9. maaliskuuta 2018

MITEN BLOGGAAMINEN ON KEHITTÄNYT MINUA?

Perjantaimoi! Me ollaan junassa kohti Joensuuta, eikä nyt oikein nämä Suomen kelit vakuuta.. :'D Innolla odotan ens viikon plussakelejä ja sitä märän loskan määrää, joka on luvassa! Onneksi mulla on kamera ja kuvakansiot täynnä ihania Nizzan kuvia, joita fiilistellä kesää odotellessa. Alan pian tykittämään niitä tänne bloginkin puolelle (instasta löytyy paljon kuvia, tsekkaa @vaniljakeiju!), kunhan ehdin. Tänään ois tarkoitus selvitä vielä Kuhmoonkin mun työviikonlopun takia, ja arvioitu matkustusaika tältä päivää on 19 tuntia. Yippee. 

Sitten tämän päivän postauksen aiheeseen! Blogivuosia mulla on takana jo viisi, joten väkisinkin jotain muutosta ja kehitystä on tapahtunut minussa niin bloggaajana kuin ihmisenä. Ajattelin pohtia näitä juttuja nyt enemmänkin, ja vaihdella ajatuksia asiasta teidän kanssa. Olisi myös kiva kuulla, kuinka bloggaaminen on sinua kehittänyt! Kuvituksena postauksessa on yhdistä lempparikengistä ja -takista koostuva asu, punainen on vaan upea voimaväri! 

Kritiikinsieto. Kun perustat blogin, voit olla varma, ettei kaikki saamasi palaute tule olemaan pelkästään positiivista. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin ihmisiä, eikä kaikki yksinkertaisesti voi tykätä susta. Mä oon ainakin siitä ärsyttävä, että alan huomaamattani miellyttää niitä ihmisiä jotka suhtautuu muhun nihkeästi. Ei kiitos enää, mieluummin vietän aikani niiden ihmisten kanssa, jotka kohtelee mua hyvin ja arvostavasti. Kritiikinsiedossa on kuitenkin hyvä muistaa, ettei mitä tahansa tule kestää ja kuunnella. Kritiikki ei ole synonyymi haukkumiselle tai asiattomille kommenteille. Ilkeät anonyymikommentit on täällä onneksi vähentyneet, mutta ne on ehdottomasti kasvattaneet mua paksunahkaisemmaksi. Enää en murehdi päiviä tai kyynelehdi ilkeistä sanoista. 

Visuaalisuus. Kun aloitin bloggaamisen, otin asukuvani milloin minkäkin puskan edessä. Rajauksesta ja sommittelusta ei ollut mitään hajua. Oli ihan ok ottaa asukuvat kompostori tai koiranhäkki taustalla. Tänä päivänä ei ehkä mene enää aivan näin.. Onni teille ja minulle! Nykyään osaan miettiä asuun sopivat taustat kuviin, sekä miettiä kauniita sommitelmia milloin mistäkin asiasta. Tähän toki vaikuttaa paljon sijainnin ja paikan mahdollisuudet, sillä ei me nyt reissussakaan saatu niitä mun haaveilemia kuvia ranskalaiselta parvekkeelta. Hotellihuone oli pikkuinen loukko, jonne matkalaukut eivät mahtuneet kunnolla levitettyinä auki :D True story!

Kameran hallinta. Viisi vuotta sitten otin kuvat pokkarilla, ja usein tehosteella "erityisen elävä". Erityisen eläviä ne kuvat olivatkin, ja nykyään silmiä särkee niitä katsoessa. Nykyään otan kuvat Sonyn minijärkkärillä, johon mulla löytyy muutama tarpeellinen objektiivi. Kamera on jo vanha ja olisi varmasti jossain vaiheessa uusissa, mutta katsotaan nyt. Automaattiasetukset eivät ole enää juuri koskaan käytössä, mutta tässä asiassa voisi kehittyä aina vain lisää!

Avoimuus ja sosiaalisuus. Tämän harrastuksen myötä oon saanut paljon uusia tuttavuuksia, ja jopa ihania ystäviä rinnalleni kulkemaan. Olen näistä ihmisistä aivan valtavan onnellinen! "Blogiystävät" ovat todellisia ystäviä, joiden kanssa voin kaiken muun lisäksi puhua myös bloggaamisesta ja siihen liittyvistä asioista. Oon näiden viiden vuoden jälkeen hurjan paljon avoimempi ja sosiaalisempi, ja uskon, että blogi on omalta osaltaan vaikuttanut siihen. 

Pukeutuminen. Välillä vanhoja kuvia katsoessa pohdin, että mitä ihmettä oon oikein ajatellut pukeutuessani noin. Oon ollut äärimmäisen kokeilunhaluinen, jopa vielä enemmän kuin nykyään! Mun tyyli oli melkoinen sekametelisoppa, ja vaikka on sitä toki vieläkin, koen löytäneeni oman tyylini. Se on melko tyttömäinen ja naisellinen ripauksella värejä ja rentoutta. Kuka keksisi paremman kuvauksen mun tyylille? Tyyliblogin pitäminen pakottaa mut miettimään omia asuvalintojani sekä haastaa mua keksimään vaatekaapistani kivoja kokonaisuuksia, joissa viihdyn hyvin! 

Kuvanmuokkaus. Silloin ennen muinoin en ollut edes kuullut kuvanmuokkauksesta. En edes kuvan suoristamisesta tai rajaamisesta, saatika ymmärtänyt, miksi minun niin pitäisi tehdä. Olen viimeisen vuoden aikana muuttunut kuvanmuokkauksessa paljon rohkeammaksi ja kokeilunhaluisemmaksi, ja Lightroom pystyy tekemään kuviin ihmeitä! Yleensä teen jokaiseen kuvaan tarvittavan rajaamisen ja suoristamisen, sekä usein suoritan varsinaisen muokkaamisen Lightroomiin itse luomieni presettien avulla. Harvoin käytän mitään valmista presettiäni sellaisenaan, vaan joudun vielä säätämään kuvan asetuksia tarkemmin kohdilleen. Esimerkiksi tän postauksen kuvat oli melkoinen haaste muokkauksen suhteen. 

takki Zara
sifonkipaita BikBok
hame River Island
nilkkurit H&M

Oman tien kulkeminen. Blogeja on satoja ja taas satoja, paljon enemmän kuin muutama vuosi sitten tämän touhun aloittaessani. Välillä sitä meinaa hukkua massaan ja pohtii liikaa mitä muut tekee, mutta luulen löytäneeni sen oman tieni. Tavan, jolla haluan itse blogia kirjoittaa ja olla bloggaaja. On tärkeää tehdä rohkeasti omaa juttuaan ja kulkea omaa polkuaan. Kopioiminen ei missään asiassa kannata tai kanna mihinkään, eikä kukaan kopioista kiinnostuisikaan. Siksi minä olen minä, kirjoitan asioista jotka koen miellyttäviksi ja kiinnostaviksi, sekä pukeudun kuten itse haluan. Näiden ajatusten myötä olen myös tyytyväisempi itseeni, kuin silloin vuosia sitten. Maailmassa on vain yksi minä, joten mun täytyy olla myös paras mahdollinen minä, joka näistä lähtökohdista on mahdollista.

Kirjoittaminen. Oon aina pitänyt kirjoittamisesta, ja varsinkin yläkoulun ja lukion aikaan tuli kirjoitettua tietyllä tapaa enemmän. Toki nykyäänkin, mutta ne on niitä yliopiston hieman kuivakampia esseitä ja tutkielmia. Blogi kuitenkin mahdollistaa mulle rennon kirjoittamisen sekä kirjallisen ilmaisun ylläpidon ja kehittämisen. Koenkin kehittyneeni kirjoittajana vuosien saatossa, jos en paljon, niin ainakin ripauksen. 

Rohkeus. Tämä on varmasti yksi merkittävimmistä jutuista joita bloggaaminen on minussa kehittänyt. Musta on tullut aivan valtavan rohkea monessa asiassa. Muistan, kun ekaa kertaa matkustin blogiystäväni  Emilian luo Tampereelle muutama vuosi sitten. En ollut koskaan tavannut tuota ihanalta vaikuttavaa tyttöä, mutta niin vain rohkenin lähteä ja luotin että juttu luistaa. Ja luistihan se, nyt takana on lukemattomia ikimuistoisia hetkiä ja reissuja yhdessä. Uskallan rohkeasti lähteä mukaan erilaisiin tapahtumiin, olen kokeillut portaalissa bloggaamista, uskaltanut palata juurilleni todettuani ettei kyseinen yhteisö ollut minua varten, tutustunut uusiin ihmisiin paljon entistä reippaammin. Välillä pelottaa kun tajuan tuttujen tai aivan tuntemattomienkin oikeasti lukevan mun kirjoituksia ja ajatuksia, mutta kummasti rohkeus kirjoittamiseen on vain kasvanut. Tää on se mun juttu. 

Ihmisenä kasvaminen. Oon näiden blogivuosien aikana kasvanut ihan valtavasti niin blogin ansiosta kuin muutenkin. Ihmisenä, kumppanina, tyttärenä, tulevana opettajana. Joskus on esimerkiksi koulussa pitänyt määritellä itseään erilaisten "roolien" kautta, ja yhdeksi niistä olen nimennyt bloggaajan. Blogi on yksi elementti, joka on kehittänyt mua, ja jonka miellän vahvasti osaksi itseäni. Olen toki kasvanut muutenkin, mutta kyllä tämä homma on kasvattanut ja kehittänyt mua ihan hitsin paljon. Ja siitä olen todella onnellinen.

Miten bloggaaminen on kehittänyt sua? Heitelkää kommenttiboksin puolella lisää juttuja tähän listaan, oon varma että unohdin jotakin! 

Ihanaa alkavaa viikonloppua 

4 kommenttia :

  1. Kaunita kuvia, nyt näin ekaksi <3 Kyllä mä aikalailla voin samaistua näihin kohtiin ja samantyylisiä kehittymisiä oon havainnut itsessäni :) Toki mä en vieläkään osaa varmaan hahmotella mikä kuvauspaikka mätsäis asuun, oon joka kerta tarkempi missä kuvaan ja se ahdistaa kun tuntuu ettei voi kuvata sitten missään.. :D

    Mä muistan kun alussa en uskaltanut kellekään sanoa että bloggaan, en tiijä häpesinkö sitä vai mikä oli, mutta nykyään joku kun kysyy mitä vaikka harrastan: kailotan heti innoissani, mä bloggaan!! Rohkeasti uskallan kertoa tästä nykyään, ennen en ollenkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Kiva kuulla sunkin ajatuksia ja fiiliksiä aiheesta! Mut hei, ei se asuun mätsäävä tausta mullakaan aina onnistu - meinasin ehkä enemmänkin sitä, että oon lopulta itse suhteellisen tyytyväinen taustaan ;) Lopputuloksesta voi sitten aina olla montaa mieltä, ja aina se upein mielessä oleva tausta ei ole mahdollinen ajan tai sijainnin takia! Ei esimerkiksi Kuhmossa ole hirveästi kauniita kivirakennuksia taustalle varsinkaan mun rakastamana vaaleanpunaisena :-D Pitää aina mukautua tilanteeseen.

      En uskaltanut minäkään! En vieläkään aina, mutta opin siinä koko ajan paremmaksi :) Jotkut suhtautuu bloggaamiseen vähän nihkeästi ja pitää sitä pinnallisena harrastuksena, ja siksi en siitä aina kaikille heti ensimmäisenä halua kertoa. Toivon, että musta muodostetaan kokonaiskuva myös muiden juttujen perusteella, eikä anneta bloggaamisen aiheuttaa turhia ennakkoluuloja. Ihan tyhmää, koska ei sen pitäisi mitään negatiivisia mielikuvia aiheuttaa! Ihanaa, että säkin oot rohkaistunut tässä noin paljon <3

      Poista
  2. Oii miten kiva postaus! <3 Bloggaaminen kyllä kasvattaa ihmisenä! :) Ja monella muullakin tavalla. Kehittyy kirjoittamisessa ja valokuvaamisessa. Saa ihania ystäviä <3 Mäkään en kauheesti ennen blogiani mainostanut ja edelleen hiukan nolostun, jos mulle kerrotaan, että on käyty lukemassa mun blogia :D Mutta ylpeä olen blogistani, se on rakas mulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Niin se tekee, ja vuosien jälkeen kyllä huomaa miten tämä onkaan kasvattanut ja kehittänyt monella eri osa-alueella. Vaikka hieman nolottaisikin kertoa omasta blogistaan, niin tärkeintä että on ylpeä omasta aikaansaannoksestaan ja siitä mitä tekee. :)

      Poista

Blog Design by Get Polished