30. joulukuuta 2017

MITÄ OPIN VUONNA 2017?

Jos kuvailisin kulunutta vuotta yhdellä sanalla, olisi se sana ehdottomasti opettavainen. Oon saanut paljon, mutta mikään niistä jutuista ei ole tullut "ilmaiseksi". Koen olevani kaiken kaikkiaan tosi onnellinen tällä hetkellä, ja samalla sangen tyytyväinen elämääni. Mitä minä sitten opinkaan vuonna 2017?

Elämysten merkitys materian sijaan. Oon välillä kuluttanut aivan holtittomasti, ja sen seurauksena pohtinut paljon kulutustottumuksiani niin yksin kuin poikaystävänkin kanssa. Vaikka tekisin kuinka paljon töitä, en vain voi kuluttaa näin paljon. Ja mitä minä edes tekisin kaikella turhalla materialla?! En aio kieltää itseltäni shoppailua, mutta sen täytyy tapahtua kohtuuden rajoissa. Kukaan, en edes minä, ei tarvitse kymmeniä kenkiä ja takkeja. Ja mihin minä haluan rahani käyttää, joihinkin turhiin ja jossain vaiheessa hajoaviin kenkiin vai ihaniin elämyksiin läheisten kanssa? Niitä ronttosia tuskin muutaman vuoden päästä muistan, mutta ihanat ja arvokkaat rakkaiden kanssa vietetyt hetket jäävät vuosiksi tai jopa loppuelämäksi mieleen. Tänä vuonna opin panostamaan niihin elämyksiin ja kokemuksiin, joihin mieluiten rahani laitan. Oli se sitten kahvihetki ystävän kanssa, leffailta rakkaan seurassa tai matka lämpöön. Ne painaa vaakakupissa paljon materiaa enemmän. Raha ei tuo onnea, mutta jotkin kokemukset ja elämykset valitettavasti vaativat rahaa.

Ajoissa olemisen ihanuus. Oon ihan pahin mahdollinen viime tipassa minne tahansa menijä, ja en ole koskaan missään etuajassa. Koskaan. Nyt oon kuitenkin opetellut varsinkin opettajan sijaisuuksia tehdessäni menemään koululle aamulla ajoissa, jolloin ehdin tsekkailla läpi sähköpostit ja suunnitella vielä tunteja tai tehdä hienosäätöä päivän ohjelmaan. Ja voi mikä rauhallinen ja rentoutunut fiilis siitä tuleekaan! Ei tarvitse ajaa tuhatta ja sataa ja stressata koko aikaa ehditkö perille. Tässä on vielä parantamisen varaa, ja tulevana vuonna haastan itseni olemaan hyvissä ajoin joka paikassa. 

Hyväksyn itseni ja olen itselleni armollinen. En voi osata kaikkea, aina joku on minua parempi jossakin. Kauniimpi, laihempi, fiksumpi. Aina. Se on vain karu fakta, ja mulle riittää se että olen paras versio itsestäni. Kukaan ei voi olla minua parempi minä, ja minä olen tällaisena juuri täydellinen. Haluan kehittää itseäni ja muuttaa joitakin syvälle juurtuneita ja haitallisia käyttäytymismalleja, mutta minä olen hyvä ja arvokas omana itsenäni. Eikä kukaan eläisi tätä minun elämääni paremmin kuin minä, niistä lähtökohdista ja kokemuksista joista minä tätä elän. Ei tarvitse tavoitella täydellisyyttä, kunhan teen vain parhaani. Minussa on "huonoja" piirteitä kuten jokaisessa meistä, ja on tärkeää osata nauraa niille. Usein perheen ja poikaystävän kanssa naureskellaan mun lyhyttä pinnaa ja temperamenttia, ja tuntuu ihanalta että nämä ihmiset rakastaa minua siitäkin huolimatta. Ja niin teen itsekin. Mun ei tarvitse olla täydellinen, mutta haluan olla mahdollisimman ehjä ja kokonainen. Sitä kohti mennään pikkuhiljaa, muistaen samalla armollisuus itseäni kohtaan. 

Kaikkien ei tarvitse pitää minusta. Eikä jokainen voikaan pitää jokaisesta toisesta ihmisestä. Mä jotenkin lähtökohtaisesti ärsyttävällä tavalla haluan miellyttää ihmisiä, ja pyrkiä siihen että kaikki pitäisivät minusta. Oon elämäni aikana kuitenkin kohdannut niitä tyyppejä, jotka suhtautuu muhun negatiivisesti minua sen kummemmin tuntematta. Siitä tulee aina vähän tai vähän enemmänkin paha mieli, ja miettii mikä itsessä on vialla. Mutta hitto soikoon, miksi kaikkien täytyisi pitää minusta? Mulle riittää että mulle tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset hyväksyy mut sellaisena kuin olen. Toki voisin nahkaani kasvattaa paksummaksi tässäkin asiassa, eli siinä tavoitetta myös ensi vuodelle. Oon oppinut myös sen, että kaikki ihmiset ei halua sulle automaattisesti hyvää. 

Vähemmän niitä ihmisiä, joita ei kiinnosta muiden asiat. Oon myös välillä havahtunut joissakin tilanteissa siihen, että hetkonen, mitä tuo vastapäinen tyyppi tietää minusta? Kiinnostaako sitä kysyä, ottaa selvää mitä minulle kuuluu ja mitä ihan todella jostakin ajattelen? Niinpä. Miksi siis tuhlaisin aikaani noihin ihmisiin? Keskustelutilanteissa itse pyrin parhaani mukaan kysymään toiselta kuulumisia sekä keskustelemaan syvällisemmistäkin asioista ja näyttämään kiinnostukseni henkilöä sekä hänen asioitaan kohtaan. Olemaan läsnä ja kuuntelemaan. Vastavuoroisuus on pop. 

En voi aina vain pelätä hylätyksi tulemista. Vaikka mulla on vaikeita kokemuksia aiemmista parisuhteista, en halua että niistä tulee raskas taakka tälle ihanalle ja tärkeälle parisuhteelle. Se että joku on joskus kohdellut minua hyvin väärin, ei tarkoita että jokainen muu kohtelisi. Näen vieläkin välillä painajaisia (tällä viikolla painajaiset oikein kunnostautuivat..), ja huomaan kyllä niiden asioiden vaikutuksen itseeni ja siihen, miten olen ja toimin kaikkein läheisimmässä ihmissuhteessa. Tähän on kyllä helpottanut paljon se, että toinen on tehnyt selväksi ettei lähde mihinkään. Että ongelmia ja riitoja saa olla, mutta niiden ei tarvitse päättyä eroon. Toinen tietää mut ja mun heikkoudet, ja rakastaa mua niiden kanssakin. Auttaa mua kehittymään paremmaksi minuksi. Mulla on vaan jotenkin tosi syvään juurtunut tuo pelko hylätyksi tulemisesta, ja ihan pahaa tekee välillä miten poikaystävä saa kärsiä mun aiemmista kokemuksista. Paljon on tultu eteenpäin, mutta ensi vuonna vielä paljon lisää. Tästäkin aiheesta on niin paljon ajatuksia, että riittäisivät varmaan omaan postaukseensa. 

Aina ei tarvitse suorittaa. Oikeasti, mitä elämästä jää käteen jos juokset pää kolmantena jalkana paikasta toiseen, keskittymättä kunnolla mihinkään tai nauttimatta hetkestä? Mä tavallaan tiedostan tämän, mutta käytännössä tämä juttu on ollut mulle aina tosi vaikea. Oon luonteeltani äärimmäinen suorittaja, ja paahdan välillä töiden ja opintojen kanssa ihan hullua tahtia. Mutta sen ei tarvitse olla sitä. Haluan ehtiä nukkua kunnolla, kirjoittaa rakasta blogiani, viettää aikaa karvakorvien kanssa, nautiskella elämästä maailman ihanin tyyppi vierelläni. Ja pyhästi lupaan itselleni, että tulevana vuonna minä elän suorittamisen sijaan. Myös lepo on tärkeää jaksamisen kannalta, eikä univajeesta ja stressikiukuista seuraa mitään hyvää. 

Voit itse tehdä unelmistasi totta. Kuka tahansa voi saada ja saavuttaa mitä tahansa, kunhan tekee töitä niiden asioiden eteen. Tän oon huomannut kuluneena vuonna mm. työrintamalla, parisuhteessa, opinnoissa sekä ihan vain yleisesti elämässä. Mitään ei kuitenkaan saa ilmaiseksi, vaan ihan oikeasti täytyy nähdä vaivaa niiden juttujen eteen mitä haluaa. Mitään ei tuoda sulle valmiina eteen, se on fakta. 

Rakkaus kantaa Sen Oikean kanssa. Tuntuu että aiemmin oon taistellut tuulimyllyjä vastaan tai hakannut päätäni seinään, kun nykyään kaikki tuntuu eri tavalla oikealta ja helpolta. Toki meillä on omat välillä suuremmatkin haasteemme, mutta ne on tehty selätettäviksi. Luin juuri erään artikkelin, jossa psykologi kehotti pohtimaan parisuhteen toimivuutta mikäli riitoja ei ole laisinkaan. Eikö silloin vain uskalla sanoa omia mielipiteitään? On maailman ihanin tunne, kun rakastaa toista täysin ehdoitta ja juuri sellaisena höpsönä kuin toinen on. On maailman ihanin tunne, kun voitte yhdessä höpsötellä ja olla juuri yhtä pöljiä keskenänne. Saada mahdottomia nauruhepuleita milloin mistäkin syystä. On myös maailman ihanin tunne, kun et muuttaisi toisesta mitään, ja rakastat, arvostat ja kunnioitat toista ja hänen mielipiteitään. Aidosti ja ehdoitta. 

Aina ei tarvitse antaa uusia mahdollisuuksia ja ymmärtää. Jotkut ihmiset eivät vain muutu, ja mikäli joku kohtelee sua toistuvasti huonosti, sun ei tarvitse sitä katsoa. Joskus on parempi antaa olla ja kävellä pois. Maailma on täynnä ihania tyyppejä, jotka kunnioittaa ja arvostaa sua. Mitään huonoa kohtelua ei tarvitse katsoa läpi sormien, vaikka mitä tekosyitä löytyisikin. 

En häpeä kertoa käyväni terapiassa. Ongelmien kertomisesta ja sairauksien jakamisesta on tullut mediaseksikästä, aihe joka jaksaa kiinnostaa. Mun mielestäni on kuitenkin hyvä, että ihmiset puhuvat näistä ongelmista avoimesti, jakavat ja saavat vertaistukea sekä jonkinlaista helpotusta oloonsa. Mielenterveysongelmat on olleet pitkään tabu, josta ei ole uskallettu puhua. Nykyään tuntuu että joka toinen käy terapiassa, ja hyvin tunnetutkin ihmiset ovat avautuneet mielensä sairastumisesta. Mua on jotenkin pelottanut miten ihmiset tähän reagoi, mutta moni on vaan vastannut että niin minäkin käyn terapiassa :D Ihanan avointa ja helpottavaa. Tuntuu että Joensuun ystävilleni oon tästä hyvin avoimestikin puhunut jo useiden vuosien ajan, mutta Kuhmossa nämä jutut ei ole monestakin syystä niin helppoja. Täällä asiat kiertää heti kaikkien tietoon, ja täällä oon kokenut eri tavalla selkäänpuukotustakin jossain vaiheessa elämää. Avun hakeminen ei ole heikkoutta, se on todellista rohkeutta. Mulla on tosiaan viimeinen terapiavuosi nyt menossa, ja koen siitä olleen mulle apua. Tunnen itseni paljon paremmin, sekä tiedostan käytökseni taustalla olevia syitä aivan eri tavalla. Olen myös oppinut hyväksymään itseäni ja heikkouksiani sekä olemaan itselleni armollinen. 

En häpeä blogiani. Tätä sivuten on tulossa oma postauksensa myöhemmin, joten en kovin syvällisesti tähän paneudu. Oon kuitenkin kohdannut paljon ennakkoluuloja sekä blogiani että itseäni bloggaajana kohtaan vuosien saatossa, mikä on johtanut siihen etten uusille tuttavuuksillekaan kerro kirjoittavani blogia. Olen tietyllä tapaa hävennyt bloggaamistani. Olen hävennyt jotakin minulle valtavan rakasta ja tärkeää harrastusta, jonka kautta saan ilmaista itseäni ja tuoda luovuuttani esille. Käsittämätöntä. Enää en tee niin. 

Kritiikinsieto. Tässä on myös vielä kehittämisen varaa, mutta isoja askelia on otettu eteenpäin. Tulen tulevassa työssäni tarvitsemaan tätä niin paljon, ja oon aina ollut harvinaisen hyvä ottamaan asioissa itseeni. Kritiikki ei aina ole pahasta, ja senkin voi sanoa rakentavasti. Parhaimmillaan sen avulla voi kehittää itseään ja omaa toimintaansa. Nykyään osaan jo paremmin ottaa kritiikkiä vastaan, enkä heti sitä saadessani pillahda itkuun ja pidä itseäni täysin epäonnistuneena. Pyrin ihan todella pohtimaan, olisiko mulla aihetta muuttaa omaa käytöstäni tuon palautteen pohjalta, ja varsinkin parisuhteessa tää on toiminut hyvin. Kritiikki ei välttämättä kerro minusta ihmisenä, vaan voi kohdistua ihan vain johonkin toimintaani, jossa on parantamisen varaa. 

Näiden pohjalta on hyvä jatkaa kohti tulevaa vuotta. Ihanaa ja ikimuistoista vuotta 2018 jokaiselle blogini lukijalle 

Mitä sinä opit vuonna 2017? Tunnistitko itsesi jostakin näistä minun kohdistani?

16 kommenttia :

  1. Ihanat nämä kuvat!♥ Täällä myös yksi, joka aloitti just terapian - enkä vois olla onnellisempi siitä, että vihdoin tajusin, että mä tarvitsen apua ja nyt mä saan sitä! Tästä ei oo suunta kuin ylöspäin! :) Mun mielestä on kans rohkeutta myöntää, ettei ehkä pärjääkään ja tarvitsee apua!! :) Ihanaa uutta vuotta! ♥

    ♡:llä Katja Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja <3 Kiva kuulla että säkin oot rohkaistunut terapiaan, ja uskallat vieläpä "sanoa sen ääneen" :) Ja terapiasta sitä apua saa, kukin tarvitsemallaan tavalla. Ihanaa uutta vuotta sinnekin <3

      Poista
  2. Aivan ihania kuvia ja todella tärkeitä opetuksia ♥ Näistä monista opetuksista voivat muutkin ottaa opikseen, varsinkin itselleen armollisuus ja avun tarpeen vaatiessa hakeminen tuntuvat olevan monelle vaikeita asioita. Oikein ihanaa uutta vuotta sulle <3

    ♥: Ane

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ane <3 Kiva että pidit kuvista ja jutuistakin :) Ne on kyllä tosiaan yleisesti aika vaikeita asioita monelle, ja avun hakemisen mielletään jotenkin kertovan heikkoudesta. Pitäisi myös muistaa olla itselleen armollinen, eikä aina vaatia liikoja elämän eri osa-alueiden saralla.

      Poista
  3. Wau, onpa upeita kuvia!<3 Ja voin samaistua useaan noihin asioihin mitä kirjoitit. :) Ihanaa tulevaa vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaima, ja ihanaa kuluvaa vuotta sinnekin! <3

      Poista
  4. Ihan ensiksi, oot superkaunis näissä kuvissa! ♥ Siun vuoteen on kyllä mahtunut vaikka mitä, ja nuo opit ovat sellaisia joihin voin itsekin samaistua :) Muita ei todellakaan tarvitse miellyttää, ja on rikkaus olla juuri sellainen kuin on! Itsellenikin tekisi hyvää päästä tuosta suorittamisesta eroon, sillä se jos mikä on pahin stressin aiheuttaja.. Ihania ajatuksia ja ihana sinä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kylläpä sait hymyn mun huulille <3 Erilaisuus on rikkautta, ja jokaisen tulisi voida olla vapaasti oma itsensä ilman turhaa arvostelua ja kritiikkiä. Ihmisiä toki mahtuu maailmaan yhtä paljon kuin mielipiteitäkin. Ehkä me vielä tänä vuonna molemmat opetellaan eroon suorittamisesta? :) Kiitos, ihana sinä <3

      Poista
  5. Sun blogissa ja instassa on aina niin ihania kuvia! :) Millä kameralla/objektiivimla sä kuvaatkaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos kovasti! :) Kamerana mulla on Sonyn vanhempi A5000 -minijärkkäri, johon mulla on objektiiveina laajis, kalansilmä ja 50mm f/1.8.

      Poista
  6. Sulla on ollut kyllä opettavainen vuosi! <3 Ja nuo kaikki on semmoisia mitä meidän kaikkien pitäisi oppia elämän aikana. Mä oon myös oppinut, että vain minä voin tehdä unelmista totta. On ihana unelmoida, mutta mä myös aina haluan toteuttaa ne unelmat! :) Blogin suhteen oon myös ollut rohkeampi ja vuoden juttu oli kyllä kun perustin blogilleni myös Facesivut :) Myöskään terapiassa käymistä ei tarvitse häpeä. Oot rohkea kun puhut näistä asioista! Mä toivon, että kaikesta huolimatta tämä vuosi on sulle ihana <3 Ja että muistat, että olet itsellesi se parasystävä ja armollinen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä, ihan totta :) Ja varmasti jokainen suurimman osan noista jossain vaiheessa oppiikin. Harmi vaan että vuodenvaihteessa tuli niin monen asian kanssa takapakkia, mutta no, ehkä tämä tästä hiljalleen. Unelmointi on ihanaa, voi kun aina rohkaistuisi ottamaan askelia niiden unelmien toteuttamiseksi! :) Jokaisella kuitenkin on lähtökohtaisesti avaimet toteuttaa ne haaveet.

      Kiitos ihanasta kommentista <3 Vuosi sai kamalan alun, mutta toivon että loppuvuodella on tarjota jotain oikein hyvää ja ihanaa, niin minulle kuin sinullekin <3

      Poista
  7. Tosi hyvin kirjoitettu juttu! Sai todella pohdiskelemaan noita listaamiasi asioita omalla kohdallani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onpa mukava kuulla :) Se on aina parasta, kun kuulee tekstillään saaneensa jonkun pohtimaan asioita.

      Poista

Blog Design by Get Polished