen etenemistä ja tulevien viikkojen ohjelmaa. Itse listasin kaikki tämän lukuvuoden jäljellä olevat kurssit, joiden suorittamisen jälkeen musta tulee maisteri! Hui, mikä sana. Nyt on kaikki fiksummin järjestykseen listattuna, ja on helpompi palata tarkastamaan että mitä on vielä suorittamatta, ja milloin millekin kurssille pitikään ilmoittautua. 

• Suunnittele lomamatkoja. Okei, just nyt mulla ei oo varaa lähteä minnekään. Mutta aina voi haaveilla, ja haaveilu on ihan parasta. Olo paranee väkisinkin edes hieman, kun haaveilee missä voisi olla muutaman kuukauden päästä nautiskelemassa hyvää viiniä paikallisen ruoan kera tai katselemassa auringonlaskua varpaanvälit hiekkaa täynnä. Oon myös muistellut lämmöllä ihania menneitä reissuja, joista olisi itse asiassa vieläkin kuvia julkaisematta. Vieläkö Maltan lomakuvat kiinnostaa?

•  Järjestele kotia (konkreettisesti tai ajatuksen tasolla). Ja tänhän voi tehdä ihan oman voinnin mukaan. Hyvä keino on listata asiat jotka täytyy saada hoidettua, ja näin niitä ei tarvitse koko ajan pyöritellä mielessä. Mä suosin listoja henkeen ja vereen, niiden avulla voin käyttää muistiani muuhun hyödylliseen, enkä pelkää unohtavani jotain tärkeää. Jos et jaksa siivota tai järjestellä, voit aina tehdä ajatustyötä näiden asioiden eteen. Itse olen järjestellyt pieniä juttuja kotona, mutta enimmäkseen juuri suunnitellut mitä täällä vielä olisi tehtävänä. Tosiaan muutettiin syksyllä uuteen kotiin, ja vaikka kaikki onkin pääpiirteittäin paikoillaan, kaipaa esimerkiksi makkari vielä loppusilausta.

• Etsi uusia sarjoja/leffoja katsottavaksi. Mikä olisikaan parempaa tekemistä kipeänä? Ei varmaankaan tarvitse tätä enempää perustella. Itselläni ainakin unohtuu arjen kiireessä uusiin sarjoihin tutustuminen, ja välillä sitä jämähtää katsomaan uudelleen vanhoja lemppareita (esim. allekirjoittaneella Serranon perhe ja Greyn anatomia.. Jälkimmäisestä muuten alkaa pian uusi kausi ihan telkkarissakin, jee!). Nyt oon kuitenkin kunnostautunut, ja Netflixiä selaamalla ja muiden suosikkeja kyselemällä tehnyt kunnon listan kiinnostavista sarjoista, joita koluta läpi. Ja listojen merkitys korostuu jälleen, sillä hyvät sarjavinkit pysyvät tallessa ;) Tällä hetkellä mulla menossa The Affair! Kiinnostaiskos lukea enemmänkin mun sarjasuosituksia?

• Kolua teevarastot läpi ja ihastu vanhoihin lemppareihin. Kuten leffoissakin, myös teemakujen suhteen on helppo jämähtää niihin lemppareihin. Moni tunnustautuu syksyllä teen suurkuluttajaksi, ja tässäkin kohtaa nostan itsekin käpälää pystyyn. Kipeänä täytyy juoda lämmintä, joten mikä olisikaan parempi tekosyy kaivella kaapin pohjalle unohtuneet teet testaukseen? 

• Vietä aikaa rakkaiden kanssa. Toimii joko livenä tai puhelimen välityksellä, mikäli toinen pelkää pöpöjen tarttuvan. Mulla on ollut hyvää aikaa hengata meidän karvakamun kanssa, joka on ollut hyvin mielissään kun on seuraa jatkuvasti. Ollaan usein aloitettu aamu ihan vaan sylittelemällä ja pusuttelemalla, mikäs sen ihanampaa ♥ Lumin kuulumisia myös tulossa pian! 

• Leivo / etsi reseptejä testattavaksi. Kipeänä ei kyllä varmasti jaksa ihmeellisiä leipoa, mutta mä olen kuola valuen bongaillut ihania ohjeita myöhempään testaukseen. Tänään testasin ihanaa daim-juustokakkua (paistettava versio), mikä hemmotteli mun sairastamiseen väsynyttä mieltä oikein extrapaljon. On hyvä olla jemmassa muutama vakkariresepti, joita sitten leipoa vieraiden yllättäessä!

• Suunnittele / tilaa joululahjoja. Mikäli heittäydyt yhtä hurjaksi kuin minä ja flunssasi ajoittuu juurikin syksyyn tai alkutalveen, mikä olisikaan parempi tapa käyttää hyödyksi sängyn pohjalla vietetyt päivät? Itse olen kokenut lahjojen ostamisen netistä helpoksi, ja usein valikoima onkin monia kivijalkaliikkeitä laajempi. Tai vaikkei olisikaan, niin kannattaahan asia kuitenkin varmistaa! Ehkä itselleenkin voi katsella jotain pientä, mutta koska antaminen ilahduttaa aina, tulee lahjojen suunnittelusta todella hyvä fiilis. 

• Ota omaa aikaa. Nauti elämästä. Oo tekemättä ihan mitään tai tee just sitä mikä susta just sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Se voi olla jokin yllä mainituista, tai sitten jotain ihan muuta. Se voi olla sitä, että nukut flunssan pois tai makaat paikoillasi voimia keräten. Se voi olla sitä, että otat aikaa omille ajatuksillesi, annat niiden tulla ja mennä. Ihan mitä vaan. 

Joko siellä on jouduttu syysflunssan kouriin? Mitkä on sun vinkit flunssatekemiseen? 

Ja hei, nyt saa vaikuttaa; lukisitko mieluiten seuraavalla kerralla sarjasuosituksia, Lumin kuulumisia vaiko reissuhöpinää Maltalta?

8 x HASSUA FAKTAA MINUSTA POIKAYSTÄVÄNI KERTOMANA

Sain Millalta taannoin haasteen kertoa hauskoja faktoja itsestäni, ja hetkeksi jo unohdin tämän aina yhtä kivan postausidean. Oon aiemminkin listaillut hauskoja faktoja itsestäni, postaukset täällä, täällä ja täällä. Ensimmäisessä asettelut on koodimuutosten takia pyllyllään, enkä saanut niitä valitettavasti korjattua. Kuvatkin on tosi vanhoja, voi miten pieni mä oonkaan ollut! Koska näitä on tullut tehtyä, koin hieman hankalaksi keksiä itsestäni jotain uutta ja jännää, mikä olisi kertomisen arvoista. Niinpä kysyin apua poikaystävältäni.

Ja jopa alkoi hauskoja faktoja minusta löytymään! Esko keksi juttuja niin paljon, että hetken listailtuani päätin muuttaa postauksen ideaa hieman; olisi jopa hauskempaa, mikäli postaus tulisi suoraan Eskon suusta, faktat Eskon itsensä kertomina ja hänen näkökulmastaan. Joten annetaan palaa ;)

Esko kirjoittaa:

- Jenni ja tulenteko on yhdistelmä, jota tulee viimeiseen asti yrittää välttää. Paitsi jos tykkäisi elää vaarallista elämää. Kerran oli puhe, että poltetaan kylpyhuoneessa kynttilöitä, enkä ollut ehtinyt vielä kylppäriin asti kun alkoi kuulua "Eskooo apuaaa!!!". Sovittiin, että minä sytytän kynttilät.

- Sijainnin tai suunnan hahmottaminen tuntuu välillä olevan Jennille hitusen hankalaa. Jenni on asunut yli 4 vuotta Joensuussa ja kulkenut tiettyä siltaa säännöllisesti sen ajan. Kerran oltiin tulossa eri suunnasta ja menossa kyseisen sillan ali, niin naurun saattelemana Jennin suusta kuului "minä en ensin tajunnut että tuo silta menee jonnekin.. tai että sitä saa autotkin ajaa!!". Kun naurultani ja ihmetykseltäni kykenin,  minä ystävällisesti selitin Jennille että kyseessä on silta, jota pitkin hän on vuosikaudet ajanut kotiinsa. Ja Joensuu toden totta sijaitsee JOEN SUUSSA.

- Harvoin kuulee kasvissyöjän puhuvan salaatista rehuna. Paitsi Jennin suusta sen voi kuulla. Kerrankin hän tokaisi sämpylässä olevan "liikaa rehuja" ja lopulta nämä rehut ilmestyivät minun sämpyläni päälle. Usein pitsasta löytyykin rehujen sijaan vähintään neljää eri juustoa..

- Jennillä on maailman suloisin nauru. Jennillä on myös maailman veemäisin nauru. Maailman sympaattisin nauru. Maailman ivallisin nauru. Maailman hersyvin nauru. Joka tilanteeseen oma nauru. Joskus se ei vaan lopu, ja yleensä näin käy silloin kun sen toivoisi loppuvan. (Jennin lisäys: Esim. silloin kun Esko siivoaa Lumin haisevia kakkakikkareita valkoiselta matoltaan, on saatu muutamat mökötyskohtaukset aikaan kun oon nauranut 10min putkeen... Eikä sitä voi oikein edes nauruksi sanoa, se on aivan omaa luokkaansa :DDDD)

- En ole koskaan tavannut ihmistä, joka niin vilpittömästi ja isosti voi ilahtua hyvinkin pienistä asioista, eleistä tai teoista. Se ihan hämmentää välillä. Nämä asiat ovat usein ihan arkisia tilanteita, jolloin olen vaikka osoittanut Jennille huomaavaisuutta. Esimerkiksi joskus kaadoin Jennillekin pepsiä lasiin samalla kun itselleni, ja se ilahtuminen mikä siitä on seurannut, ihan kuin se olisi ollut jotain tärkeää. Hurjan suloista.

- Jennille on ihan vieras käsite olla etuajassa missään. Luultavasti Jenni ei edes ymmärrä, miksi missään pitäisi ikinä olla etuajassa. Jos leffa alkaa varttia vaille niin Jenni on elokuvateatterissa varttia vaille. Joskus se saattaa myös hieman kiristää hermoa..

- Tulevaksi kansankynttiläksi ja hyvin fiksuksi tytöksi Jenni on harvinaisen vähän kiinnostunut historiasta ja politiikasta. Waterloo on nimittäin muutakin kuin Abban hittibiisi.. Hallituspuolueista kysyttäessä listalle taisi päästä kaikki puolueet, jotka neidille mieleen tuli. Kyse ei siis ole tyhmyydestä, vaan nämä ovat asioita jotka eivät häntä yksinkertaisesti kovinkaan kiinnosta.

- Kerran Jenni kysyi minulta "Mitä eroa on kokiksella ja pepsillä?" ja heti perään totesi tykkäävänsä pepsistä enemmän. Olen myös laittanut merkille, että neidille näyttää parhaiten maistuvan hapoton pepsi max, suoraan pullon suusta. Eikä silläkään tunnu olevan kovin merkitystä, onko pepsi kylmää vai lämmintä...

Jenni kirjoittaa:

+ Kysyin Eskolta postausta suunnitellessani, että löytyykö minun luonteestani jotain hauskaa. Ja voi jestas minkä naurukohtauksen tuo toinen sai :D Kiitti vaan hei. Mutta hurjan ihanaa että hän halusi osallistua tämän postauksen tekoon ja auttaa, meillä oli kyllä ihan mielettömän hauskaa tätä tehdessä, ai vitsit.

off shoulder Nelly
tyllihame Nelly
korkkarit Anna Field
laukku Furla
kello Cluse / saatu

Löytyikö jotain uutta ja jännää, mitä et kenties minusta vielä tiennyt? ;) 

Ihanaa uutta viikkoa!

HUHTI-LOKAKUUN JULKAISEMATTOMAT ASUT

Huomasin tänään kuvakansioita selaillessani, että mullahan on asuja vaikka ja kuinka julkaisematta. Asuja, joista tuskin kokonaista postausta saisin aikaan. Asuja, jotka eivät jostain syystä ole päässeet näytille. Näitä asuja oli melko paljon, ja yhteistä näille kaikille oli että jotakin oli pielessä. Joko ihan vain asu itsessään ei ollutkaan kuvissa niin kiva kuin päällä, hiukset ja/tai kasvot eivät halunneet asettua, kuvausolosuhteet olivat huonot, asetukset pyllyllään tai kuvat eivät muuten vaan onnistuneet.

Mutta harmittaahan se jättää ne kokonaan julkaisematta, vai mitä? Siispä tässä näitä nyt olisi pläjäys pienten kollaasien muodossa! Nämä ei tosiaan ole niitä kuvien parhaimmistoa, mutta menkööt. 

1. Kietaisupaita ja verkkosukkikset

kietaisupaita Zara

hame BikBok

sukkikset Nelly

nilkkurit H&M

2. Hempeää valkoista

paita kirppis

hame H&M

korkkarit Anna Field

laukku Furla

3. Olkihattu-look Maltalla

laukku Furla

mekko, slip onit, hattu H&M

4. Kauluspaitamekko

mekko Stradivarius

takki Zara

laukku Furla

kaulakoru Bershka

slip onit H&M

 5. Pom pom - tennarit Göteborgin kaduilla

paita Zara

hame H&M

kello Cluse / saatu
tennarit Bianco

6. Mintunvihreää Tallinnassa

farkkutakki Zara

hame ja slip onit H&M

toppi BikBok

7. Tekonahkamekko ja nyörisandaalit

mekko Bershka

sandaalit ja korvikset H&M

8. Syksyn vivahteita

ylipolvensaappaat ja takki Zara

mekko BikBok

hattu H&M

laukku River Island

Kirjoittelin näihin tiedot mistä mikäkin on ostettu, jos joku haluaa tarkemmin tsekkailla (näistä kun ei oo aiempia postauksia olemassa tietoineen). Suurin osa asujen osasista on kyllä oikeesti todella vanhoja juttuja kaapin perukoilta, mutta muutama hieman uudempikin juttu on mukana! 

Mun lemppareita oli 2 ja 7, mitkä sun?

OPEHOMMIA JA MUITA KUULUMISIA

Niin on reilu viikko taas varkain vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mulla oli vakaat aikomukset kiristää postaustahtia, ja julkaista heti lokakuun alkuun lisää kivoja postauksia eri aiheista. No, tapahtui hieman yllättäviä käänteitä, ja postailu on jäänyt muiden juttujen jalkoihin.

Mä olin tosiaan vajaa 2 viikkoa sitten viikonloppuna töissä pidennetyn viikonlopun eli toisin sanoen neljä päivää, ja maanantaina tauolla ollessani sain puhelun. Mua pyydettiin sijaiseksi kuluvalle sekä seuraavalle viikolle Joensuun lähikuntaan! Voi että mä olin innoissani, hypin ja pompin ja hymyilin niin ettei mitään rajaa. Olin saanut vielä tuolloin päiväksi mukaani uuden työntekijän perehdytettäväksi kassalle, ja mahtoi raukka katsoa tauolla että mikä tuolle tuli :'D En oo tosiaan tehnyt opettajan sijaisuuksia vielä yhtään, oon ollut niin kiinni muissa hommissa opintojeni aikana. Ja niitä hommia edelleen mielelläni teen, mutta oman alan kokemus on aina eteenpäin. On myös eduksi saada jalkaa edes hieman oven väliin jonnekin, ja oikeasti kohdata erilaisia oppilaita ja luokkia. 

Sain siis opetettavakseni 2.luokan, joka on mulle oikein ideaali alkukasvatuksen sivuaineopintojeni takia. Muutenkin sovellun mielestäni parhaiten ihan pikkuoppilaiden pariin, ja heidän kanssaan mieluiten toiminkin. Onhan 1.-6.-luokkien välillä aivan huima ero oppilaissa! Hyvät puolensa toki kaikissa, ja eri luokka-asteista hankinkin mielelläni kokemusta. Alkuopetus taitaa silti olla se mun juttuni, mutta en koskaan sano ei koskaan. Koen, että opettajan hommissa ei voi olla koskaan valmis. Ei toki missään muissakaan hommissa, jokaisella alalla voi aina kehittyä. Mutta ajattelen jotenkin, että vaikkapa kassan toiminnanhan oppii aika kattavasti, ja harvoin tulee tilanteita joita ei osaa ratkaista. Toki asiakkaat on erilaisia, päivät on erilaisia, tilanteet muuttuu. Mutta opettajana sulla on ne omat haasteet jokaisen oppilaan kanssa, ja tilanteet voi olla hyvinkin yllättäviä ja muuttua nopealla syklillä. Tunnin ohjelma voi mennä aivan uusiksi jonkin yllättävän tapauksen johdosta, tai voit huomata ettei jokin opetusmenetelmä vain toimi alkuunkaan. Opettajana kehittyy varmasti kokemuksenkin kautta läpi vuosien, menetelmäpankki kasvaa ja oppilaista oppii huomaamaan erityisen tuen tarpeita erityisellä herkkyydellä. 

Mutta siis, älkää käsittäkö väärin - jokaisella alalla on ne omat haasteensa, eikä missään ammatissa voi olla koskaan täysin valmis. Aina voi ja kannattaa kehittää itseään sekä omaa osaamistaan. 

Mulla alkaa olla kohta koko vajaan kahden viikon sijaisuus paketissa, ja päivät on menneet ihan tosi kivasti. Ekana päivänä olin kyllä hieman jännät housuissa, kun kuulin pääseväni opettamaan musiikkia eräälle toiselle luokalle ilman mitään ohjeita. Mä olen musiikillisesti, no, lahjaton. Hyvin lyhyesti. Mulla on toki kaikki musiikkiin liittyvät opinnot suoritettuina ja pedagogista osaamista ja hyviä harjoituksia löytyy kyllä. Mutta se toteutus on sitten ihan eri juttu, ja koen musiikin mulle suurena haasteena. Uskallan kyllä laulaa, mutta soittotaito on melkoisen olematon. Mutta niin vain selvisin kyseisestä oppitunnista sekä ja "oman luokkani" musiikista tällä viikolla. Usein riittää, kun tekee vain parhaansa. 

Oon ihan rakastunut opehommiin, ja onhan nämä päivät olleet aivan erilaisia kuin vaikka harjoitteluissa. Kukaan ei ole ohjeistamassa mua tai pyydä tekemään mitään toisella tavalla, saat itse huomata mikä toimii ja mikä ei. Se on jotenkin vapauttavaa, ja samalla tosi opettavaistakin. Mun luokka on ollut aivan ihana, mutta haastetta riittää myös rutkasti. Oon viihtynyt todella hyvin ja koko kouluyhteisöön sopeutuminen on mennyt kivasti. Oon saanut apua aina pyytäessäni, ja vaikka aina sijaisuuden alussa sut heitetään tietyllä tapaa kylmään veteen, oon saanut koulun rutiineista ja ihan yleisesti oppisisällöistä hyvin kiinni. Aiemmin ajattelin kammoavani tuollaisia tilanteita ja tietämättömyyttä, mä kun kuulun niihin ihmisiin jotka mielellään suunnittelevat asiat mahdollisimman hyvin etukäteen. Mutta yllättävän hyvin tämä on sopinut mulle, ja oon ollut nämä kaksi viikkoa aivan innoissani! Ah. Toki positiivinen palaute muilta sekä ihanat pikkuyllätykset (mm. vaahteran lehdet) lapsilta ovat kannustaneet extrapaljon! ♥

Tänään kohtasin toisen oman haasteeni yläkoulun oppitunnin muodossa. Pidin seiskoille maantietoa, ja mullahan ei siihen tule mitään varsinaista pätevyyttä. Minusta tulee luokanopettaja ruotsin kielen pätevyydellä, eli ruotsin kieli menee yläkoulussakin. En ole koskaan yläkouluikäisiä opettanut missään harjoittelussakaan, joten uusia asioita silläkin saralla. Tunti oli melkoista hälinää ja kommelluksia täynnä, nimittäin en ollut päässyt käsiksi kaikkiin matskuihin enkä päässyt sijaisen tunnuksillani koneelle. No, näistäkin kokemuksista oppii, ja itse asiassa ehkä parhaiten oppiikin :D Joutuu tekemään päätöksiä tilanteen mukaan, ja keksimään vaihtoehtoisia toimintasuunnitelmia lennossa. Ihan kivasti se tunti kuitenkin lopulta meni. 

Mitäs muuta tänne sitten kuuluu? No, unirytmiä oon korjannut oikein urakalla. Siitä voisin itse asiassa tehdä ihan oman postauksensa, mikäli vain juttua tarpeeksi riittää.

Oon hurahtanut joulujuttuihin aivan täysillä, ja äskenkin syötiin avomieheni kanssa joulutorttuja glögimukien äärellä ♥ Ostin viime viikolla meille suklaajoulukalenterit, sekä vetelin rasiallisen joulusuklaata napaani. Mies ei joulusuklaasta välitä, eli more to me ;) Hih. Joululahjojakin oon ostanut jo aikamoisen kasan, ja tosiaan ensimmäisen lahjan ostin tuolle paremmalle puoliskolleni jo toukokuussa. Ja kyllä, kyseessä on sentään oma ennätykseni joululahjojen ostamisen aloittamisessa.. Ai miten niin jouluhöperö?

Oon sijaisuudesta huolimatta ehtinyt tehdä paljon muutakin, ja oikeastaan unirytmin korjaamisen myötä jaksanut paljon paremmin arjessa. Viime viikolla ehdin käydä moikkaamassa rakasta Roosaa ja maailman ihaninta pientä miestä!! ♥ Voi apua sitä ihanaa vauvan tuoksua, niitä pieniä sormia ja varpaita.. Toinenkin ystäväni saa vauvan ensi vuoden puolella, en malta odottaa!! On perheenlisäys vain niin valtavan ihana ja kaunis asia, ja oon rakkaiden ystävieni puolesta sanoinkuvaamattoman onnellinen.

Lisäksi ehdin viime viikolla nähdä pitkästä aikaa Emmaa, ja meillä menikin hyvä tovi kuulumisia vaihtaessa teekupposten äärellä. Ystävät ovat kultaa, ja oon viime aikoina tajunnut entistä vahvemmin kuinka ihana tukiverkko ja upeita ihmisiä mun ympäriltä löytyykään. Perjantaina nappasin miehen kainaloon ja lähdettiin mun kavereiden ja heidän seuralaistensa kanssa katsomaan mm. Antti Tuiskua, joka veti aivan huikean shown! Perheen kanssa muisteltiinkin viikonloppuna, kuinka Antti Tuisku oli jossain vaiheessa ehdoton no no, ja siskon kanssa valitettiin kun Antti oli laivalla joskus esiintymässä :D Ja nyt Antti on taas yksi ehdottomista lemppareista, jonka tahtiin moni muukin tanssii mielellään. Jotenkin niin hassua. 

Lauantaina mä lähdin ihanien blogityttöjen luo Kuopioon viettämään rentoa päivää yhdessä. Treffattiin siis Millan, Katan, Viivin ja Marian kanssa ilmajoogan, asukuvailun ja rennon hengailun merkeissä, ja päivä olikin tosi kiva noiden tyttöjen kanssa. Oon niin onnellinen, että oon saanut blogin kautta elämääni ihania ja samanhenkisiä tyyppejä, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa ja tehdä asioita joista nauttii erityisen paljon ♥

Ennen lähtöä mä vielä koukkasin Ikean kautta hakemassa meille kotiin hieman juttuja. Ikeasta ajoinkin sitten suoraan Kuhmoon yhden yön ajaksi hakemaan hieman voimia. Viime viikko oli kaikessa ihanuudessaan myös henkisesti valtavan rankka, meidän taloudessa tuon paremman puoliskon taistelu nikotiiniriippuvuutta vastaan on välillä kiristänyt välejä ihan tosi paljon, ja saanut mutkin pahoittamaan mieleni tai itkemään holtittomasti makkarin lattialla. Mun nikotiinivastaisuus on ollut kyllä huipussaan, ja lohduttaudun sillä että koko ajan tämä tilanne helpottaa. Oon saanut purkaa noita asioita ystävilleni ja perheelleni, ja toki ollaan poikaystävän kanssa puhuttu nuo tilanteet läpi ja muistettu rakastaa. Olla lähellä. Mutta ei tosiaan ole aina helppoa, ja minäkin herkän mieleni kanssa otan jotkin asiat itseeni liiankin helposti. Toki kyllä toinenkin on ollut ihan selkeästi todella kireänä, eikä aina ollenkaan oma ihana itsensä. Mutta se on elämää, näissä jutuissa tuetaan ja eletään yhdessä, ja vietetään myös ihania hetkiä kynttilän valossa viinilasilliset kädessä. 

housut Zara

neule BikBok

korvikset H&M

Psst! Kuvituksena vuoden takaisia, ennen julkaisemattomia asukuvia ;)

Tää viikko sitä vastoin on ollut aivan ihana, jotenkin jopa ihan taianomainen. Oon nukahtanut joka ilta turvalliseen kainaloon, ja oon tosiaan nukahtanut ihan sekunnissa. Toinen on aina naureskellut, kuinka voinkin simahtaa noin nopeasti. Yleensä saatan valvoa ja heräillä yön aikana, ja painajaiset on olleet säännöllisen epäsäännöllisesti läsnä mun elämässä. Jo viime viikolla parin vaikean illan jälkeen näin kamalaa painajaista vanhoilla tutuilla, ja samalla niin inhottavilla teemoilla. Nyt oon sen sijaan nähnyt kivoja unia, nukkunut yöni heräilemättä ja herännyt aamulla hymy huulilla pusuja vaihtaen. 

Kyllä se vaan niin on, että arkiset asiat tekee mut kaikkein onnellisimmaksi. Ne hauskat kauppareissut, kun muut katsoo teidän naureskelua kummaksuen. Ne illat, kun saa toisen sylissä katsoa leffaa. Yhteiset lenkit syksyn sateessa meidän koko pienen perheen voimin. Rakkaan rasavillin karvakuonon aamuiset pusut. Ne illat, kun ehditään kunnolla laittaa ruokaa yhdessä. Ystävän halaus tai teehetki kiireen keskellä. Oppilaan hymy ja heippojen sanominen koulupäivän jälkeen. Elämä on kaikessa arkisuudessaan ja tavallisuudessaan niin valtavan kaunista ja arvokasta. Muistakaa nauttia siitä.

KULUNEEN VIIKON KUULUMISET

Nyt olisi luvassa ihan vain kuulumis- ja höpinäpostausta menneestä viikosta, jotta päästään aloittamaan uusi viikko "puhtaalta pöydältä" ja höpöttelemään tuoreemmista jutuista toivottavasti hieman reaaliaikaisemmin :) Viikko on mennyt hujauksessa, ja ollut huomattavasti edeltäjiään parempi.

No, edelliseen viikkoon tämä taitaa vielä kuulua, mutta viikko sitten sunnuntaina mielen päällä oli huoli vanhemmillani asustavasta karvakorvasta, Nemosta. Nemo on suhteellisen kookas sekarotuinen koira, isän metsästyskaveri. Ja metsällä he olivat sunnuntaina aamulla olleetkin, kun säikähdin herätessäni siskoni itkuun. Joku/jokin oli raapaissut Nemoa metsässä, ja haavat vuosivat verta. Eläinlääkäriin pääsy oli pieni mahdottomuus, sillä äiti soitti eläinlääkäriin heti puolen päivän jälkeen, ja lopulta heidät kutsuttiin Kuhmosta Kajaaniin asti eläinlääkäriin illalla klo 18-19 välillä. Ja siitä vielä meni odottaessa aikaa, ennen kuin Nemo pääsi tikattavaksi. Jäljistä eläinlääkäri teki päätelmän, että todennäköisesti ilves on ehtinyt raapaista koiraa. Aivan kamalaa, kun omia rakkaita lemmikkejä ei enää uskalla päästää mielipuuhaansa metsälle! Olin vain kiitollinen ja onnellinen, että Nemo säästyi suhteellisen vähällä, ja haavat ovat viikossa parantuneet hienosti. Sekä siitä, että isällä ei ollut mukana meidän paljon pikkuruisempi kaveri Nasu, joka ei ehkä olisi siltä matkalta palannut. Nellin kuolemasta oli tuolloin hyvin tarkalleen vuosi, ja päivä nosti pintaan monenlaisia muistoja.

Maanantai sen sijaan sisälsi yllätyksiä ja hymyjä, perhosten kipristelyä mahan pohjassa. Meillä tuli poikaystäväni kanssa ns. virallista seurustelua puoli vuotta täyteen (vaikka toki pidempään ollaan hyvin tiiviisti hengailtu), ja tuo ihana oli päättänyt yllättää mut oikein kunnolla. Pyysi pakkaamaan tavarat valmiiksi, että hänen töistä päästyään lähdetään jonnekin. Kuulin vasta hieman ennen lähtöä, että suuntana on Koli sekä ihana Relax Spa! Mitään tuollaista en todellakaan osannut odottaa, vaikka tiesinkin että hän on jotain suunnitellut. Tyyppi oli kuitenkin varannut meille (siis myös Lumille ♥) hotelliyön, kylpyläliput sekä tilannut huoneeseen skumpat valmiiksi. Niinpä me vietettiin ilta toisiamme kylpylässä halaillen ja viiniä nauttien, jonka jälkeen mut vietiin aivan taivaalliselle kolmen ruokalajin illalliselle. En osaa sanoin kuvailla tuon päivän taikaa, sitä kuplivaa ilon ja onnen tunnetta. Yllätys meni todellakin perille, ja tuli meille molemmille arjen ja hetkittäisen stressin keskelle hyvin tarpeeseen. 

Mua on jotenkin suuresti naurattanut, kun oon huomannut natseilevani jostain avoimista kaapin ovista tai astioista, jotka ei vaan löydä tiskikoneeseen. Mä oonkin todennut useampaan otteeseen että musta on tullut kunnon siivoaja, mutta kerran tyyppi laittoi mulle oikein kunnolla jauhot suuhun. Olin tuolloin hyvin tyypilliseen tapaan todennut etten ehdi tehdä muuta kuin kävellä perässä ja siivota, kun toinen jättää kaiken ympäri kämppää lojumaan. Sieltä tulikin nopeasti vastaus: "Paitsi sinut. Sinut minä kuljetan aina mukana. Koko elämän." Awws! ♥

Mutta ei, en mä siis oikeasti mikään kovinkaan valittava akka koe olevani. Yleensä sanon noista asioista puolivitsillä, ja hymyillen vien joka aamu oven päälle illalla jätetyn pyyhkeen kylppärin naulakkoon. Siitä on tullut sellainen hassu pieni rutiini, joka hieman huvittaa molempia. Esko jättää pyyhkeen johonkin, minä vien sen. Toki väsyneenä saattaa ärähtää jostain aivan turhasta (kuten poikaystävä perjantaina kun en ollut edeltä Kuhmoon töihin lähtiessäni vienyt biojätettä, oh my :DDD), mutta oon valtavan onnellinen, että mulla on rinnallani tuo tyyppi, joka jättää niitä pyyhkeitä minne sattuu ja jonka jäljessä kaappien ovetkaan eivät aina muista sulkeutua. 

Mä puolestani annoin Eskolle puolivuotispäivän kunniaksi mm. korvatulppia, hän kun on useasti valittanut mun korkealle ja kimeäksi kohoavaa ääntäni. Sukuvika, sanon mä. Voi miten tuo "lahja" sai toisen ilahtumaan :'D Oltiin yksi ilta rupeamassa nukkumaan, ja jankkasin siinä aikani kuluksi jotain turhaa samalla, kun katsottiin Jälkiä jättämättä. Poikaystävä totesi että unohti jotain keittiöön, ja palattuaan huomasin hänen laittaneen korvatulpat korviinsa ja toteavan hymyillen että "no niin muru, jatka vaan" :D Aivan totaalinen repeäminen. 

Viikko oli myös muuten tosi ihana, sillä ehdin nähdä paljon myös ystäviäni. Oon kaivannut heitä varsinkin viettäessäni kesän Kuhmossa, ja toki parisuhde ja muuttohommat on myös osaltaan vieneet mun aikaa ja energiaa (positiivisesti, toki). Keskiviikkona näin ensin asukuvailun ja kahvittelun merkeissä Millaa ja Saaraa, ja meillä oli hurjan hauskaa! ♥ On ihanaa, kun on tuollaisia bloggaavia ystäviä, joiden kanssa höpötellä niin blogimaailman ilmiöistä kuin maailman menosta ja omista kuulumisista. Blogitreffien jälkeen koukkasin opiskelukavereitani (okei, kuulostaa laimealta.. Joensuun perhe on parempi ♥) kyytiin, ja lähdettiin meille. Iltaan kuului ihan vaan rentoa höpöttelyä ja hengailua, kuulumisten vaihtoa ja herkuttelua. Mikä ihana ilta, näitä on kaivattu! En oo täällä blogin puolellakaan ennättänyt kertoa, että tosiaan varattiin ystävieni kanssa 10 päivän valmistujaismatka Espanjaan toukokuun loppuun! Siis kuinka siistiä voi olla, että viimein päästään tuon niin rakkaan ja kahelin 10 tyypin jengin kanssa ulkomaille, ja vieläpä valmistumisen kunniaksi?!?! Tästä on niin haaveiltu, ja viimein se toteutuu. Ootan niin innolla, sekä kanssamatkustajien puolesta kauhulla ;) Ollaan kyllä semmonen porukka, että varmasti saisi oman tosi-tv-ohjelman tuosta reissusta kasaan..

trenssi ja farkut BikBok

mekko Adidas / Junkyard

lenkkarit Nike

Ja loppuun vielä sananen tämän postauksen kuvituksena olleista kuvista, jotka on napsaistu viime maanantaina Kolille lähtiessämme. Ovat siis suhteellisen tuoreita, ja niissä näkyy samalla pieni hiuksiini kohdistunut muutos. Sen on huomannut kahden viikon aikana oma-aloitteisesti tasan 3 ihmistä, ja kaikki eivät siitä kerrottuanikaan ole huomanneet eroa entiseen. Mähän oon värjännyt hiuksia, ja tarkemmin sanottuna tyven tummaksi! Mulla ei oo koskaan tyvikasvuna puskevaa omaa väriä lukuunottamatta ollut tummaa tyveä, enkä omaa luonnollista hiusväriänikään kovin tummaksi miellä - vaikka se yllättävän tummana kasvaakin takaisin. Ajattelin, että värjätään se liukuen asteen omaa tyveäni tummemmaksi, niin hiusten kasvaessa ei synny niin tökeröä rajaa oman ja värjätyn hiuksen välille.

Yllättävän paljon oon tästä tykännyt! Lisäksi vaalennettiin mahdollisimman hellävaraisilla aineilla ihan vain hieman pituuksia, jotta saatiin keltaisuus pois. Unelma olisi aivan valkoinen tukka, mutta silloin tippuisi varmaan viimeisetkin haituvat päästä.

Kuvissa näkyy myös mun uusi Addun mekko, jossa oon kirjaimellisesti asunut viime viikot. Pidän sitä kotona, töihin mennessä, kaupungilla.. Oikeastaan aivan joka paikassa. Usein se yhdistyy treenitrikoisiin, mutta siitä saa luotua helposti skarpimmankin asukokonaisuuden vaikkapa juuri yhdistämällä trenssiin ja farkkuihin. Tässä asussa liikutaan kyllä vielä vahvasti kesän väreissä.

Millä fiiliksillä sä suuntaat lokakuuhun? Entä mitä tykkäät asusta?