25. kesäkuuta 2018

KUN JAKSAMINEN ON KOETUKSELLA

Kun kirjoitan tätä, on mun olo tyyni ja hyvä. Rauhallinen. Tultiin eilen illalla Joensuuhun, ja poikaystävä oli kuluneen viikon lomalla Kuhmossa, eli nähtiin enemmän kuin muulloin tänä kesänä. Mun olo ei kuitenkaan ole viime aikoina ollut rauhallinen ja tyyni. Enemmänkin levoton, ahdistunut, uupunut, väsynyt ja lohduton. Monet itkut on jo tämän kesän aikana, erityisesti kuluneen viikon aikana itketty.

Oon tuntenut paljon sellaisia fiiliksiä, mitä en ole pitkään aikaan tuntenut. Riittämättömyyttä, arvottomuutta, tyytymättömyyttä itseeni. Näiden taustalla on paljon juttuja, joita pintapuolisesti avaan tässä postauksessa. Ihan vaan siksi, että elämä on välillä vähä vaikeampaa ilman mitään yksittäistä tai näkyvää syytä. Ja että vaikka meneekin itse asiassa aika kivasti, voi hetkittäin mennä vähän huonomminkin. Ja tosiaan tässä postauksessa on pääasiassa viime viikon ajatuksia, eikä musta koko ajan tunnu tältä. Hetkeksi stressi ja muut jutut unohtuu, mutta ainakin stressi palaa aina takaisin. Mun elämä on pääosin ihanaa, mutta kenenkään elämä ei ole täydellistä. Tässä siis toinen puoli mun elämästäni tällä hetkellä.

No, ensinnäkin oon tosi uupunut vuosia jatkuneen työ- ja opiskelukierteen takia. Voi olla, että nyt se kaikki alkaa sitten purkautua vuosien jälkeen. Oon tehnyt töitä viikot ja viikonloput, välillä ihan täysipäiväisesti molempia, välillä osa-aikaisesti. Koko ajan opiskellut siinä ohessa, ja viimeisimpänä vääntänyt 88 sivuisen gradun tänä keväänä. En oikein osaa olla tekemättä mitään, ja haalin itselleni liikaa kaikkea. Oon pitänyt "lomaa" ainoastaan reissujen muodossa, jotka ei oo lopulta olleet sellaista rentoutumista tai paikallaan makaamista, kuin mun stressitilat vaatisi. Ja lopulta ne ovat enemmänkin väsyttäneet, ja loman jälkeen on ollut uupunut ja joskus jopa turhautunut olo. Ja tätä on tosiaan jatkunut vuosia, oon ollut töissä kaikki lomatkin, pari viimeistä vuotta myös usein juhlapyhinä. En mä edes oikein enää osaa pitää lomaa, tai olla vaan. Ja jos saan päivän vain olla, niin ei sillä oikein ole mitään vaikutusta. Stressaan tekemättömiä asioita ja mietin kaikkea tulevaa tekemistä. En tiedä mikä mua enää rentouttaa, tai miten saisin akkuja ladattua. 

Mä kyllä jaksan uurastaa, mä oon töissä todella reipas ja teen kaiken ja vielä vähän päälle. Oon melkoinen suorittaja, ja eihän omaa väsymystään voi näyttää. Enkä mä ole sillä tavalla väsynyt, että haukottelisin. Tämä väsymys näyttäytyy mun elämässä nyt paljon laajemmin. Espanjassa sain ystäviltäni huolestuneita kommentteja, että kuinka sä Jenni olet noin uupunut. Kuluneella viikolla useampi läheinen on käskenyt mun hakea saikkua, kun illat on menneet uupumusta itkiessä.

Musta on tullut äärimmäisen herkkä kaikelle hälinälle. Kun on päivän töissä hälinän keskellä, tarvii illalla omaa rauhaa - jota mulla ei ole nyt tippaakaan. Rakastan mun perhettä, rakastan mun lapsuudenkotia - siellä vain on usein paljon ääntä. Me ollaan kaikki kovaäänisiä, meillä on kaksi nuorta koiraa juoksemassa ja haukkumassa keskenään, telkkari huutaa kovalla.. En jotenkin kestä sitä enää. Oon aivan ylivirittyneessä tilassa jolloin en saa mistään kiinni, tai pysty keskittymään mihinkään. Se tila johtaa lopulta valtavaan ahdistusmöykkyyn sisälläni. 

Viikko sitten vietettiin ihana bloggaajien viikonloppu Keski-Suomessa (siitä lisää myöhemmin). Vaikka reissu sinällään olikin rentouttava pyrähdys maaseudulle, mä olin reissun jälkeen valtavan uupunut. Menin ensimmäisenä nukkumaan mökillä, heräsin viimeisenä. Vedin päikkäreitä siihen väliin muiden höpöttäessä. Ja kun mä pääsin sunnuntaina takaisin Kuhmoon, mä vietin illan itkien ja nukkuen. Poikaystävä sai osansa väsykiukusta, ja mä olin aivan valtavan herkillä.

Lomaa olisin halutessani kesälle saanut, mutta työntekoon tottuneena ja "pitää jaksaa painaa duunia" -asenteeseen syvästi jämähtäneenä en osannut tehdä muuta kuin ainoan ratkaisun, jonka osaan. Toki mulla on vapaapäiviä nyt kesälläkin, mutta en oo yhtään päivää ollut aloillani. Oon kaikki vapaani käyttänyt Kuhmo-Joensuu välin ajamiseen. Mulla on Joensuussa rakas mies ja koti, jonne kaipaan. Oma valinta juu, mutta täällä tunnen oloni todella onnelliseksi ja rauhalliseksi. Tähänkin liittyen stressaan loputtoman paljon autoa, jonka kanssa on taas vaihteeksi ollut ongelmia. 

Vaikka kuinka yritänkin ajatella että työkuviot järjestyy syksyllä, en osaa olla stressaamatta asiaa. Tykkään järjestelmällisyydestä ja siitä, että saan suunnitella asiat valmiiksi ja tiedän mitä milloinkin tapahtuu. Mulla on aivan auki kaikki suunnitelmat sen suhteen, kuinka kauan vietän nykyisessä työssäni ja Kuhmossa, ja milloin aloitan oman alani työt - ja onko niitä edes! Oon valmistunut kuukausi ja kolme päivää sitten, ja tunnen jo nyt valtavaa riittämättömyyttä siitä kun mulla ei olekaan virkaa tai edes määräaikaista työsuhdetta odottamassa oman alan töihin. Odotan kauhulla lauantaina koittavia valmistujaisiani, joissa saan vastata työkysymykseen luultavasti aika monta kertaa. Reetta kirjoittikin valmistumiseen ja työnhakuun liittyen mun fiiliksetkin hyvin tiivistäen täällä

Mutta ei tää kaikki ole pelkästään väsymistä lomattomuuteen. Oon nähnyt viime aikoina jonkin verran painajaisia vuodenvaihteen tapahtumista, mikä on välillä ihan tosi raskasta. Oon myös erinäisissä yhteyksissä käynyt paljon omia kouluaikaisia ja erityisesti nuoruuden vaikeita kokemuksia läpi, ja pohtinut paljon sitä, että olenko mä lopulta käsitellyt niitä niin hyvin kuin luulin tehneeni. Poikaystävä on pitkään kyseenalaistanut terapiani, jossa usein keskitytään kuulumisten vaihtamiseen niiden taustalla olevien syvempien juttujen sijaan. Ja hän onkin ollut monesti olkapäänä, kun olen pohtinut raskaita asioita kiusaamisesta selkäänpuukotuksiin. Sellaisia juttuja, joita en ehkä koskaan ole kenellekään samalla tavalla avannut. Oon jotenkin tottunut siihen että kaikki lähtee mun elämästä, ja hylätyksi tulemisen pelko on ollut raskaana varjona mielessä viime aikoina. Vaikka kuinka luottaisi, ei pysty koskaan täysin luottamaan siihen että toinen pysyy. Eikä vihapäissään joskus tiuskaistut uhkaukset helpota asiaa lainkaan. Nää on pyörineet paljon päässä, ja saaneet pohtimaan niin omaa arvoani kuin esimerkiksi ystävyyttäkin. On ollut ajoittain hieman hauras olo. Mulla oli vielä tätäkin henkilökohtaisempi postaus kirjoitettuna aiemmin, mutta se ei tule koskaan näkemään päivänvaloa. 

Reetta pohti postauksessaan myös pakkojuhlien aiheuttamia negatiivisia fiiliksiä, jotka oon myös viimein myöntänyt itselleni. En juuri perusta juhannuksista, vapuista tai pääsiäisistä, jolloin pitäisi olla tekemässä jotain hienoa tai erityistä niiden läheisimpien kanssa. Oon aina kokenut että mun kaverit on kuka missäkin, eikä usein ole sitä porukkaa jonka kanssa noita juhlia viettää. Oon kokenut oloni jotenkin yksinäiseksi, ja onneksi usein vedonnut olevani juhlapyhinä töissä. Se on ollut helppo ratkaisu kaikkeen. Toki tääkin juhannus oli oikein kiva ja rento lähimpien kesken, ei mitään valittamista. Lisäksi mua on mietityttänyt kovasti tulevat valmistujaiseni. Oon onnellinen jokaisesta ihmisestä joka sinne pääsee, mutta todella surullinen, että kutsumistani lähes kolmestakymmenestä ystävästä pääsee paikalle kolme. Kolme. Tästäkin on monet itkut itketty. Ymmärrän että Kuhmo on vähän kaukana kaikesta ja voi olla sovittuja menoja tai mitä ikinä, ja ihan varmasti moni haluaisi olla paikalla. Enkä ketään tuomitse jos ei jostain syystä pääsekään. Itse mä ainakin tekisin kaikkeni päästäkseni tärkeän ystävän juhliin erityisesti jos tietäisin sen olevan ystävälle tärkeää. Asiaa ei helpota Instagramissa viikoittain vastaan tulevat valmistujaiskuvat, joissa tyypit poseeraavat jopa kymmenien kavereidensa kanssa juhlissaan. Tästä syystä oon myös tuntenut arvottomuuden tunteita aika mukavasti. Ja varmaan tämäkin korostuu myös siksi, että oon niin väsynyt.

Musta tuntuu, että oon menettänyt yhden ystävän myös blogissani. "Voiko opettaja blogata?" postaus odottaa vielä julkaisuaan, mutta musta tuntuu hankalalta vetää raja siihen, mitä mä voin tänne kirjoittaa. Siitä johtuen tekstieditorin avaaminen on mennyt vaikeammaksi, ja kirjoittaminen ei tunnu niin aidolta ja rehelliseltä. Mitä sitten kun kirjoitan että tänään oli huono päivä, eikä mikään kiinnosta? Entäpä jos se voidaan kääntää mua vastaan? Toisaalta, kaikilla on sellaisia päiviä eikä ne vie kenenkään ammattitaitoa tai osaamista pois! Myös opettaja on vain ihminen, ja jokaisella on ne omat huonot hetkensä. Monilla aloilla voi työhakemukseen mainita kirjoittavansa blogia, ja se nähdään ehdottomana plussana. Musta on väärin, että opettajana joudun tuntemaan häpeää tai jopa tarvetta salailla sitä, että mulla on blogi. Mulla on ollut blogi jo ennen kuin hain edes opiskelemaan opettajaksi. Silti multa kysytään, että no aiotko sä vielä jatkaa bloggaamista nyt kun oot valmistunut. Mitä te ootte mieltä tästä aiheesta?

Huh, kylläpäs oli avautuminen. Mulla on ollut valtava tarve kirjoittaa, ja tämäkin postaus on viikon päivät hakenut mielessäni muotoaan. En oo halunnut tätä pahimman väsymysahdistuksen vallassa kirjoittaa, sillä välillä on uitu aika syvissä vesissä. Loppuviikko oli jo huomattavasti helpompi, ja siitä annan ison kiitoksen poikaystävälle, joka kuivasi monet kyyneleet ja muistutti mua arvokkuudestani ja siitä, että pystyn mihin vain. Oon yrittänyt rentoutua käpertymällä kainaloon ja esimerkiksi täyttämällä ristikoita yhdessä tai katsomalla jotain leffaa. Silti musta usein tuntuu, etten osaa vain olla. Teen kivoistakin jutuista päähäni listan, joka täytyy suorittaa. Listan, jolta pyyhin asioita pois sitä mukaa kun ne teen. Esimerkiksi kynnet ovat odottaneet lakkaamistaan koko kesän, sillä pienestä hemmotteluhetkestä itselle on muodostunut pakkopullaa, joka stressaa taustalla karkottaen viimeisetkin lakkaushalut. Mä haaveilen siitä, että mulla olisi aikaa lukea, neuloa, harrastaa liikuntaa ja kirjoittaa blogia säännöllisesti. Ajatus noista ihanista, rakkaista harrastuksista on kuitenkin myös yksi stressitekijä, koska mulla ei juuri ole aikaa millekään noista. 

Ja niin, tämä voi kuulostaa turhalta valitukselta kun ottaa huomioon sen, että itsehän mä olen valintani tehnyt. Elämä on täynnä valintoja, eikä mitään ole pakko tehdä. Sitä vaan asettaa itselleen liikaa paineita ja pakottaa suoriutumaan kaikesta, koska hidastaminen tai väsymisen myöntäminen tuntuu heikkoudelta. Moni voi ajatella että mitä mä tässä jauhan, kun voisin itse muuttaa näitä asioita. Uskokaa mua, se ei ole vuosien stressin ja suorittamisen jälkeen helppoa. Sitä uskottelee itselleen että kyllä sä vielä jaksat, enkä oikeastaan tiedä että tuleeko koskaan vastaan sitä rajaa etten todella jaksaisi. Hetkittäin joo, ja silloin saattaa mennä ilta itkien. Mutta seuraavana päivänä oon taas oma reipas itseni, joka on valmis valloittamaan maailman ja painamaan duunia tauotta. 

Mä lupaan itselleni, että mä alan pitää huolta itsestäni ja omasta jaksamisestani. Lupaan itselleni, että opettelen pois suorituskeskeisyydestä ja siitä ajatuksesta, että aina pitäisi jaksaa ja juosta paikasta toiseen. Koska mun ei tarvii, sun ei tarvii, kenenkään ei tarvii. Niin vaikeaa kuin se onkin, on vaan kuunneltava itseään ja niitä omia hälytysvaloja, jotka kertoo että nyt on aika pysähtyä. Vaikka tuntuisi että oman uupumuksen myöntäminen on heikkoutta, ei se ole sitä. Se kertoo, että sä välität itsestäsi ja haluat voida mahdollisimman hyvin. 

22. kesäkuuta 2018

7 IHONHOIDON SUOSIKKIA

Lupailin aiemmin vinkata teille muutaman ihonhoidon suosikin, jotka on mulla jääneet vakituiseen ja aktiiviseen käyttöön. Tuotteita, jotka oon havainnut itselleni hyviksi ja toimiviksi. Tuotteita, joihin oon tykästynyt aivan satasella! Suurimman osan tuotteista olen ostanut itse, mutta osa tuotteista on blogin kautta saatu, ja merkattu tähdellä. Kyseessä ei siis ole maksettu mainos eikä kirjoituspakko, vaan rehellinen mielipide tuotteista, joita oon pitkään tyytyväisenä käyttänyt. Innolla jaan nämä teidän kanssanne! 

Lumene Valo Day Cream SPF 15

Mä oon tykästynyt uudistuneeseen Lumeneen ihan kympillä. Mielestäni tuotteet ovat jo ulkonäöltään kauniita ja tyylikkäitä, ja sisältö ilahduttaa laadukkuudellaan. Tätä päivävoidetta Sokoksen työntekijä suositteli mulle, ja purkki vetelee nyt viimeisiään. Ihana tuoksu, kevyt mukava koostumus, hyvä hinta-laatusuhde. Ja näin kesäaikaan ehdotonta plussaa suojakertoimesta!

Mossa Skin Solutions hiilikuorinta / Mossa Vitamin Cocktail naamio ja yövoide*

Mossa on merkkinä myös yksi, johon oon tykästynyt täysillä! Luonnonkosmetiikka kiinnostaa kovasti ja olen ottanut innostuneita askelia siihen tutustumiseen, ja Mossan oon havainnut edullisemman ihonhoidon puolelta tehokkaaksi ja hinta-laatusuhteeltaan hyväksi tuotemerkiksi. 

Syväpuhdistava hiilikuorinta on vegaaninen kuorinta, jonka aktiivihiili vetää puoleensa tukkeutuneiden ihohuokosten epäpuhtauksia ja ympäristön vaikutuksesta ihoon kertynyttä kuonaa. Tuote sisältää antioksidanttirikasta mustaherukkauutetta, joka parantaa ihon suojautumiskykyä ja kosteuttaa samalla. Iho tuntuu niin ihanan pehmeältä tämän käytön jälkeen!

Ja vielä lempparimpi on tuo Mossan Vitamin Cocktail naamio ja yövoide! Tän tuoksu on maailman ihanin, oikeasti ihan lemppari. Ostin myös saman sarjan päivävoiteen tuossa ihanassa tyrnimarjan ja vadelman tuoksussa, mutta se ei jostain syystä tuoksunut yhtään noin hyvälle. Tuoksu oli kitkerämpi ja pistävämpi, ja vaikka tuote on käyttöön jäänytkin, en siitä mitenkään erityisesti pidä. Tämä sen sijaan on ihan hirmuisen kiva tuote, jota käytän usein yövoiteena kosteuttamaan kasvoja kunnolla naamion tavoin. Tuote on paksua ja kerrassaan ihanaa. 

Lumene Valo Arctic Berry Cocktail heleyttävä ja ravitseva tehohoito

Tämä öljyinen seerumi on kans jäänyt aktiiviseen käyttöön. En ole aiemmin seerumeita käyttänyt, ja siitä syystä oon pitänyt niitä hieman turhina.. Eihän ne välttämättömiä ole, mutta oon ainakin itse huomannut kuinka kosteusvoiteen alla käytettynä ihosta tulee aivan superpehmeä ja kimmoisa, ja meikki levittyy paljon kauniimmin. Lisäksi kasvot tuntuu pehmeiltä tooosi pitkään. Oikeasti tätä pitäisi näköjään käyttää ennen yövoidetta, mutta menee päivävoiteen allakin loistavasti! Tän sisältö on kaksivärinen, mutta kuvassa purkki on kallellaan eikä öljy näytä siltä kuin pystyasennossa. Tämäkin sisältää runsaasti antioksidantteja; karpalo- ja lakkasiemenöljyt ravitsevat ja hellivät ihoa huolella. 

The Body Shop Vitamin E Overnight Serum-in-Oil

Suurin osa mun lemppari-ihonhoitotuotteista on juuri kasvoille yöksi jätettäviä seerumeita ja naamioita, se on itse asiassa aika jännä! Rakastan helliä ihoa erityisesti yöaikana, jolloin mulla on illalla usein enemmän aikaa läträtä erilaisilla tuotteilla. Tämä öljyseerumi elvyttää ihoa yöllä kauneusunien aikana, sekä kasviöljyjä sisältävä koostumus pehmentää, hoitaa ja kosteuttaa ihoa. Tämäkin tuote on vegaaninen, josta plussaa! Tuote imeytyy nopeasti, eikä tahmaa tyynyliinaa. Usein levitän tätä tujun kerroksen kasvoille, ja aamulla kasvot oikein hehkuvat kosteutettuina ja pehmeinä.

Lumene Lähde Hydration Recovery tehokosteuttava geelinaamio* / Lumene Lähde Pure Arctic Hydration kosteuttava ja raikastava kasvosuihke*

Nämä tuotteet esittelin jo aiemmin yhteistyön merkeissä täällä, mutta ansaitsevat ehdottomasti uuden maininnan. Nää on olleet mulla nyt puolitoista vuotta käytössä, ja edelleen liputan näiden puolesta. Tehokosteuttava geelinaamio nimensä mukaisesti kosteuttaa tehokkaasti, ja tuote on siitä näppärä, että sitä voi käyttää naamion tapaan tai tehohoitona öisin. Itse käytän tätä yleensä öisin kosteuttamaan kasvoja, ja tämäkin saa plussaa tahmaamattomasta koostumuksesta. Tuoksu on myös ihanan raikas! Kasvosuihke kosteuttaa ja raikastaa ihoa esimerkiksi kesken päivän meikin päälle suihkittuna, tai normaalisti kasvoveden tapaan. Tykkään! 


Ootko testannut jotain näistä tuotteista, ja mitä oot tykännyt? Mikä on sun ehdoton ihonhoitosuosikki, jota voisit suositella muillekin?

Ja hei; Ihanaa, hulvatonta ja turvallista juhannusta! 

17. kesäkuuta 2018

MINUN KESÄNI - THIS OR THAT

Bongasin muun muassa  Katan ja  Tuulin blogeista ihanan kesäisen haasteen, joka on toteutettu monissa blogeissa näkyneellä this or that -haasteen tyylillä. Alkuperäistä this or that -postausta en missään vaiheessa itse toteuttanut, kuten en myöskään perinteistä summer bucket listiä, joten teenpä tänä vuonna hieman erilaisen kesähaasteen! Ideana on siis, että kahdesta vaihtoehdosta olen lihavoinut oman valintani, ja perustellut valintaa alapuolelle lyhyesti. 

Lippis vai lierihattu

Mä en oikein juuri osaa käyttää lippistä, vaikka pari omistankin. Tässä kohdassa mainitulla lierihatulla ajattelin sellaista kivaa olkihattua, jotka on mielettömän söpöjä! Sellaisen valitsisin ehdottomasti. 

Pehmis vai jäätelöpallo

Lukioaikana meidän kaveriporukassa oli ihan vitsi että "Jenni haluaa pehmistä".. Ehkä se riittää tähän selitykseksi. 

Herneet vai mansikat

Mansikat namnam! Ne on ihan parasta, en malta odottaa että saan taas pian käydä porukoiden mansikkapenkistä hakemassa aamupalalle tuoreita mansikoita. 

Palju vai järvivesi

Järvivesikin on jees, mutta viime vuosina se on tuntunut niin kylmältä etten ole siitä juurikaan päässyt nauttimaan. Siitä syystä sanon paljun, jossa on ainakin ihanan lämmintä haha! Viikonloppuna mökkeillessä käytettiinkin ahkerasti ulkoporeallasta, joka oli kyllä 12/10.

Grilliherkut vai kesäkeitto

Siis pakko myöntää etten oo ihan varma mitä kesäkeittoon edes tulee..? :D Anyways, grilliherkut on parasta. Viikonloppuna grillattiin mökillä pari kertaa, ja rakastan erityisesti grilliruoista herkkusieniä, halloumia tai grillijuustoa, soijanakkeja, maissia ja kasvispihvejä. Eli oikeastaan kaikkea. Siihen kaveriksi lasi punkkua ja raikasta salaattia.. Best!

Mökki vai teltta

En oo ehkä mikään maailman erähenkisin tyyppi, vaikka kuhmolainen eräpirjo oonkin syntyjäni. Tästä saatiin myös useat naurut viikonloppuna mökkeillessämme, sillä enhän mä osaa kunnolla sytyttää saunan puu-uunia, ja en ollut varannut metsän keskelle mukaan yhtiäkään lenkkareita, takkia tai kollareita. Perus. En oo se käytännöllisin tyyppi ja pakkaaja, hehs. Välillä telttailukin on ihan superkivaa, kunhan ei olisi vaan noita saamarin itikoita!

Varjo vai auringonpaiste

Rrrrakastan aurinkoa! Auringonotto on ihan parasta, vaikka en osaakaan ikinä varustautua riittävällä aurinkorasvakerroksella. Kuumana kesäpäivänä varjokin välillä kelpaa, mutta pääsääntöisesti auringonpaiste on kyllä the thing. 

Kesäsade vai kesätuuli

Sellainen lämmin, raikastava kesäsade on ihana. Joskus lapsuudessa on tullutkin juostua sateella pihalla, ja voisin hyvin nähdä itseni tekemässä niin nytkin. 

Lavatanssit vai festarit

Hmm, tähän teki mieli vähän olla vastaamatta mitään. En oo paljoa käynyt festareilla, mutta tänä kesänä ollaan miehen kanssa todennäköisesti menossa. Lavatanssit vois kans olla ihan jees, mutta niistä ei kokemusta taida olla. Kyllä valinta näistä kahdesta lopulta osuu festareihin, vaikka kokemus osittain huonosti järjestetyistä Weekendeistä vuosien takaa ei niin kiva ollutkaan.

Roadtrip vai riippumatto

Molempi parempi. Mä rakastan reissaamista, mutta myös sitä omaa rauhaa ja mahdollisuutta loikoilla paikoillaan esimerkiksi hyvää kirjaa lueskellen. Nää on molemmat sellaisia juttuja, joita haluaisin kesääni mahduttaa. Sopivasti seikkailua ja laiskottelua.

Hiirenkorvat vai syreenintuoksu

Syreenit tuoksuu niin ihanalta, ja niistä tulee aina mieleen juhannus! Syreenintuoksu laukaisee minussa automaattisesti hyvän fiiliksen.

Mato-onki vai golfmaila

Jaa-a, tääkin on sellainen johon teki mieli olla vastaamatta mitään. En golfaa, ja vaikka mato-onkiminen onkin aina ollut lapsuudessa mukana mun kesissä, en mä oikeastaan enää käy mato-ongella. Tai käyn niin että olen mukana, mutta koska en syö kalaa, en halua sitä pyydystääkään. Mutta näin seurana olemisen ja sen fiiliksen ja lapsuusmuistojen takia valitsen mato-ongen.

Yllättikö joku vastaus, tai löytyikö yhtäläisyyksiä tai eroja sun vastauksiin? :)

15. kesäkuuta 2018

MITEN OSTOLAKKO SUJUU?

Kesäkuu on puolivälissä, joten on hyvä aika katsastaa kuinka reilu kuukausi sitten aloittamani ostolakko sujuu.  Täältä voit lukea lisää ostolakon aloituksesta ja syistä sen taustalla.

No, kuten tuossa aiemmassa postauksessa kerroinkin, me vietettiin keskellä ostolakkoa kymmenen päivää Espanjassa, jolloin mä sallin itseni ostaa maltillisesti vaatteita, kosmetiikkaa ja asusteita. Ja kun sanon maltillisesti, tarkoitan maltillisesti. Vaatteita ostin reissusta kaksi kappaletta, mikä tarkoittaa vähemmän kuin poikaystävälle, jolle löysin muutaman ihanan tuliaisen kesäisen vaatekappaleen muodossa (+ jotain muuta pientä hehs). Ostin itselleni edullisen paidan sekä mekon, todella edullisia alusvaatteita joita oikeasti tarvitsin (ja ei, en laskenut niitä noihin varsinaisiin vaatteisiin), tuon kuvissa näkyvän ihanan korilaukun jollaisesta olen pitkään haaveillut, toisen kauniin olkilaukun sekä muutaman meikkijutun ja parit korvikset. 

Eli määrällisesti ehkä lopulta aika paljon, valitettavasti, mutta hinnallisesti ei niinkään. En ostanut mitään kallista, vaan kaikki ostamani jutut olivat edullisia ja sellaisia, joita joko tarvitsin tai joista olin pidempään haaveillut. Aika hyvin kuitenkin mielestäni, vai mitä ootte mieltä?

Ja noita reissun ostoksia lukuunottamatta mä oon pitänyt ostolakostani kiinni lähes täysin. Ja sanon lähes siitä syystä, että tilasin itselleni alesta neljä pitkään haaveilemaani meikkisivellintä, jotka tuli toki tarpeeseen entisten kulahtaneiden rinnalle, mutta eivät olleet aivan must juuri tähän hetkeen. Ilman tuota hyvää alennusta olisinkin ostanut ne vasta lakon jälkeen.

Ja okei, yhteen kukkapantaan käytin vähän kepulikonsteja. Näin sen jo Suomessa H&M:llä, ja ajattelin että mun on pakko saada se. Mies ei suostunut sitä mulle ostamaan, kuten ei äiti tai siskokaan. Ja itse en halunnut rikkoa ostolakkoani. Aioin metsästää sen Espanjasta jolloin sallin itseni jotain ostaa, mutta en löytänyt sitä yhdeltäkään H&M:ltä. Lopulta mies heltyi, ja osti sen mulle. Mä ostin sitten hänelle saman arvoisen viinipullon hyvitykseksi ;) Kikkailua ja kepulikonsteja juu, mutta ei tuntunut ainakaan musta niin räikeältä lakon rikkomiselta :D

Mutta tiiättekö mitä? Siinä onkin sitten kaikki, koko "syntilistani". Oon lisäksi ostanut kuivashampoota, vanulappuja, aurinkorasvaa ja hiuskiinnettä, jotka itse luomieni sääntöjen mukaan sallin itselleni. Ja nää on olleet sellaisia, joiden edeltävät versiot on loppuneet ja joiden tilalle oon aktiiviseen käyttöön tarvinnut uudet. En voisi elää ilman kuivashampoota, sillä hiustenpesuväli on nykyään todella pitkä. Enkä esimerkiksi reissuun olisi lähtenyt ilman aurinkorasvaa. 

Mikä on musta äärimmäisen hienoa, on se, etten oo sortunut yhteenkään houkuttelevaan vaatekappaleeseen tän lakon aikana. Oon joskus ollut kaverin mukana kaupoilla ja ihastellut ja hypistellyt kauniita juttuja, mutta siihen se on jäänytkin. Oon vaan ajatellut etten saa ostaa, ja että jos tää lakon jälkeen viehättää vielä yhtä paljon, niin katsotaan sitten. Mutta oon myös huomannut että tuskin viehättää, sillä ne jutut on unohtuneet mielestä hyvinkin nopealla tahdilla. Eli tää on saanut huolella pohtimaan omia kulutustottumuksia ja sitä, että ehkä kannattaisi jättää vaate hetkeksi kauppaan ja pohtia tarvitseeko tai haluaako sitä todella. Jos se vielä parin viikon päästä kummittelee mielessä, niin ehkä sitten sitä ostamista voisi harkita uudelleen.

Ja mikä ihaninta, tää on lopulta ollut aika helppoa. Himoshoppaajasta harkitsevammaksi kuluttajaksi. Välillä tulee sellainen fiilis että olispa kiva ostaa jotain, mutta en oo juuri selaillut mitään nettikauppojakaan. Ja jos oon nopeasti jotain tiettyä juttua vilkaissut, niin se on jäänyt siihen. Sellainen päämäärätön nettivaatekauppojen selaaminen on jäänyt kokonaan pois. Houkutuksia on paljon, mutta kaikkea kivaa ei tarvitse kenenkään omistaa. On myös jotenkin helpottavaa, kun ei tarvii olla jatkuvasti hakemassa tai palauttamassa paketteja Postin kautta. Ah. 

Vaikka ostolakko jatkuukin vielä ainakin kesäkuun loppuun (ja kenties pidempäänkin?), on tästä seurannut jo nyt paljon hyvää. Säästäminen on alkanut kiinnostaa entistä enemmän, ja asuntosäästöjutut erityisesti. Tässä on nyt paljon juttuja mietinnässä, niistä lisää jossain vaiheessa :) Palataan aiheeseen vielä uudelleen ostolakon päätyttyä!

Mä suuntaan nyt pakkaamaan ja katsastamaan autoa, sillä me suunnataan tänään Keski-Suomeen mökkeilemään huikean bloggaajaporukan kanssa! Can't wait! Ig:ssä voi seurata reaaliaikaisia fiiliksiä @vaniljakeiju

Mitä ajatuksia nämä pohtimani asiat sinussa herättää? Oletko joskus kokeillut ostolakkoa - jos kyllä, kuinka onnistuit?

12. kesäkuuta 2018

LUMIN HASSUJA TAPOJA

Koska meidän vauva täytti lauantaina vuoden(!!), päätin tehdä Lumista pitkästä aikaa oman postauksensa kertoen karvapallon hassuista tavoista. Siis apua, mihin tuo aika menee?! Lumi oli vasta ihan pieni! Ja pienihän se toki on vieläkin, ja aivan vauva leikkiessään koko ajan.. Ja ehkä se tulee olemaan maman vauva aina, hih. Kuvat on otettu ennen kesäturkkiin siirtymistä, me nimittäin kyllästyttiin jäätäviin takkuihin joita tuli koko ajan, koiralla oli todella kuuma helteellä ja turkki oli pihalla juoksemisen jälkeen täynnä roskia.. Aluksi epäröin pitkään tuon ihanan turkin leikkaamista, mutta se oli oikea päätös. Lauantaina leikattiin vielä Lumin "hiukset", sillä minun vanhempien Nala-pennun kanssa vimmatessa hiukset tippuivat ponkkarilta koko ajan silmille, eikä koira nähnyt mitään. Aika erilaisen näköinen kaveri muuten nyt, hehe (kuva löytyy mun instagramista @vaniljakeiju). 

Mutta nyt niitä hassuja tapoja...

Hirmuiset hepulit. Erityisesti pesun tai sateisen ulkoilukelin jälkeen (ja toki muutenkin) koira saa ihan järkyttäviä hepuleita, jolloin juoksee pitkin kotia sekopäisenä saaden kaikki matotkin rullalle. Lumi on äärimmäisen eläväinen tapaus. 

Hihnan vetäminen suussa, kun tullaan kotipihaan. Lumi kävelee tosi nätisti hihnassa pääsääntöisesti aina, mutta kun tullaan kotipihaan, neiti ottaa hihnasta kiinni ja alkaa pomppia hirmuisesti ja vetää hihnaa. Ilmeisesti kaveri ei haluaisi kotiin..

Housujen ja sukkahousujen kiskominen, kun yritän laittaa niitä jalkaan. Siis ihan käsittämätön tapa, en ymmärrä mistä tämä kumpuaa :D Mutta usein Lumi on lahkeessa kiinni kun laitan jotain jalkaani. Ennen tyyppi kantoi sukkia pitkin kotia, mutta nyt tämä on vähän vähentynyt. Ehkä johtuu myös siitä, että vaatehuoneen ovi on kiinni, kun Lumi on yksin kotona ehh..

Kenkien kantaminen olkkariin, kun ollaan poissa kotoa. Lumi ei siis hajota koskaan mitään, ei pure koskaan mitään (paitsi juuri Espanjasta tullessani mun uudet hapsukorvikset, arggggh). Lumilla ei ole eroahdistusta, ja jää aina nätisti odottamaan kun lähdetään kotoa. Jotain piruutta on silti aina tehtävä, ja tyyppi kantaa yleensä lähes kaikki eteisen kengät olkkariin. Ja erityisesti mun lenkkareiden kohdalla saa jotenkin revittyä nauhat niin kireälle tai jopa irti, että hermoa kiristää laittaa niitä takaisin :D

Nappuloiden syöminen tiputtamalla ne ensin lattialle. Lumi ei ole nappuloiden ylin ystävä, mutta niitäkin on syötävä säännöllisesti. Tyyppi kuopii ruoka-astiaansa niin että nappulat lentää lattialle, ja syö ne sitten lattialta. 

Pissiminen takajalkoja nostellen ja keinuen. Tää on jotain ihan uskomatonta :D Lumi ei osaa pissiä paikallaan, vaan kävelee samalla kun pissii. Talvella nauratti, kun lumeen jäi metrin mittainen pissinoro meidän neidistä.. Sanonta "juosten kustu" (en tiedä onko tämä vaan joku mun porukoiden juttu :DD) on saanut Lumin myötä uuden merkityksen.

Vessaan (ja oikeastaan joka paikkaan) mukaan seuraaminen. Nykyään ei vessassa saa olla koskaan yksin, ja yleensä tyyppi joko tuijottaa suoraan silmiin tai istuu varpaiden päälle. Lumi haluaa olla lähellä aina ja koko ajan. Jotenkin mielettömän hellyttävää.

Herkun kantaminen jonnekin ja vinkuminen, lopulta syönti. Ollaan monet kerrat naurettu kun Lumi on saanut jotain herkullista, kantanut sen matolle ja vinkunut sydäntäsärkevästi, ja lopulta hetken päästä syönyt sen. En tiedä mitä tämänkin taustalla lienee.. :D

Sohvan alle piiloon meneminen lelun kanssa. Lumi on aivan jäätävän ovela koira, harva se päivä saa nauraa sen touhuja katsellessaan. Nyt lempparileikkikaveri on porukoiden ajokoiran pentu Nala, joka on Lumia huomattavasti isompi ja painavampi jo 3kk iässä. Lumi ottaa lelun, juoksee ketteränä kömpelöä Nalaa pakoon, ja menee kiusoitellen sohvan alle piiloon. Jonne Nala ei siis ole missään vaiheessa mahtunut. Tai no, onnistui se sinne itsensä kaksi kertaa pungertamaan niin, että pääsi pois vain sohvaa nostamalla :D 

Tässäpä pieniä paloja meidän ihanasta arjesta. Olen nyt Joensuussa käymässä, ja Lumi jäi mun vanhemmille hoitoon yön ajaksi, sillä kaikki koirankuljetussysteemit jäi miehen autoon. Oon koko ajan kitissyt, kuinka ikävä mulla on tuota palleroa.. Lumi on aivan uskomaton, rakastava, loputtoman energinen, hellyydenkipeä, ovela ja eläväinen koira, jonka touhuja seuratessa saa joka päivä nauraa ♥ Lumi on aina iloinen ja hyväntuulinen, rakastaa kaikkea ja kaikkia. Rakastan tuota koiraa yli kaiken, ja myös mummut ja ukit on höpsähtäneet tuohon tilliäiseen aivan satasella. Voisin ylistää Lumia loputtomasti, mutta jätetään jotain seuraavaan postaukseenkin ;) Tiivistetysti agility-ohjaajan sanoin sopivasti hullu koira.

Ja hei, Lumin löytää Instagramista @lumithebolognese, ottakaa seurantaan niin pääsette näkemään lisää arjen hassutuksia! :)

Mitä hassuja tapoja teidän karvaturreilta löytyy? 

7. kesäkuuta 2018

ESPANJA PT. 1 | NERJA

Hola! Aloitetaanpas Espanjan matkan kuvat näillä rantapainotteisilla kuvilla sekä tarinoilla meidän seikkailuista.

Meidän tukikohdaksi valikoitui Granada, jossa yksi meidän ystäväporukastamme oli aiemmin käynyt. Granadasta oli sopiva matka muihin paikkoihin joissa halusimme käydä, ja siellä oli monipuolisesti kaikkea erilaisille reissaajille. Mielestäni Granada oli kaunis ja sopivan kokoinen kaupunki, josta mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Löytyi paljon kaunista arkkitehtuuria, kulttuuria, vehreyttä, puistoja, näköalapaikkoja, joki, shoppailumahdollisuudet.. Ainoa mikä puuttui, oli ranta. Vaikka Granadasta pidinkin, ranta on kyllä usein mulle lomilla must :-D Tosin rannalle päästiin näppärästi bussilla, ja vaikka matka lähimmälle rannalle kestikin tunnin, pidettiin me kaksi kunnon rantsupäivää kymmenen päivän reissun aikana. 

Majoituttiin suuressa asunnossa, josta oltiin nähty upeita kuvia ennen reissua. No, kuvat oli otettu ilmeisesti vuonna nakki ja pottu, ja monien sattumusten ja pettymysten seurauksena saadaan onneksi hyvitystä majoituksesta. Vaikka lähdettiin reissuun rennolla otteella, niin kyllä tuolla oli niin paljon epäkohtia, että välillä ei voinut muuta kuin nauraa. Yksi meistä teki matkakertomusvihkoonsa kahden sivun mittaisen listan asioista, jotka oli pielessä :-D Näin muutamia mainitakseni astianpesukone ei lupauksista ja korjausyrityksistä huolimatta toiminut koko aikana, pyykinpesukoneessa oli jotain teräviä osia jotka hajotti pesupussin (alusvaatteita ja pyyhkeitä kummempaa ei edes uskallettu pestä), portaissa kävellessä laudat heilui uhkaavasti ja sai pelätä koko ajan milloin tipahtaa portaista läpi, terassilla oleva suuri aurinkovarjo oli muuttunut pelkäksi rumaksi rungoksi, vuodesohva oli rikki, vessojen lukot eivät toimineet, huonekaluja puuttui.. And the list goes on. Ei haluttu valittaa turhasta, mutta kyllä astian- ja pyykinpesukoneen ongelmat ketutti, kun ne oli tärkeitä kriteereitä majapaikkaa valitessamme. Ja hei, saatiinhan me heille myös alekoodi seuraavaa majoittumistamme varten!! :D 

Tämän postauksen kuvat on otettu mielettömän kauniissa Nerjassa, jossa vietettiin kolmas reissupäivämme. Matka Granadasta Nerjaan oli suhteellisen pitkä, parisen tuntia bussilla. Ensin suunnattiin kohti tippukiviluolia (kuva alla), jonne saatiin ostettua liput paikan päältä. Kierros oli kyllä henkeäsalpaavan upea! Cueva de Nerja eli Nerjan tippukiviluolat ovat yksi Andalucian alueen tunnetuimmista nähtävyyksistä, ja siellä kyllä porukkaa riittikin. Enkä hetkeäkään epäile miksi, sillä paikka oli mielestäni näkemisen arvoinen! Maan alla olevissa luolissa on upeita kivimuodostelmia sekä opasnauhan mukaan muinaisten asukkaiden tekemiä luolamaalauksia (joita en kyllä nähnyt). Tuolla kyllä tunsi itsensä melkoisen pieneksi luonnonihmeitä ihastellessaan. 

Luolakierroksen jälkeen osa meistä suuntasi kävellen kohti Nerjan keskustaa, ja osa meistä (lue: laiskat) jäivät odottamaan perinteistä turrejunaa. Ehkä mun ei tarvii edes erikseen mainita, kumpaan porukkaan kuuluin ehh.. Vaikka nuo turistijunat ja -bussit onkin niin, no, turistijuttuja, niin tuo matka oli ihan hauska! Pääsi vähän lepuuttamaan jalkoja ja samalla ihailemaan maisemia. 

Rannalle päästyämme käytiin ensin syömässä, ja herätettiin tapamme mukaan pahennusta kanssaihmisissä. Ollaan oikeasti aivan järkyttävän kovaääninen porukka, jolta ei naurua puutu. En edes muista kuinka monta ihmistä tai seuruetta tuli matkan aikana ihmetellen kysymään, että mistä ollaan kotoisin. Ei ehkä edusteta sitä perinteistä kuvaa hiljaisista ja juroista suomalaisista. Nauru raikuu kauas tästä porukasta, ja kuten joku meidät hyvin tiivistikin "me syödään v*tusti ja nauretaan kovaa" :-D + Aina saa hävetä! 

Loppupäivä hengailtiin kuumassa auringonpaisteessa, joka koitui osalle meistä kohtalokkaaksi. En pystynyt muutamaan yöhön kääntymään sängyssä, ja kuoriudun vieläkin ihostani kuin käärme. Auts. Ikää tulee lisää, mutta silti ei vaan opi mitään. Ja kyllä, mulla oli aurinkorasvaa. Ilmeisesti ei vain tarpeeksi, tai riittävän huolellisesti levitettynä. Luulen että selkä paloi jo kävellessä ennen varsinaista auringonottoa, jolloin tosin en ollut ennättänyt rasvaa laittaa.

Nerja oli kaunis, ihan todella kaunis. Hempeitä valkoisia rakennuksia, vaaleaa hiekkaa, palmuja, turkoosia vettä, pitkä rantapromenadi ja upeat kalliot.. Asioita, joihin erityisesti Nizzassa rakastuin! Jotain etäisesti samaa näissä rannoissa ehkä olikin. Nerja vaikutti todelliselta rantalomailijan unelmalta, vaikka Aurinkorannikon kohteena aika turistikohde onkin. Luulin silti pahemmaksi, ja olisin oikein mielelläni voinut viettää Nerjassa enemmänkin aikaa. Matkan takia ei kuitenkaan lähdetty sinne toista kertaa. 

Kysymyksiä reissusta saa heitellä kommenttiboksiin, vastailen niihin seuraavissa matkapostauksissa!

Palataan taas pian! 

5. kesäkuuta 2018

WHEN LIFE GIVES YOU LEMONS

Googlasin tän postauksen otsikko mielessäni erilaisia "when life gives you lemons" -quoteja, ja pakko myöntää, etten ihan varmaksi hiffannut, että onko nää sitruunat nyt hyvä vai huono juttu :-D Mulle elämä antoi sitruunoita ihanan mekkosen muodossa, joten nää sitruunat oli kovasti mun mieleen! Mulla on sitruunamekko kahdessa eri mallissa, joista jälkimmäisen näette seuraavan postauksen reissukuvien joukossa. 

Mietin tän mekon potentiaalia ihan mun valmistujaismekoksi, sillä en aio mitään uutta mekkoa ostaa.. Mitä ootte mieltä, oisko tästä juhlamekoksi? ;-) 

mekko Nelly
korkkarit H&M
olkilaukku putiikki Espanjassa

Näitä kuvia on paljon.. Mutta näistä tuli niin superkivoja asua, värimaailmaa, luontoa ja kaikkea myöten, etten vain osannut valita, ja annoin itselleni luvan laittaa näitä tänne paljon! Hih. Tuossa mekossa on kaikkea sitä mistä mä tykkään - mielettömän kaunis ja raikas kuosi, tän hetken väri-ihastusta keltaista, mukava matsku, kellohelma ja kaunis avonainen selän leikkaus. Ja mikä parasta, mulla oli tosi hyvä olla tää mekko päällä. Yhdistin siihen kivat keltaiset astetta matalammat korkkarit, jotka valitettavasti onnistuin reissun aikana sotkemaan.. Vaikka ne oli vaan matkalaukussa!! Siis uskomatonta, nuo ei ole kertaakaan aiemmin olleet jalassa ja ovat silti ihan likaiset, harmittaa. Pikkuisen rusetilla varustetun olkilaukun ostin Espanjasta pikkuisesta puodista edullisesti, se on ihana!

Mitä te tykkäätte tästä yhdestä mun lemppariasusta? :)



Nämä kuvat on lauantailta, joka oli sekin - ylläri ylläri - ihana! Oli jotenkin tosi keveän onnellinen olo, ja kaikki tuntui pitkästä aikaa täydelliseltä. Opinnot ohi, lämmin kesäinen päivä ja herkulliset burgerit Jokiasemalla parhaassa seurassa, vapaa viikonloppu ennen Kuhmoon töihin siirtymistä, kuvailut ja viinihetki hyvän sarjan kera kotona kainalossa, yhteiset "puutarhan" hoitohetket..  En kestä!

Semmoista keveää huolettomuutta ja rentoa yhdessä oloa, se jos mikä on parasta. Tuntui ihan oikeasti kesältä. Reissussa oli ihan superhauskaa ja olin tosi onnellinen, mutta kotona tuon tyypin kainalossa olin vielä aivan erityisellä ja erilaisella tavalla onnellinen. Oltiin kaivattu toisiamme reissun ajan ja tiedossa oli kesä eri kaupungeissa, niin viikonloppu nysvättiin toisissamme kiinni ihan huolella. Mä rakastan hipsuttamista ja kainalossa olemista, ja noita juttuja sainkin aivan extrapaljon! Olin ihan yhtä hymyä koko viikonlopun, ja oon yhä edelleen sitä muistellessa :') Onneksi mies tulee jo ylihuomenna Kuhmoon mun luo, ja mä lähden maanantaina Joensuuhun! Ajat jolloin ei nähdä tulee olemaan max. muutaman päivän, mutta tällaiselle ikäväiselle höppänälle se ei ole mikään ideaalein tilanne, kun haluaisi olla toisen kanssa joka päivä ja elää sitä kuuluisaa arkea yhdessä.

Tän takia olin ihan kiukkuinen hyvän tovin saavuttuani porukoille majailemaan :-D Okei, en ollut nukkunut ennen kello kuuden työaamua, sillä koirat milloin riehui tai vinkui. Netti ei toiminut, sähköt pätki koko ajan.. Vaikka viihdyn perheeni luona ja on ihana nähdä heitä enemmän, on mulla kuitenkin Joensuussa koti, elämä, mies, arki, rutiinit, omat tavat ja tavarat. Aina vaatii hieman totuttelua viettää paljon aikaa muualla, ja sellainen arjen ja elämän sulavuus poikkeaa paljon normaalista. Tänään on kuitenkin jo parempi fiilis, ehkä parit päikkärit on auttaneet asiaa ;-) Ja okei, nyt on myös se aika kuukaudesta!

Viikonloppu oli mulle myös eräänlaista itsetutkiskelun aikaa. Pohdin paljon menneitä juttuja ja kokemuksia, ja mulla oli turvallinen kainalo jossa purkaa ajatuksia. Lopulta niistä jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja ehkä osataan nyt molemmat ymmärtää mua taas hieman enemmän. 

Ihanaa viikon jatkoa murut! 

Blog Design by Get Polished