17. toukokuuta 2018

YHDEN AIKAKAUDEN LOPPU

Tänään on samalla haikea, mutta todella onnellinen fiilis. Mulla oli tämän kevään osalta viimeinen työpäivä opehommissa, sekä maanantaina palautin gradun. Pian mä en ole enää opiskelija, vaan ihan oikea opettaja. Viiden vuoden opiskelijaelämä on tulossa päätökseensä, ja se väkisinkin herättää aika paljon tunteita. Olo on tosi haikea, mutta samalla odotan innolla tulevia haasteita.

Eihän tämä itkupilli tänään töistä kyyneleittä selvinnyt. Työkaverit muisti mua ihanalla lahjalla, ja kauniit sanat ja kehut halien kera nostivat kyyneleet silmiin useaan otteeseen. On tosi onnellinen olo siitä, että mua pidetään työyhteisön aurinkoisena ja joustavana valopilkkuna. Oli haikeaa sanoa oppilaille heipat, ja pari kysyikin että milloin tuut takas, ja toivoi etten lähtisi. 

Mä niin rakastan työtäni - haastavaa, antoisaa ja ihanaa työtäni.

 Odottelen vielä varsinaisen tutkinnon saamista, jonka tosiaan pitäisi lähiviikkoina saapua. Tuntuu niin hassulta. Uskomattomalta. Jännältä. Vapauttavalta. Tällä hetkellä mua odottaa kesän ajan työt Kuhmossa (en osaa sanoa kesätyöt, kun oon samassa paikassa ollut jo pari vuotta putkeen muulloinkin :D), mutta jatkosta ei ole mitään hajua. Muutamaa työtä hain, mutta täällä opettajien työllisyystilanne on tosi haastava. Opettajankoulutuksen täällä sijaitsemisen takia yhtä paikkaa kohden on valtavasti hakijoita, ja vakituista virkaa voi joutua odottamaan jopa 10-15 vuotta, jonka ajan joutuu tekemään määräaikaisia pätkiä. Täytyy siis varustautua siihen, ettei alussa välttämättä ole mitään pidempää työsuhdetta näköpiirissä. Oon kuitenkin onnellinen siitä, kuinka oon saanut tehdä lähes koko viimeisen opiskeluvuoteni oman alani töitä opintojen ohessa, ja saanut samalla arvokasta kokemusta. 

Vähän toki stressaa se, ettei töistä ole varmuutta syksyn osalta. Mutta pitää vaan luottaa tulevaan ja uskoa että niitä löytyy kyllä, edes niitä lyhyitä sijaisuuksia. Elämä kyllä kuljettaa. Toki ollaan pohdittu myös muualle muuttamisen mahdollisuutta, mutta ei olla asian suhteen tehty mitään päätöksiä. Opiskeluporukka leviää ympäri Suomea, suurin osa lähimmistä kavereistani onkin jo lähtenyt kuka minnekin. Se on aiemmin surettanut kovasti, mutta oon jo asiaa ennättänyt käsitellä. Ja tiistaista eteenpäin saan nauttia rakkaiden ystävieni seurasta Espanjassa kymmenen päivän valmistujaismatkan merkeissä. Best.

Oon viime päivinä vasta alkanut hahmottaa, että ihan oikeasti yksi aikakausi elämästäni on nyt päättymässä. Varmasti yksi tärkeimmistä aikakausista. Oon opiskellut 7-vuotiaasta asti, 17 vuotta elämästäni. Nyt olo on jollain tapaa aikuisempi, jännittynyt. Eihän tässä mitään suuria muutoksia tule olemaan kun oon työntekoon kuitenkin tottunut, mutta silti on vain kutkuttava tunne vatsan pohjassa. Ja koska nyt jää opinnot ja toinen työ pois, voin keskittyä kesän ajan vain yhteen työhön ja ihan vain elämiseen. Ja syksylläkin toivottavasti vain pelkästään oman alani hommiin, ja siten panostaa yhteen asiaan täysillä.

Elämä on niin hassua.

Löytyykö ruudun siltä puolelta muita valmistuvia?

15. toukokuuta 2018

7 SYNTIÄNI

Arvatkaas mitä! Eilen oli suuri päivä, jolloin sain puolentoista kuukauden kirjoitusurakan pakettiin, ja palautin 88 sivuisen graduni! Huh ja puuh, nyt se on tehty. Ei varmaan tarvii erikseen kertoa, kuinka mieletön fiilis mulla on. Mm. graduohjaajani kommentoi tänään, että kylläpä sinä sen nopeasti kirjoitit. Itsestä taas tuntui, että lopussa viilasin pilkkua ja halusin lopputuloksesta täydellisen, minkä takia palautus kesti :D Päätin jossain vaiheessa ettei aiemmin kaavailemani arvosana riitäkään, niin mikä perfektionisti? Tänään gradua esitellessäni huomasin että tiedostomuotojen kikkailussa yhdestä taulukosta oli hävinnyt otsikko ja yhden kuvion laatikoiden väliin oli ilmestynyt mustia kaistaleita, ja olin repiä hiukset päästäni siitä stressistä ja harmituksesta. Katsotaan saanko sen vielä julkaistavaan versioon muutettua, asiaa selvitellään parhaillaan. Arvosanaan nuo eivät onneksi vaikuta.

Mutta hei, tällä kertaa kirjoittelen monissa blogissa näkyneen seitsemän leikkimielisen synnin haasteen merkeissä! Haaste on tosiaan pyörinyt monissa blogeissa, mutta on ilmeisesti alkujaan  Ihanaista-blogista. Ootteko valmiita?

Herkuttelusyntini...

Juustonaksut ja juustot. Ai kamala. En tiiä tarviiko tätä selittää enempää, kuin että tänäänkin havahduin tunnin jälkeen istuvani valkoisella sohvalla liiskautuneen juustonaksun päällä. Ehkä tää tosiaan kertoo teille tarpeeksi. Lisäksi juustot kaikissa muodoissaan; ruoissa, nautiskeltuina viinin kanssa, suoraan paketista.. Laitan juustoa aivan kaikkeen, jopa riisipuuroon.

Ihonhoitosyntini...

Mä laiminlyön vartalon rasvaamisen aivan täysin. Kasvojen ihoa hoidan pakon edessä ja sekin on välillä melkoista pakkopullaa, mutta seriously, milloin oon viimeksi laittanut vartalorasvaa? Välillä havahdun siihen että koivet on kuin kuivat korput, ja saatan hetken mielijohteesta levittää jotain ihanaa vartalovoidetta, joita multa kuitenkin useita löytyy. Ja siihen se sitten jääkin, seuraava kerta tapahtuu ehkä kuukauden kuluttua. Oon myös aivan mahdoton puristelemaan finnejä ja kaiken maailman näppylöitä sekä omasta että poikaystävän naamasta haha!

Siivoussyntini...

Vihaan astioiden tiskaamista. Ja niin vihaa mieskin, mikä on äärimmäisen huono yhdistelmä :D Usein käy kuitenkin lopulta niin, että mä oon se joka laittaa lavuaarissa lilluvat astiat koneeseen. Mutta ne mitä ei voi laittaa koneeseen.. En uskalla edes tarkemmin miettiä, kuinka kauan esimerkiksi paistinpannut joskus lojuu pesemättä. Joskus jopa niin kauan, kunnes pannua seuraavan kerran tarvitsee. Myös biojätteen vieminen on mun inhokkihommia!

Hiussyntini...

En haluaisi koskaan leikata hiuksiani! Mikäli olisi vaan mahdollista, en koskaan tekisi niin. Toki tämä ei ole hiuksille hyväksi, ja kampaajalla käydessä suustani kuuluukin "no ota sitten varovasti niin vähän kun on mahdollista, mutta niin että huonot latvat lähtee pois". Tuntuu ettei vaalennettu reuhkani vain kasva yhtään, tai että aina kasvaneen hiuksen verran täytyy leikata pois latvasta.

Ystävyyssyntini...

Unohdan vastata viesteihin. Mun arki on usein niin hektistä, että saatan vilkaista viestiä ja unohtaa sen kokonaan. Varsinkin jos kyseessä on pidempi viesti, johon en ennätä heti sen lukiessani vastata. Ja jos viestejä tulee paljon, tippuu nämä viestit keskusteluissa alemmas ja katoaa sinne. Lopulta saan vastaamisesta kehiteltyä älyttömän stressin itselleni.

Pukeutumissyntini...

Mä en silitä koskaan mitään. Ja kun sanon koskaan, myös tarkoitan koskaan. Mä luulen omistavani silitysraudan, mutta en ole siitäkään ihan varma. Osaisinkohan edes käyttää koko kapistusta? Pukeutumissynteihin voisin lisätä arjen ryönälookit, kun hiihdän sotkunutturassa meikittä kotona, kaupassa tai lenkillä poikaystävän vaatteissa tai omissa "kotirytkyissäni". Se on nättii se. 

Parisuhdesyntini...

Haha, näitä kyllä löytyisi :D Oon aivan kamala siivousnatsi, mikä puhkeaa esiin erityisesti miehen jättäessä tavaroita lojumaan. En voi sietää sitä, ja koska en halua vain siivota toisen jälkiä vaan pyydän laittamaan tavarat paikoilleen, saatan illalla stressaantuneena kävellä pitkin kämppää lojuvalta tavaralta toiselle nalkuttaen :D Meidän suhteessa mun synti on myös Pepsi Maxin juominen suoraan pullosta, ihan vaan koska poikaystävä ei voi sietää sitä ;) 

mekko Bikbok
laukku Zara
nyörikorkkarit H&M
arskat Zara

Kuvissa näkyy asu helatorstailta vajaan viikon takaa, kun käytiin Eskon ystävän ja tämän tyttöystävän kanssa pullavohveleilla Vesikioskilla. Rakastin asuani palavasti, ja mulla oli tässä asussa valtavan hyvä ja itsevarma olo. Kuvista se ei kuitenkaan välittynyt, ja olin naama sykkyrällä joka toisessa kuvassa :D Oikeasti, nauroin kuvia katsoessani, kun olivat niin vakavaa matskua! Asu 10/10, naama ei niinkään. Zaran ihana korilaukku lähtee ens viikolla Espanjaan mukaan, ja ristin nuo punaiset nyörikengät maailman mukavimmiksi korkkareiksi! Ovat H&M Premium-mallistoa, jonka oon todennut hyvin laadukkaaksi ja toimivaksi. Ja kukkamekko jos mikä on kesän ehdoton must. Tässä yhdistyy myös tän kesän kietaisutrendi!

Mitä tuumaatte kertomistani synneistä? Entäpä asusta? 

10. toukokuuta 2018

OSTOLAKKO ALKAA - MITEN JA MIKSI?

Tai no, alkoi oikeastaan jo maanantaina. Mutta miten, ja erityisesti - MIKSI?

 Oon havahtunut yhdessä lähipiirin kanssa yhä useammin siihen, että mä ostan aivan liikaa. Aivan liikaa suhteessa siihen, mitä yhden ihmisen kulutustottumukset voi olla, sekä aivan liikaa suhteessa siihen, mihin mun varallisuus lopulta riittää. Tai mihin monen muunkaan varallisuus pitkällä aikavälillä riittäisi.

Mulla on kuitenkin lähitulevaisuudessa haaveissa alkaa säästää omaa yhteistä asuntoa varten, suunnitteilla olisi myös matka Dubaihin, haaveilen koko ajan toisesta koirasta jne.. Poikaystäväkin sen totesi, että ei mulla näin jää yksinkertaisesti mitään säästöön. Eikä jääkään. Ainahan mä oon shoppaillut paljon, liikaakin. Mutta nyt en pian ole enää huoleton opiskelija, vaan ihan oikeasti astumassa täysipäiväisesti työelämään. Pikkuhiljaa alkaa tulla lainoja, jossain vaiheessa lähivuosina ehkä perheenlisäystäkin, ja se haaveissa oleva maltankoira Lempi. Ja ne kaikki vaan syö varoja, ja paljon. Vanhemmat on opiskeluaikana auttanut mua mm. auton kuluissa, että pääsisin liikkumaan ja käymään kotona heidän luonaan. En kuitenkaan halua että vanhemmat enää avustaa mua auton kanssa, ja sen pitäminen on vaan kallista. Mutta välttämätöntä tällä hetkellä, jo pelkästään työmatkojenkin takia.

Ja nyt joku varmasti ihmettelee, että miten mulla on sitten opiskeluaikana ollut varaa shoppailla? En halua omiin raha-asioihini ottaa sen enempää kantaa kuin todeta, että oon tehnyt hemmetisti töitä opiskeluaikana. Kuluneen vuoden kahta työtä opintojen ohella. Eli ihan itse olen shoppailuni kustantanut. Sitä vaan on tuudittautunut liikaa siihen, että kun paiskii näin paljon hommia, voi myös huoletta shoppailla. Ei, ei näin.

 Eikä pelkästään se miten paljon rahaa mun shoppailut vie, vaan myös huoli ympäristöstä, ja siitä mitä mun kulutustottumukset maapallollemme tekee. En oo se maailman ekologisin ja ympäristötietoisin tyyppi, mutta yritän tehdä silti oman osuuteni pienissä valinnoissa. Kierrätän, suosin kirpputoreja, syön pelkästään kasvisruokaa. Jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa näihin juttuihin, ja nyt mä teen myös sen kuluttamisenkin osalta. Kuluttamisesta, ekologisuudesta ja eettisyydestä pyörii paljonkin juttuja päässä, mutta niistä argumentoinnin jätän itseäni paremmin asiasta tietäville.

Koska mä välillä kulutan holtittomasti, päätin tehdä siitä kerralla lopun. Ihan alkuun pidän ostolakkoa kesäkuun loppuun asti. Käytännössä tää tarkoittaa sitä, etten saa tilata enkä konkreettisesti ostaa itselleni mitään vaatteita, kenkiä, laukkuja, kosmetiikkaa tai vastaavaa. Ainoastaan jos ihan oikeasti tarvitsen esimerkiksi uuden meikkivoiteen loppuneen tilalle, mutta ei mitään muuta. Sallin kuitenkin itselleni poikkeuksen Espanjan matkalla, ja sieltä saan ostaa jotain etukäteen miettimälläni budjetilla.

Kaupoissa kiertely ei ole mulle ongelma, sitä tulee harvoin täällä Joensuussakaan tehtyä. Mutta netistä tilaaminen, ai kauhea. Se on tehty liian helpoksi. Kliklik, oot sisällä verkkokaupassa. Klik, oot ostoskorissa. Ja klik, tilaus on vastaanotettu. Se on mun ehdoton heikkous, ja vaarallinen sellainen.

Karu fakta on kuitenkin se, että me kaikki tullaan elämämme aikana ostamaan juttuja, eikä siltä voi kukaan välttyä. Mäkin kuitenkin rakastan uusia vaatteita, meikkihömpötyksiä ja kaikkea kauneuteen ja tyyliin liittyvää. Ne on mulle eräänlainen keino ilmaista itseäni. Koska en aio luopua niistä täysin, aion tämän lakon myötä löytää tähän hommaan tasapainon. Kun tää lakko loppuu, aion jatkossa suunnitella itselleni budjetin, jonka mukaan saan itselleni uusia juttuja ostaa. Maltillista ja järkevää, aikuismaista ja fiksua. Sellaista, minkä avulla toivon voivani alkaa oikeasti säästää noita pidempiaikaisia tavoitteita ja unelmia kohti.

Mun mielestä jokaisen pitää muistaa, että shoppailu ei kuitenkaan tuo onnea. Ehkä hetken se uusi riepu piristää, kunnes iskee ahdistus siitä, että taas tuli ostettua. Normaali, satunnainen shoppailu voi olla ehkä ihan kivaa ja virkistävää, kunhan sitä tapahtuu kohtuudella ja järki päässä pitäen. Ja välillä jotain uutta juttua ihan oikeasti tarvii! Mä en halua enää ostella vain mielihalusta sen kummemmin ajattelematta, vaan aion ottaa vastuuta rahankäytöstäni ja samalla maapallosta vähentämällä kulutushysterian tukemista.

Tän ostolakon uskon vaikuttavan positiivisesti sekä itseeni että ympäristööni, ja kannustan myös teitä kokeilemaan vastaavaa! Katsotaan kuinka tää lähtee käyntiin, hieman kiinnostelisi jatkaa tätä pidempäänkin. Mutta aluksi näin. Samalla haastan itseni käyttämään monipuolisemmin vaatekaapistani jo löytyviä helmiä, ja heittämään turhat rievut kirppikselle. Kiinnostaisiko teitä kuulla jotain välitilannekatsausta, ja kuulla lopussa kuinka ostolakko sujui?

Näiden ajatusten myötä toivotan ihanaa loppuviikkoa! :)

6. toukokuuta 2018

TUKKAHÖPINÄÄ JA ASU NIZZASTA

Hoksasin juuri, että mulla tulee kiire tykittää edelliset Nizzan matkan kuvat ennen seuraavaa reissua! Erityisesti siksi, kun en halua niitä putkeen postata, vaan laittaa muuta sisältöä sopivasti väliin. Ja tiiättekö mitä seuraavan reissun läheneminen tarkottaa? No, tietysti sitä että pian vietän rakkaiden ystävieni kanssa 10 päivää auringossa, ja myös sitä, että mä valmistun pian! Laitoin perjantaina gradun ensimmäiseen tarkistukseen, ja eilen se tuli takaisin korjausehdotusten kanssa. Eikä niitä edes ollut paljoa! Tai oli toki paljon kaikkea pientä, mutta ei mitään suuria muutoksia. Se tarkoittaa sitä, että ehkä viikon päästä gradu on jo aikalailla palautuskunnossa, toivottavasti. Tuntuu aivan uskomattomalta. 

Mä kävin tällä viikolla kampaajalla, ja oon hieman harmistunut hiuksistani. Oon oikeastaan aika usein aiemminkin ollut kampaajakäynnin jälkeen, mutta en nyt hetkeen. Viimeinen niitti oli, kun mies sanoi mun hiusten näyttävän ruskeilta :D Auts. Halusin nimenomaan vaaleaa, vaalentaa tummaa tyveä ja ehkä hopeisuutta hieman vähemmäksi. Sellainen vaalea, kiva, luonnollinen, mahdollisimman väritön blondi. No, tyveä saatiin raidoilla vaaleammaksi eikä se ole enää tummanruskea. Siinä oli kuitenkin tummaa väriä useampi sentti, ja omaa tukkaakin oli näkyvissä muutaman sentin verran. Nyt se on sellainen haaleampi, mutta en nyt vaaleaksi sanoisi. Latvat oli niin hopeashampoon kyllästämät (vaikken olekaan sitä viikkoihin käyttänyt), että vaalennusaine karautti tukan minuutissa vihreäksi. Jihuu. No, laitettiin siihen vaan jokin ilmeisesti keltaisuutta neutraloiva aine hetkeksi ja vihreydestä sentään päästiin. 

Tää on kyllä tasaisempi väriltään, varsinkin kun kyllästyin tummaan tyveen. Mutta mun makuun hieman liian ruskea, kun halusin ehdottomasti vaalean lopputuloksen. No, ehkä kaikkea ei vaan saa kerralla vaalennusten kanssa. Jotenkin vaan tuntuu, että latvat oli ennen käyntiä vaaleammat, mutta ei voi mitään. Ymmärrän kampaajankin haasteet tämän monivärisen reuhkan kohdalla, ja ehkä ensi kerralla saadaan tätä raidoitettua enemmän sellaiseksi kuin haluan. Hiljaa hyvä tulee, ja toki väri vielä pesujen jälkeen tasoittuu!

pitsipusero Nelly
hame H&M
korkkarit Anna Field

Mä pohdin viikko sitten instassani (@vaniljakeiju) kirjoittamaani postausta siitä, miten minusta tuli minä. Ja ei, en ole tätä postausta julkaissut. En tiedä tulenko koskaan julkaisemaankaan. Kirjoitin sen viime sunnuntaina, enkä ole koskaan postausta kirjoittaessani itkenyt niin paljon. Postaus oli tavallaan lohdullinen ja painotti hyvää sekä vaikeuksista selviämistä, mutta en ole enää varma haluanko tuoda niin henkilökohtaisia, kaikkein kipeimpiä asioitani julkisiksi. Toivoisin voivani tarinallani olla vertaistukena kenties jollekin, joka on käynyt samoja asioita läpi. Mutta ne vain asettaa kirjoittajan niin haavoittuvaksi, etten ole varma haluanko että kuka tahansa vastaantuleva voi ne tietää. Tai joku jopa käyttää niitä minua vastaan. Mulle kaiken kirjoittaminen kuitenkin antoi tosi paljon. En tiedä, mitä te olette mieltä?

Kuvissa tosiaan yksi asu Nizzasta, kaipaan tuonne niiiiin takaisin. Mitä tykkäätte lookistani? :)

3. toukokuuta 2018

HELPOT JA NOPEAT DONITSIT

Tein vappuna aivan mielettömän hyviä, helppoja ja nopeita donitseja, ja niistä huumaantuneena ajattelin vinkata ohjeesta teillekin! 

Tosiaan en ole ohjetta keksinyt itse, vaan toteutin donitsit kuorrutusta lukuunottamatta  tällä Annin uunissa -blogista löytyvällä reseptillä. Yksinkertaistettuna leipoessa sekoitetaan kuivat aineet keskenään, juoksevat aineet keskenään ja lopuksi kaikki sekaisin. Donitsit on paistettu uunissa 12 donitsin donitsipellillä, ja muutaman minuutin paistoajasta johtuen koko hommaan meni alle puoli tuntia. Ihan mielettömän nopeita pyöräyttää, jos vieraita tulee lyhyellä varoitusajalla! Ja lähes kaikki ainekset ovat sellaisia, joita kaapista jo valmiiksi löytyy. Mä taisin näitä varten ostaa ainoastaan fariinisokeria kaupasta. 

Ja voi miten rakastuinkaan tuohon kevyeen kardemumman makuun, aii että. 

Kuorrutteen tein omalla ohjeellani:

2 dl tomusokeria
2 rkl vettä
tippa punaista elintarvikeväriä

+ päälle nonparelleja

Simakin oli itse tehtyä, oon aivan hulluna simaan :) 

Lumi taas oli hulluna ilmapalloihin, eilen töihin laittautuessani säikähdin pahemman kerran kun olkkarista kuului kamala pamaus. No, siellä neiti yhden hajotettuaan jahtasi jo seuraavaa ilmapalloa..

Miten te herkuttelitte vappuna?

Blog Design by Get Polished