22. helmikuuta 2018

TORSTAI-ILLAN FIILIKSET

Heipat torstai-iltaan! ♥ Mitä ruudun sille puolen kuuluu? Täällä postausideoita riittäisi, mutta oon ottanut sairausloman ihan todella sairauslomana. Fiilikset ja vointi eivät oikein millään tasolla ole riittäneet blogitouhuihin tällä erää. Lähinnä oon tuijotellut Dynastiaa ja Greyn Anatomiaa sohvan tai sängyn pohjalta, kuunnellut lintujen laulua käppäillessäni Lumin kanssa auringonpaisteessa kovassa pakkasessa ja opettanut karvakorvalle uusia temppuja. Ja hei, tällä viikolla tuli myös suoritusmerkintä viimeisestä ruotsin kurssista - mulla on siis ruotsin kielen sivuaine ja aineenopettajan pätevyys siltä osin paketissa!

Huomenna lähdetään aamupäivällä Kuhmoon, kunhan poikaystävä on ollut muutaman tunnin töissä. Käydään siellä minun mummun hautajaisten verran, eli rankka päivä tiedossa. Viime lauantaina haudattiin poikaystävän ukki, eli paljon surua yhteen viikkoon. Tosin sitä surua on ollut muutenkin, ja välillä oon miettinyt että onko kaikki aiemmat vastoinkäymiset ollut vain valmistautumista edessä olevaan suurempaan. Jotenkin hassua, miten joulukuun pienten vastoinkäymisten aikaan moni lohdutti blogissakin, että jospa ne vastoinkäymiset siihen loppuu. Eihän ne olleet kunnolla edes alkaneet, näin jälkeenpäin katsottuna. Mutta ei siitä sen enempää, näitä on tällä viikolla paljon joka näkökulmasta puitu kaikkein läheisimpien kanssa, ja ehkä näiden kanssa taas oppii elämään. Onneksi on ne, jotka kannattelee, kun ei itse jaksa. 

Tänä viikonloppuna olisi Tampereella myös opettajaopiskelijoiden vuoden suurin tapahtuma, talvipäivät. Mun oli tarkoitus lähteä sinne perässä lauantaina aamulla, vaikka harmittaa aivan vietävästi että suurin osa tuosta reissusta jää kokematta. Mä en oo bilettänyt oikein koko vikana opiskeluvuonna yhtään, en ole ollut yksissäkään opiskelijabileissä! Tuulettuminen tulisi tarpeeseen, mutten ihan todella tiedä kestääkö mun fyysinen vointi sitä. Pitänee vielä huomisen aikana arpoa, pystynkö ollenkaan lähtemään. 

 neule Miss Selfridge
farkut Zara
tekoturkistakki Zara
nilkkurit H&M
laukku Furla

Mutta hei, sanonnan mukaisesti kyllä se aurinko paistaa risukasaankin! Ja kirjaimellisesti toivottavasti paistaa, sillä me varattiin äsken talvilomamatka Nizzaan. Mä en edes muista kuinka monta vuotta sitten oon pitänyt ihan oikeaa lomaa, oon nimittäin ollut aina töissä! Välillä vapaat viikonloputkin on olleet aika luksusta. Me tosiaan vietetään puolentoista viikon päästä 4 päivää Ranskassa, ja aiotaan nauttia täysin siemauksin. Juhlitaan samalla poikaystävän taannoista valmistumista sekä kolmekymppisiä, että meidän vuosipäivääkin! Loma tulee meille molemmille niin tarpeeseen. Mä kovasti pehmitin tuota toista Dubaihin, mutta ahkerasta yrittämisestä huolimatta en onnistunut. Mutta sain sentään lupauksen, että loppukesästä voidaan lähteä hieman kauemmas, eli juurikin Dubain lämpöön ;) En malta odottaa! Nyt kaikki Nizza-vinkit kehiin!! :)

Tuijottelen vielä Greyn Anatomiat loppuun ja painun pehkuihin tuhisijani kainaloon, nauttikaa viikonlopusta! 

19. helmikuuta 2018

MISSÄ VOIT SEURATA BLOGIANI? + OMA DOMAIN

Heippa! Oon saikulla, ja tänään oon saanut Netflixin katsomisen lisäksi aikaiseksi ostettua blogille oman domainin! Se on ollut pitkään haaveissa, ja viimein tartuinkin tuumasta toimeen. Tämä helpottaa sekä teitä että minua, sillä nykyään blogin löytää aiempaa simppelimmin osoitteesta:


Myös vanhan osoitteen käyttäjät uudelleenohjautuvat tänne edelleen, joten ei hätää. Bloggerin lukulistan pitäisi päivittyä normaalisti, mutta mikäli näin ei ole, infotkaa mua asiasta! Lisäksi kokoan tähän postaukseen eri tavat ja kanavat, joilla minua ja blogiani voi seurata perinteisen Bloggerin lukulistan lisäksi. Nappaa täältä siis itsellesi sopivimmat seurantakanavat, ja suorita tarvittavat tykkäystoimenpiteet pysyäksesi mukana reaaliaikaisesti! Oon ainakin itse kokenut Facebookin tosi näppäräksi kanavaksi monille seuraamista ajatellen, joten blogin fb-sivuista kannattaa ehdottomasti tykätä!

Linkkiä klikkaamalla pääset suoraan kohteeseen. 








Tulevasta kerron sen verran, että mulla on tarkoitus uudistaa blogiani kevään mittaan. Osittain sisällöllisesti, mutta erityisesti ulkoasun suhteen. Puntaroin tässä eri vaihtoehtoja, ja koitan löytää visuaalisesti kauneimman vaihtoehdon joka parhaiten palvelee sekä teitä että minua. Aluksi ajattelin uudistaa pelkän bannerin, mutta ideani toteuttaminen vaatii keväisemmän kelin, ja todennäköisesti laitan koko ulkoasun jossakin vaiheessa uusiksi. Jos on ideoita tai toiveita sen suhteen, niin shoot!

Mitä kanavaa sinä käytät mieluiten blogien seuraamiseen?

14. helmikuuta 2018

9 AJATUSTA YSTÄVYYDESTÄ

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää teitä aktivoitumisesta kommenttiboksin puolella, sekä ihan erityisesti edelliseen postaukseen tulleista sarjavinkeistä! Moni koki vinkit hyödyllisiksi ja löysikin uutta katsottavaa - ja niin löysin minäkin. Luulen, ettei seuraavaan viiteen vuoteen tule puutetta seurattavista sarjoista ;) Kiitos! 

Ja seuraavaksi: Ihanaa, onnellista ja suloista ystävänpäivää jokaiselle sinne ruudun toiselle puolelle! ♥ Lähetän sinulle, juuri Sinulle, lämpöisen ystävänpäivähalauksen ja toivon päiväsi olevan ihana. Ystävänpäivän kunniaksi halusin tulla kokoamaan muutamia ajatuksiani, kokemuksiani, mietteitäni ja havaintojani ystävyyteen liittyen. 

♥ Ystävyys säilyy kilometreistä ja vuosista huolimatta, mikäli se on todellista. Tähän oon havahtunut useasti kuluneen vuoden aikana. Esimerkiksi mun yläkouluaikaisen ystäväni kanssa ei olla sitten 9.luokan jälkeen asuttu samassa kaupungissa, ja välimatka on aina sen jälkeen ollut satoja kilometrejä. Kuitenkin tiedän, että mulla on olemassa tuo ihana ystävä, jonka kanssa juttu jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäätiin, ja jonka luo voin majoittua pääkaupunkiseudulla milloin vain. Vaikka yhteyttä tulee pidettyä liian harvoin, on tuo ystävä sydämessäni koko ajan ja mielessäni usein. Kun joulun alla vierailin hänen luonaan, oli hän mun Helsingissä häntä odottaessani ottanut mukaan siiderit, jouluvalot ja tonttulakit ihan vain siksi, kun arveli mun odotelleen venyneen aikataulun vuoksi kärsimättömänä ja nälkäisenä. Ja niin sain käskyn laittaa tonttulakin tai kiskoa valoköynnöksen kaulaani, kun lähdettiin etsimään ruokapaikkaa.

 Ystävyys ei katso ikää. Oli hassua, kun varsinkin joskus yläkoulu- ja teini-iässä oli tarkkaa, että ystävän piti olla suhteellisen saman ikäinen. Varsinkin parin viime vuoden kuluessa oon saanut monia uusia ystäviä, ja ikähaarukka on melkoisen laaja. Ystävyys ei todellakaan katso ikää, ja niitä sielunkumppaneita voi löytyä mistä tahansa ikäluokasta. Eri ikäiset ystävät ovat myös rikkaus, sillä erilaiset elämäntilanteet voivat olla opettavaisia sekä herättää paljon keskustelua ja ajatuksia. Monella ystävälläni on lapsia, ja pari pitkäaikaista ystävääni on myös hiljattain saanut tai saamassa oman pikkuisen nyytin. Vaikka tämä vaihe ei vielä itselläni olekaan elämässä ajankohtainen, olen onnekas saadessani seurata ystävieni matkaa äitiyden taipaleella. 

♥ Ystävä arvostaa sinua sellaisena kuin olet. Tämä on yksi tärkeimmistä asioista, mitä oon ystävyyteen liittyen huomannut. Mulla, kuten myös varmasti lähes jokaisella, on ollut elämässäni niitä ihmisiä jotka ovat olevinaan ystäviä, mutta ottavat enemmän kuin antavat. Ihmisiä, jotka saavat sut epäilemään omaa arvoasi ja kykyjäsi. Voin kertoa, ettei sellainen ihminen ole ystävä laisinkaan. Ystävä rakastaa ja arvostaa sinua sellaisena kuin olet, ja saa sinusta esiin parhaat puolesi. Mun on ollut joskus vaikea paljastaa syvimmät ja sisimmät ajatukseni ja kokemukseni, mutta tällä hetkellä oon valtavan onnekkaassa asemassa, sillä mulla on monta ihanaa ystävää, jolle voin puhua kaikesta. Kertoa ne omat heikkouteni ja ongelmani, ja saan silti lempeää hyväksyntää ja rakkautta sekä tarpeen vaatiessa lempeää ohjausta oikeaan suuntaan. 

 Ystävyys on vastavuoroista. Vaikka ystävät usein on ja pysyy, täytyy muistaa etteivät ystävät silti ole itsestäänselvyyksiä. Vaikka en ole koskaan pitänyt ketään itsestäänselvyytenä, tunnen tässä kohtaa piston sydämessäni. On monia ihania ihmisiä, joiden kanssa haluaisin pitää paljon enemmän yhteyttä. Ylipäätään vastata pitkiin viesteihin puolin ja toisin useammin kuin muutaman viikon välein. Alkuvuosi on ollut valtavan raskas, ja vaikka nyt alkaakin helpottaa hieman, on jaksaminen ollut koetuksella. Silloin ei ole yksinkertaisesti kyennyt aina näpyttelemään puhelinta, tai oikeasti miettimään mitä pitkiin viesteihin vastaisi. Lyhyisiin ja kiireellisempiin viesteihin on vain niin paljon nopeampi näpytellä vastaus vaikka paikasta toiseen kävellessä. Tämä harmittaa kovasti, ja parilta ystävältä olenkin pyytänyt asiaa anteeksi. Ystävät on rakkaita ja tärkeitä, mutta välillä kaiken kiireen keskellä joutuu väkisin tinkimään ajasta vähän jokaisella elämän osa-alueella. Tuntuu, ettei aika riitä oikein mihinkään, ja usein on vain niin väsynyt. Mikäli tunnistat itsesi tästä; olet rakas ja tärkeä, arvostan kovasti ystävyyttäsi ja täällä ollaan! Ystävyys vaatii molempien halun ja tahdon vaalia ystävyyttä, antaa itsestään ja saada samalla tilalle. 

♥ Ystävä voi löytyä yllättäen, läheltä tai kaukaa. Oon saanut monta todella ihanaa ystävää parin viime vuoden aikana. Vaikka aikuisiällä ja erityisesti opintojen ulkopuolella ystävien löytäminen voi olla vaikeaa, niitä ihania kultakimpaleita varmasti osuu jokaisen matkan varrelle! Esimerkiksi minä löysin ihanan ystävän syksyn pentukurssilta, jonne Lumin kanssa osallistuttiin. Laurasta on nopeasti tullut yksi läheisimmistä ja tärkeimmistä ihmisistä mun elämässä. Ihminen, jonka kanssa voi puhua kaikesta ja höpsötellä omana hassuna itsenään. Myös blogi on mahdollistanut tutustumisen moneen ihanaan ihmiseen, joista on tullut viime vuosina rakkaita ystäviä. Eräs sielunsiskokin on sieltä löytynyt. Muista pitää silmäsi avoinna, ja antaa uusille tyypeille mahdollisuus näyttää, kuinka mahtavia he voivat olla!

♥ Ystävä kantaa sinua, kun et itse jaksa. Niin mulla, kuin monella muullakin, on sattunut elämässä rankkoja asioita vuosien saatossa. Läheinen voi menehtyä, parisuhteessa voi olla ongelmia, elämä voi potkia päähän. Mikä ystävyydessä on yksi parhaista asioista, on se, ettei näitä murheita tarvitse kohdata yksin. Ystävä kuuntelee ja jakaa murheet kanssasi, ja sen jälkeen potkii sinut ylös sängyn pohjalta itkemästä. Kun mietin opiskeluvuosiani, oon saanut ystäviltäni aivan valtavan määrän tukea, ja pyrkinyt itsekin olemaan paras mahdollinen tuki hädän hetkellä tai ongelmatilanteissa. Voin rehellisesti sanoa, että ilman ystäviäni en olisi tässä ja tällaisena, kuin nyt olen. Kiitos, ystävä. 

♥ Ystävä kertoo rehellisen ja valistuneen mielipiteensä mistä tahansa. Jos shoppaillessa hipelöimäsi paita on ruma, tulee se varmasti suoraan ystävän suusta. Jos olet käyttäytynyt vähän typerästi, ystävä uskaltaa kertoa että nyt olisi hieman parantamisen varaa. Ja tiiättekö mitä, se just on ystävyydessä parasta! Voit luottaa siihen, että ystävä ajattelee sun parasta, vaikka sitten estämällä sua ostamasta sitä kammottavaa paitahirvitystä. Terkuin minä, joka pari viikkoa sitten ystävän palauttaessa mut maanpinnalle jätin metallinhohtoisen pufferin kauppaan ;)

♥ Ei se määrä, vaan laatu. Ei ole väliä, kuinka monta ystävää sinulla on. Se millä on väliä, on ystävyyssuhteiden laatu. On tärkeämpää olla vaikka se yksi läheinen ystävä, kuin massoittain puolituttuja, jotka ei tiedä susta juuri mitään. Ystävälle voit uskoutua, ja se yksikin ystävä tekee sun elämästä valtavan paljon parempaa. 

♥ Pidä kiinni ystävistäsi. Tämän kohdan nimi oli ensin meidän tiiviin opiskeluporukan lempinimi, mutta vaihdoin sen hieman yleispätevämpään versioon. Meillä on nyt 5. opiskeluvuosi menossa, ja joillekin se on samalla viimeinen. Meidän tiivis porukka, Joensuun perhe, on hajoamassa kuka minnekin päin Suomea ja maailmaa - ja on itse asiassa pitkälti jo hajonnutkin. Me on pidetty yhtä kohta viisi vuotta, ja opittu tuntemaan ja rakastamaan toisiamme sellaisina kuin ollaan, omina itsenämme. Kymmenen tytön porukkaan mahtuu erilaisia tyyppejä laidasta laitaan, mutta silti täydennetään kaikki ihanasti toisiamme. Oon oppinut sen, että ystävistä kannattaa pitää kiinni. Vaikka kuinka seurustelisit ja haluaisit mössöttää kumppanisi kanssa sohvan nurkassa 24/7 vuoden ympäri, älä tee niin. Muista ystävät. Kun vietät aikaa ystäviesi kanssa, olet varmasti myös samalla paljon parempi ja vapautuneempi kumppani. Ja vaikka me nyt lennetään pesistämme kuka minnekin, oon varma että me tullaan aina pitämään yhtä. Tulee ihan kyyneleet silmiin, kun mietin kuinka paljon nuo tyypit mulle merkitseekään. 

Ihanaa ystävänpäivää 

11. helmikuuta 2018

11 x SARJA, JOTA ET HALUA JÄTTÄÄ KATSOMATTA

Mikä olisikaan oivallisempi postaus viikonloppuun, kuin sarjasuositukset? Viikonloppuna jos milloin on ihaninta aloittaa aamu peiton alla aamupalaa mutustaen ja lempparisarjaa katsoen. Rentoutuen. Mä en ainakaan tiedä parempaa aloitusta aamulle. Siihen vielä oman rakkaan kainaloon käpertyminen ja koira syliin tuhisemaan, niin kaikki onnen ainekset on kasassa. Tässäpä tulis mun suosikit Netflixistä kautta aikojen, toivottavasti löydät itsellesi uutta katsottavaa!

Edit://Mun piti julkaista tämä jo perjantaina, mutta en ehtinyt saada postausta ulos! Mutta vielä ehtii!

Jälkiä jättämättä. Yksi mun lempparisarjoista ikinä, ja oon kahlannut kaikki neljä kautta ainakin kaksi kertaa läpi. Eka ja toka kausi kertoo nuoren Rosie Larsenin murhasta ja samalla hänen perheensä selviytymisestä perheenjäsenen kuollessa. Tää menee ihon alle ihan todella, ja tokan kauden viimeinen jakso itkettää mua aina, vaikka loppu onkin hyvin järkyttävä. Muut kaudetkin on hyviä, mutta varsinkin Rosien tapaus koskettaa. Oon ihan rakastunut toista rikostutkijaa näyttelevään Joel Kinnamaniin, eli silmänruokaakin on luvassa!

How To Get Away With a Murder. Aivan totaalisen koukuttava sarja! Rikosoikeuden professori puolustaa firmassaan työskentelevien opiskelijoiden kanssa oikeudessa syytettyjä, ja kimurantteja tapauksia tutkiessaan he sotkeutuvat itsekin murhaan. Tämä sarja ihan todella koukuttaa, koko ajan on pakko nähdä lisää ja lisää. Koko ajan on myös seurattava huolella, tai varmasti tippuu kelkasta.

The Affair. Sarjan alussa elämäänsä kyllästynyt perheenisä Noah rakastuu tarjoilijana toimivaan Alisoniin, ja he päätyvät salasuhteeseen. Sarja herättää mussa hyvin ristiriitaisia fiiliksiä, sillä se on hyvä, mutta puolet ajasta tekee mieli huutaa hahmoille että "Ei, älä tee noin!!". Hahmotkin on vähän ristiriitaisia, enkä osaa oikein päättää pidänkö niistä vai en. Kaikki henkilöt käyvät vähän pettämässä koko ajan toistensa kanssa, ja mielestäni tästä olisi vähempikin riittänyt yhteen sarjaan.  Tästä oli nyt tullut kolmas kausi Netflixiin, enkä vain voi olla katsomatta kuinka se päättyy. Hyvää viihdettä tämä ainakin on!

Retribution. Vasta vihitty aviopari murhataan, ja myrskyssä murhaaja päätyy heidän perheidensä huomaan. Mihin tilanne johtaakaan? Tämä sarja on meillä vielä kesken, joten en osaa loppuratkaisusta sanoa mitään. Neljäs ja viimeinen jakso saadaan toivottavasti päätökseen tänään.

 Gossip Girl. Teini-iän rakas sarja, joka kuvaa ystäväporukan elämää New Yorkin Upper East Sidella. Osittain melko pinnallisia juttuja, mutta tässä on sitä jotain. Kuitenkin ystävyys- ja parisuhteet sisältää välillä rankempiakin juttuja, ja silti sarjassa on ihanasti romanttista hömppää, mitä en noin muuten ihan hirveästi nykyään enää katso. Chuckin ja Blairin tarinaa on ihana seurata. Tätä katsoessa aivot saa todella jättää narikkaan. Plussaa upeista, inspiroivista asuista, joita sarjassa vilahtelee!

The Fall. Siis tämä oli ihan mahtava! Katsottiin tämä ihan hetki sitten loppuun poikaystävän kanssa, ja pakko sanoa, että oli todella mielenkiintoinen sarja. Sarja sijoittuu Pohjois-Irlannin Belfastiin, jossa rikosylikomisario Stella Gibson jahtaa sarjamurhaajaa. Sarjan alusta asti katsojille on selvillä, että murhaaja on tavallinen perheenisä (Jamie Dornan!!), joka yrittää elää pahoista tavoistaan huolimatta mahdollisimman normaalia elämää. Tässä oli paljon todella mielenkiintoisia käänteitä, ja sarja piti otteessaan alusta asti. Henkilöhahmojen kemioihin oli kiinnitetty huomiota, ja pintaa syvemmälle mennään mm. kuvattaessa, kuinka sarjamurhaajasta tuli sarjamurhaaja. Tämäkään sarja ei jätä ketään kylmäksi. (Poikaystävä huomauttaa: Vaikka sarjassa laitetaankin vaikka ketä kylmäksi. :DDD)

Kolmetoista syytä. Tää meni ihon alle ja kovaa. Sarja kertoo lukiolaispojasta, joka ystävänsä itsemurhasta toipuessaan saa laatikollisen kuolleen ystävänsä äänittämiä kasetteja. Kaseteilla edesmennyt Hannah kertoo syitä päätökseensä, ja jokainen kasetti käsittelee yhtä ihmistä, joka vaikutti hänen elämänsä päättymiseen. Katsoin tän tammikuun saikullani parissa päivässä, ja sain tästä sarjasta jonkinlaista lohtua rankkojen juttujen keskellä. Pystyin myös nuoruuden kokemusteni kautta samaistuvaan hyvin sarjan päähenkilöön ja hänen tuntemuksiinsa, ja siksi koinkin välillä suurta sympatiaa sarjan päähenkilöä Hannahia kohtaan. Kannattaa katsoa.

Marcella. Sarjan nimikkohahmo Marcella on juuri päättänyt avioliittonsa, ja palaa Lontooseen etsiväksi pidemmän tauon jälkeen. On viitteitä siitä, että vanha tuttu sarjamurhaaja olisi palannut vanhoihin puuhiinsa. Marcella tutkii tapausta oman elämänsä kiemuroiden keskellä, ja joutuu samalla taistelemaan omien demoniensa kanssa. Kiinnostava sarja, hyvät näyttelijät, ehdottoman mielenkiintoinen juoni.

Valehtelevat viettelijät. Sarjassa teini-ikäiset ystävykset joutuvat outojen tapahtumien keskelle heidän ystävänsä Alisonin kadottua vuotta aiemmin. Vaikuttaa siltä, että Alison vainoaa ystävyksiä, mutta Alisonin löytyessä kuolleena pakka menee aivan sekaisin. Kuka tietää heidän salaisuutensa, jos vainoaja ei olekaan Alison? Sarjaan mahtuu paljon kuolemantapauksia, outoja tapahtumia, kimurantteja ihmissuhdekuvioita, rakkautta sekä teinien kipuiluja. Parasta hömppää ja jännitystä samassa paketissa. Oon katsonut kaikki kaudet läpi, ja loppuratkaisu oli todella yllättävä. Jotain, mitä ei ollut osannut koko sarjan aikana edes arvata.

Broadchurch. Ensimmäinen kausi alkaa, kun 11-vuotiaan pojan ruumis löydetään rannalta. Sarjassa seurataan perheen ja yhteisön selviytymistä pienen pojan murhasta, sekä selvitetään kuka tiiviin yhteisön jäsenistä syyllistyi murhaan. Poikaystävä ei ollut tän suurin fani, mutta minä kyllä tykkäsin! Sarja on koskettava ja kiinnostava, yllättäviä käänteitä löytyi paljon tästäkin.

Vampyyripäiväkirjat. Nimensä mukaisesti sarjassa vilisee vampyyreja, joista pääosissa olevat veljekset rakastuvat samaan tyttöön, joka ei ole vampyyri. Paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta myös rakkautta ja kevyempää hömppää. Kumman veljeksistä Elena lopulta valitsee? Tää on sarja, jonka usein laitan pyörimään taustalle kun teen jotain muuta, sillä tämä ei vaadi niin suurta keskittymistä. Mulla on tämäkin vielä kesken, joten pikkuhiljaa katselen eteenpäin.

+ Tällä hetkellä katsomislistalla on myös ainakin Stranger things ja Dynasty! Mitä sarjaa sinä suosittelisit, Netflixistä tai muualta? 

Tässä tosiaan tämän hetken suosikit, ja jossain vaiheessa voisin listata kaikkien aikojen lempparisarjat! Kenellekään tuskin jäi epäselväksi, että rakastan rikossarjoja aivan yli kaiken. Eli laittakaas tulemaan suosituksia siitä, tai mistä tahansa muusta genrestä! Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan!

Ihanaa sunnuntain jatkoa Netflixin ja muiden juttujen parissa 

7. helmikuuta 2018

THE BERET

Mä en oo koskaan tykännyt baskereista. Ne on muka-ah-niin-hienoja ja vanhahtavia, ja sopii vain keski-iän ylittäneille täti-ihmisille. Kunnes käänsin kelkkani ympäri, ja vauhdilla käänsinkin. 

Ja koska överit on on parempi kuin vajarit, oli mun saatava ensimmäiseen baskeriini myös tupsu! Löysin ensin baskerin siskoni kirppiskasasta, mutta eihän hän suostunut siitä luopumaankaan. No mutta hei, mä löysin jotain parempaa; vaaleanpunaisen baskerin pörröisellä tupsulla! Ja viimeistään tuon tupsun nähtyäni mun oli pakko todeta, että tässä se nyt on. 

Ja oikeasti, mitä ihmettä oon ajatellut baskereita kammoksuessani? Onhan ne tosi chic ja saavat aikaan välittömästi pariisitar-vibat.

Ei ne ehkä edelleenkään ole sitä ominta minua, mutta kivaa vaihtelua! En muutenkaan ole yhtään pipotyyppiä, ja vaikka hattuja kovasti rakastankin, mun päästä hyvin harvoin löytyy mitään paria aivosolua ja sahajauhoja lukuunottamatta. Mun hiukset on sitä sorttia, että ne menee aivan tuhannen littanaksi ja sähköisiksi jokaikisestä päähineestä kilometrin säteellä minusta. Ja se jos mikä ei ole kaunista katsottavaa. Vaikka minä en siitä kauneudesta aina jaksa välittääkään, en voi S I E T Ä Ä sähköisiä hiuksia. Tai vaatteita. Joita oon muuten viime aikoina pakkasilla aivan liikaa joutunut kohtaamaan. Eräänä aamuna olin lähdössä culottesit jalassa töihin, ja vedin sinne alle pitkävartiset ohuet villasukat. Arvatkaa mitä kävi? Ei toki liimautunut housut kiinni kinttuihin lahkeista, ehei. Oli itku päästä, kun piti alkaa kiireessä vaihtamaan vaatteita. 

Ja toinen mikä tässä asussa kääntää katseet, ovat nuo upeat kengät! Upeasta voi toki olla montaa mieltä, kuten mun siskoni jo järkyttyneenä mielipiteensä totesikin. Hän sanoi nähneensä samat klopottimet Zalandon sivuilla ja miettineensä että nuo ois sopivan kammottavat Jennille :-D Meni muutama viikko, kun yllättäen edellisestä tietämättömänä köpöttelin vastaan nämä jalassa. Toisaalta en tiedä oliko kyseessä lopulta niin suuri yllätys, sillä kaikki pörröinen vetää mua magneetin lailla puoleensa..

baskeri Even & Odd
neule ja housut H&M
nilkkurit River Island

Eilen oli jännä päivä, nimittäin aloitin resurssiopettajana uudella koululla. Mulla on sinne koko kevään pesti, ja työt lähtikin käyntiin oikein kivasti :) Opetan 1.luokkalaisia sekä lisäksi ruotsia 6.luokkalaisille, ja oon erityisesti ruotsin opettamisesta hyvin mielissäni, sitä kun en ole päässyt missään vielä opettamaan. Tämä työ on upea mahdollisuus yhdistellä mun mielenkiinnon kohteita ja opintoja, sillä olen opiskellut sivuaineinani sekä alkukasvatusta että ruotsin kieltä! Saan toimia pienten kanssa, mutta myös opettaa sitä ruotsia. Todellista unelmahommaa minulle siis, voikin olla hyvä tuuri! Aloitin myös työstämään opintojeni puolesta viimeistä ruotsin kurssia, eli pian on kaikki ruotsin kielen sivuaineopinnot paketissa. Koululla mut on otettu ihanasti vastaan kaikkien toimesta, lapset halailee käytävillä ja heti maanantaina mennessäni kouluun tutustumaan lapset tuli ulkona vastaan kysyen että ootko sinä nyt se Jenni :D Mua oli selvästi odotettu. 

Pakko myöntää, että perjantai eli viimeinen työpäivä aiemmalla koululla oli tosi haikea. Sain paljon haleja ja tsemppejä työkavereilta ja oppilailta, sekä pikkuoppilaat olivat tehneet mulle kortteja. "Olet mahtava opettaja Jenni" piristi kyllä mieltä niin paljon ♥ Palautetta kerätessäni mua mm. pyydettiin kylään, hih. Lapset on niin ihania ja aitoja. Kyyneleet oli silmissä useaan kertaan tuona päivänä. Koen noiden neljän kuukauden aikana oppineeni valtavasti itsestäni sekä omasta opettajuudestani ja saaneeni paljon itsevarmuutta. Ja hei, sain viime viikolla viimeisen harjoittelunkin pakettiin, ja eilen naputtelin kaikki siihen liittyvät tehtävät palautukseen!

Mulla oli myös pitkästä aikaa pari päivää vapaata, ja sunnuntai ja maanantai menivätkin rennoissa tunnelmissa. Tauon jälkeen myös ripsipidennykset tekivät paluun, vaikka viihdyinkin naturellissa lookissani yllättävän hyvin.

Mitä mieltä baskereista; hot or not? 
Entäpä mitä sun arkeesi kuuluu?

4. helmikuuta 2018

TARINA NIMEN TAKAA - LUMIN VAUVAKUVAT

Heipat sunnuntaihin! ♥ Tänään tulin jakamaan teille Lumin vauvakuvia sekä kertomaan, miten päädyimme antamaan pienelle nimeksi Lumi. 

Juuri äsken paijailin vauvaa sylissä, ja tosiaan "vauva" täyttää ensi viikolla jo 8 kuukautta, eli ei ole mikään ihan pieni vauva enää.. Vaikka Lumi on kasvanut näistä kuvista jo valtavasti, on se silti mamman pieni sylivauva ikuisesti! Lumi alkaa hiljalleen olla täysikasvuinen kooltaan, vaikka toki painoa ja jäntevyyttä hieman voi tulla lisää. Juuri äsken näpytellessäni konetta sohvalla Lumi tuli makaamaan rintakehän päälle pörröisen turkin peittäessä näkyvyyden koneelle tehokkaasti. Lumi haluaa aina olla sylissä tai lähellä, eikä mitään voi nykyään tehdä yksin. On jotenkin uskomatonta, kuinka paljon eläintä voikaan rakastaa. Lumi on yksi tärkeimmistä osista meidän arjessa, ja vaikka koiran omistaminen on välillä työlästä, se antaa aivan valtavasti. Päivääkään en vaihtaisi pois. 

Ja mikä mua suuresti naurattaa, on se miten varsinkin mummut on höpsähtäneet Lumista :D Äitikin soittelee harva se päivä mulle että mitä Lumille kuuluu, ja saisiko mummu jutella sille.. Leluja Lumille satelee jatkuvasti joka suunnalta ;) Myös meidän isä, joka on vannoutunut metsästyskoirien omistaja, silittelee Lumia hellä katse silmissään ja kehuu kuinka suloinen Lumi on. Jotenkin maailman hellyttävintä. 

Miten me sitten päädyttiin nimeen Lumi? Mulle oli alusta asti selvää, että haluan pennulle jonkin kauniin ja hempeän nimen. Etsin netistä paljon listoja koirien nimistä jo monta vuotta sitten, kun koirahaaveet olivat suurimmillaan. Listasin sieltä omat suosikkini, joten siihen listaan oli hyvä palata. Olin siis haaveillut koiran ostosta jo vuosia, ja rotukin oli pitkälti rajattu. Aiemmin mulla ei ollut mahdollisuutta ottaa koiraa, mutta yhteen muuttaessamme toinenkin osapuoli lämpeni heti ajatukselle koiran hankinnasta. Yhdessä pohdittiin rotua ja pyöriteltiin paljon nimivaihtoehtoja, ja mietittiin mikä olisi juuri meidän pallerolle se kaikkein sopivin. 

Mun listalla oli paljon ns. oikeita vaihtoehtoja, sekä niitä hupsumpia kuten Pumpuli, Hattara, Vanilja.. Ja pitkään me puhuttiinkin Hattarasta. Poikaystävä nauroi jo viime keväänä, ettei koskaan kehtaisi lenkillä kutsua koiraa Hattaraksi :D Mutta kuitenkin me sitten puhuttiin koirasta pitkään Hattarana ennen pennun löytymistäkin, ja vielä pitkään sen jälkeen monella taipui suu Hattaraan. Se jotenkin juurtui tosi syvälle, ja vaikka alussa olikin vain vitsi, me harkittiin sitä jossain vaiheessa tosissaan.

Moni lähipiiristä alkoi jo sanoa että antakaa ihmeessä nimeksi Hattara, kun olette siitä niin pitkään puhuneetkin. Nimi on kuitenkin hieman turhan pitkä ja epäkäytännöllinen, joten päädyttiin siihen että voidaan käyttää sitä ns. toisena nimenä tai hellittelynimenä.

Lopulliset vaihtoehdot meillä olivat Lumi, Lempi ja Hilla. Hilla on pitkään ollut yksi ihan lemppareista niin ihmisten kuin koirienkin nimien suhteen, mutta koska ystäväni Viivin koira on Hilla, rankattiin se listalta pois. Lopulta sitten pennun saatuamme päätettiin, että Lumi tämä on. Vauva oli ihan Lumin näköinen! Kenties turkin värilläkin oli osuutensa siihen, miksi edes harkittiin Lumia nimeksi ;) Lumi on mielestäni todella kaunis, hempeä ja pehmeä nimi, joka taipuu suussa kivasti. Voin sanoa, etten voisi olla tyytyväisempi nimivalintaamme. 

Ollaan myös puhuttu siitä, että olisi ihana hankkia Lumille koirakaveri joskus 1-2 vuoden sisään. Niin että koirat olisi melko samanikäisiä ja saisivat seuraa toisistaan. Mutta vaikka Lumi on todella seurankipeä, ei se tee yksin ollessaan piruutta. Aika usein meillä on vielä pentuaitaus silloin käytössä, ja Lumi saa leluja ja luita joiden kanssa touhuta yksin ollessaan. Mun tän hetkinen ajatus on, että Lumin koirakaveri tulisi olemaan maltankoira nimeltä Lempi. Lumi ja Lempi kuulostaa jotenkin hirveän ihanilta yhdessä, ja ääntyvät kauniisti suussa. Maltankoira oli meidän toinen vaihtoehto jo viime syksynä, ja yksi suurimmista eroista näiden rotujen välillä taitaakin olla turkki. Molemmilla roduilla turkinhoito on kuitenkin vaativaa, mutta maltankoiralla me todennäköisesti pidettäisiin turkki lyhyenä. Lumikaan ei ole näyttelykoira ja tuskin siitä sitä tuleekaan, niin ollaan aika reippaasti siistitty turkkia tarpeen vaatiessa, jotta se ei esimerkiksi jaloista ja kainaloista takkuuntuisi niin pahasti. Mutta tosiaan koirahaaveet on vasta haaveita, ja sitten joskus tulevaisuudessa näkee millainen koira meille tulee, jos tulee. Toki mies haluaisi sitten oman metsästyskoiran jossain vaiheessa, ja nimi olisi hänen toiveestaan joko Mestari tai Päällikkö ;)

Vaikka toisaalta on hieman ikävä tuota pentuaikaa, kun toinen oli ihan pieni, on moni asia helpottunut noista ajoista. Lumista on tullut hirmuisen fiksu ja kiltti, ja se juoksee aina innoissaan vastaan kun tullaan kotiin ja haluaa antaa paljon pusuja. Ihan jokaiselle. Lumi tykkää kaikista ja kaikesta, vaikka joskus lenkillä pimeästä ilmestyvät hahmot voivat hieman pelottaakin. Hän on jotenkin aivan uskomattoman iloinen ja vilpitön ilmestys, joka jaksaa läsnäolollaan ilahduttaa päivä toisensa jälkeen. Ollaan opetettu, että kaveri saa hypätä sohvalle syliin luvan saatuaan, ja usein hän komeasti loikkaakin suoraan naamalle :D Jos itkettää, Lumi on aina nuolemassa kyyneleet ja tulee syliin lohduttamaan. Vaikka Lumi onkin aika vintiö ja keksii milloin mitäkin saaden meidät välillä raivon partaalle, on se maailman rakkain pieni pallero.

Ihanaa sunnuntain jatkoa 

27. tammikuuta 2018

MUMMU


Kun mummot kuolevat
heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää
ja joistakin mummoista tulee puita
ja ne humisevat lastenlastensa yllä
suojaavat heitä sateelta ja tuulelta
ja levittävät talvella oksansa
lumimajaksi heidän ylleen.
Mutta sitä ennen he ovat eläneet elämänsä.

- Eeva Kilpi 

Rakas mummu, ikävä on kova 

26. tammikuuta 2018

LEOPARD JACKET

 takki Bubbleroom
farkut GinaTricot
neule Nelly
nilkkurit H&M

Heipsu ♥ Luvassa rento perjantai-illan postaus perinteisine asukuvineen ja pikakuulumisineen. 

Pitkältä tuntuva viikko on ohi, ainakin tavallaan. Ajellaan tässä Kuhmoa kohti, mä naputtelen Macbookkiani ja yritän ahkerasti valkata musiikkia taustalle poikaystävän ajaessa. Täällä on ollut ihan hullut kelit, joten päädyttiin siihen että hänen kaasujalkansa on hieman turvallisempi näille keleille.. Hehs. Eilen lähdin Polvijärveltä töistä Joensuuta kohti, ja olin ajanut parisen kilometria kun löysin auton ojasta. Löin heti hätävilkut päälle ja menin katsomaan tarvitaanko apua, ja tyrmistyin siitä miten kaikki muut ajoivat vaan ohi. Ihmisille ei ollut käynyt onneksi mitään, mutta auto oli mukavasti ojan pohjalla 50km/h vauhdista lukuunottamatta.. Lunta tuli edellisenä yönä ihan älyttömästi, ja päivän aikana tiet oli menneet ihan peilijäälle! Illalla lenkille lähtiessä kaaduin pihassa aivan todella kipeästi, ja itkuhan siinä pääsi. Tänä aamuna olin kuin vanha mummu köpötellessäni kohti autoa.. Silti homma päättyi siihen, että roikuin auton ovesta ja löin jalkani kipeästi oviaukkoon kun toinen jalka lähti luistamaan alta. Möhh :( 

No, ei viikko aivan ohi ole, sillä mä oon kassatädin hommissa lauantain ja sunnuntain. Mutta hei, ens viikko on viimeinen viikko harjoittelua! Oon saanut myös muita opintoja hieman eteenpäin naputtelemalla illat esseitä. Työkuvioissakin on luvassa uusia tuulia, sillä aloitan reilun viikon päästä uudella koululla, ja jätän vanhan raskain mielin taakseni. Päätös oli vaikea, mutta uskon sen olevan kuitenkin oikea. Innolla odotan mitä uutta kevät tuo tullessaan töidenkin puolesta, vaihtelu nimittäin virkistää! Mulle on aina tehnyt todella tiukkaa kieltäytyä töistä, ja siksi haalinkin itselleni aina liikaa kaikkea. Tämä onkin mulle hyvää harjoitusta itseni ja jaksamiseni kuunteluun, ja lisäksi tämän uuden kuvion myötä minulle jää paremmin aikaa gradun kirjoittamiseen. Kunhan sen vain saisin aloitettua. Mutta no, ei tällä työtahdilla olisi kukaan pystynyt gradua kirjoittamaan, en tiedä miten aiemmin kuvittelin siihen pystyväni.

Ja hei, leoparditakki! Mitä tykkäätte, yezzz or no? Multa tää saa ehdottoman kyllä kyllä kyllä! Aivan ihana takki, ja kyllä sitä etsittiinkin. Onhan tuo aika överi, mutta esimerkiksi simppelin mustan asun kaverina se on tosi jees, ja saa ansaitsemaansa huomiota. Tosin en tiiä, onko mua koskaan minkään vaatteen överiys säikäyttänyt, päin vastoin.. Enemmän on enemmän ;) Mutta se mikä tässä asussa on yllättävää, on tummanpuhuva kokonaisuus mun päälläni. Oon yleensä niin hempeissä tai riemunkirjavissa vaatteissa, että mun kohdalla musta tuntuu välillä raikkaalta ja virkistävältä väriltä. Sellainen päivä oli myös tänään, ja mulla onkin päälläni ihana tässä postauksessa näkynyt Zaran mekko! 

Mikä on sun överein vaate? Mitä tykkäät tästä asukokonaisuudestani?

Nauttikaa viikonlopusta 

Blog Design by Get Polished