17. kesäkuuta 2018

MINUN KESÄNI - THIS OR THAT

Bongasin muun muassa  Katan ja  Tuulin blogeista ihanan kesäisen haasteen, joka on toteutettu monissa blogeissa näkyneellä this or that -haasteen tyylillä. Alkuperäistä this or that -postausta en missään vaiheessa itse toteuttanut, kuten en myöskään perinteistä summer bucket listiä, joten teenpä tänä vuonna hieman erilaisen kesähaasteen! Ideana on siis, että kahdesta vaihtoehdosta olen lihavoinut oman valintani, ja perustellut valintaa alapuolelle lyhyesti. 

Lippis vai lierihattu

Mä en oikein juuri osaa käyttää lippistä, vaikka pari omistankin. Tässä kohdassa mainitulla lierihatulla ajattelin sellaista kivaa olkihattua, jotka on mielettömän söpöjä! Sellaisen valitsisin ehdottomasti. 

Pehmis vai jäätelöpallo

Lukioaikana meidän kaveriporukassa oli ihan vitsi että "Jenni haluaa pehmistä".. Ehkä se riittää tähän selitykseksi. 

Herneet vai mansikat

Mansikat namnam! Ne on ihan parasta, en malta odottaa että saan taas pian käydä porukoiden mansikkapenkistä hakemassa aamupalalle tuoreita mansikoita. 

Palju vai järvivesi

Järvivesikin on jees, mutta viime vuosina se on tuntunut niin kylmältä etten ole siitä juurikaan päässyt nauttimaan. Siitä syystä sanon paljun, jossa on ainakin ihanan lämmintä haha! Viikonloppuna mökkeillessä käytettiinkin ahkerasti ulkoporeallasta, joka oli kyllä 12/10.

Grilliherkut vai kesäkeitto

Siis pakko myöntää etten oo ihan varma mitä kesäkeittoon edes tulee..? :D Anyways, grilliherkut on parasta. Viikonloppuna grillattiin mökillä pari kertaa, ja rakastan erityisesti grilliruoista herkkusieniä, halloumia tai grillijuustoa, soijanakkeja, maissia ja kasvispihvejä. Eli oikeastaan kaikkea. Siihen kaveriksi lasi punkkua ja raikasta salaattia.. Best!

Mökki vai teltta

En oo ehkä mikään maailman erähenkisin tyyppi, vaikka kuhmolainen eräpirjo oonkin syntyjäni. Tästä saatiin myös useat naurut viikonloppuna mökkeillessämme, sillä enhän mä osaa kunnolla sytyttää saunan puu-uunia, ja en ollut varannut metsän keskelle mukaan yhtiäkään lenkkareita, takkia tai kollareita. Perus. En oo se käytännöllisin tyyppi ja pakkaaja, hehs. Välillä telttailukin on ihan superkivaa, kunhan ei olisi vaan noita saamarin itikoita!

Varjo vai auringonpaiste

Rrrrakastan aurinkoa! Auringonotto on ihan parasta, vaikka en osaakaan ikinä varustautua riittävällä aurinkorasvakerroksella. Kuumana kesäpäivänä varjokin välillä kelpaa, mutta pääsääntöisesti auringonpaiste on kyllä the thing. 

Kesäsade vai kesätuuli

Sellainen lämmin, raikastava kesäsade on ihana. Joskus lapsuudessa on tullutkin juostua sateella pihalla, ja voisin hyvin nähdä itseni tekemässä niin nytkin. 

Lavatanssit vai festarit

Hmm, tähän teki mieli vähän olla vastaamatta mitään. En oo paljoa käynyt festareilla, mutta tänä kesänä ollaan miehen kanssa todennäköisesti menossa. Lavatanssit vois kans olla ihan jees, mutta niistä ei kokemusta taida olla. Kyllä valinta näistä kahdesta lopulta osuu festareihin, vaikka kokemus osittain huonosti järjestetyistä Weekendeistä vuosien takaa ei niin kiva ollutkaan.

Roadtrip vai riippumatto

Molempi parempi. Mä rakastan reissaamista, mutta myös sitä omaa rauhaa ja mahdollisuutta loikoilla paikoillaan esimerkiksi hyvää kirjaa lueskellen. Nää on molemmat sellaisia juttuja, joita haluaisin kesääni mahduttaa. Sopivasti seikkailua ja laiskottelua.

Hiirenkorvat vai syreenintuoksu

Syreenit tuoksuu niin ihanalta, ja niistä tulee aina mieleen juhannus! Syreenintuoksu laukaisee minussa automaattisesti hyvän fiiliksen.

Mato-onki vai golfmaila

Jaa-a, tääkin on sellainen johon teki mieli olla vastaamatta mitään. En golfaa, ja vaikka mato-onkiminen onkin aina ollut lapsuudessa mukana mun kesissä, en mä oikeastaan enää käy mato-ongella. Tai käyn niin että olen mukana, mutta koska en syö kalaa, en halua sitä pyydystääkään. Mutta näin seurana olemisen ja sen fiiliksen ja lapsuusmuistojen takia valitsen mato-ongen.

Yllättikö joku vastaus, tai löytyikö yhtäläisyyksiä tai eroja sun vastauksiin? :)

15. kesäkuuta 2018

MITEN OSTOLAKKO SUJUU?

Kesäkuu on puolivälissä, joten on hyvä aika katsastaa kuinka reilu kuukausi sitten aloittamani ostolakko sujuu.  Täältä voit lukea lisää ostolakon aloituksesta ja syistä sen taustalla.

No, kuten tuossa aiemmassa postauksessa kerroinkin, me vietettiin keskellä ostolakkoa kymmenen päivää Espanjassa, jolloin mä sallin itseni ostaa maltillisesti vaatteita, kosmetiikkaa ja asusteita. Ja kun sanon maltillisesti, tarkoitan maltillisesti. Vaatteita ostin reissusta kaksi kappaletta, mikä tarkoittaa vähemmän kuin poikaystävälle, jolle löysin muutaman ihanan tuliaisen kesäisen vaatekappaleen muodossa (+ jotain muuta pientä hehs). Ostin itselleni edullisen paidan sekä mekon, todella edullisia alusvaatteita joita oikeasti tarvitsin (ja ei, en laskenut niitä noihin varsinaisiin vaatteisiin), tuon kuvissa näkyvän ihanan korilaukun jollaisesta olen pitkään haaveillut, toisen kauniin olkilaukun sekä muutaman meikkijutun ja parit korvikset. 

Eli määrällisesti ehkä lopulta aika paljon, valitettavasti, mutta hinnallisesti ei niinkään. En ostanut mitään kallista, vaan kaikki ostamani jutut olivat edullisia ja sellaisia, joita joko tarvitsin tai joista olin pidempään haaveillut. Aika hyvin kuitenkin mielestäni, vai mitä ootte mieltä?

Ja noita reissun ostoksia lukuunottamatta mä oon pitänyt ostolakostani kiinni lähes täysin. Ja sanon lähes siitä syystä, että tilasin itselleni alesta neljä pitkään haaveilemaani meikkisivellintä, jotka tuli toki tarpeeseen entisten kulahtaneiden rinnalle, mutta eivät olleet aivan must juuri tähän hetkeen. Ilman tuota hyvää alennusta olisinkin ostanut ne vasta lakon jälkeen.

Ja okei, yhteen kukkapantaan käytin vähän kepulikonsteja. Näin sen jo Suomessa H&M:llä, ja ajattelin että mun on pakko saada se. Mies ei suostunut sitä mulle ostamaan, kuten ei äiti tai siskokaan. Ja itse en halunnut rikkoa ostolakkoani. Aioin metsästää sen Espanjasta jolloin sallin itseni jotain ostaa, mutta en löytänyt sitä yhdeltäkään H&M:ltä. Lopulta mies heltyi, ja osti sen mulle. Mä ostin sitten hänelle saman arvoisen viinipullon hyvitykseksi ;) Kikkailua ja kepulikonsteja juu, mutta ei tuntunut ainakaan musta niin räikeältä lakon rikkomiselta :D

Mutta tiiättekö mitä? Siinä onkin sitten kaikki, koko "syntilistani". Oon lisäksi ostanut kuivashampoota, vanulappuja, aurinkorasvaa ja hiuskiinnettä, jotka itse luomieni sääntöjen mukaan sallin itselleni. Ja nää on olleet sellaisia, joiden edeltävät versiot on loppuneet ja joiden tilalle oon aktiiviseen käyttöön tarvinnut uudet. En voisi elää ilman kuivashampoota, sillä hiustenpesuväli on nykyään todella pitkä. Enkä esimerkiksi reissuun olisi lähtenyt ilman aurinkorasvaa. 

Mikä on musta äärimmäisen hienoa, on se, etten oo sortunut yhteenkään houkuttelevaan vaatekappaleeseen tän lakon aikana. Oon joskus ollut kaverin mukana kaupoilla ja ihastellut ja hypistellyt kauniita juttuja, mutta siihen se on jäänytkin. Oon vaan ajatellut etten saa ostaa, ja että jos tää lakon jälkeen viehättää vielä yhtä paljon, niin katsotaan sitten. Mutta oon myös huomannut että tuskin viehättää, sillä ne jutut on unohtuneet mielestä hyvinkin nopealla tahdilla. Eli tää on saanut huolella pohtimaan omia kulutustottumuksia ja sitä, että ehkä kannattaisi jättää vaate hetkeksi kauppaan ja pohtia tarvitseeko tai haluaako sitä todella. Jos se vielä parin viikon päästä kummittelee mielessä, niin ehkä sitten sitä ostamista voisi harkita uudelleen.

Ja mikä ihaninta, tää on lopulta ollut aika helppoa. Himoshoppaajasta harkitsevammaksi kuluttajaksi. Välillä tulee sellainen fiilis että olispa kiva ostaa jotain, mutta en oo juuri selaillut mitään nettikauppojakaan. Ja jos oon nopeasti jotain tiettyä juttua vilkaissut, niin se on jäänyt siihen. Sellainen päämäärätön nettivaatekauppojen selaaminen on jäänyt kokonaan pois. Houkutuksia on paljon, mutta kaikkea kivaa ei tarvitse kenenkään omistaa. On myös jotenkin helpottavaa, kun ei tarvii olla jatkuvasti hakemassa tai palauttamassa paketteja Postin kautta. Ah. 

Vaikka ostolakko jatkuukin vielä ainakin kesäkuun loppuun (ja kenties pidempäänkin?), on tästä seurannut jo nyt paljon hyvää. Säästäminen on alkanut kiinnostaa entistä enemmän, ja asuntosäästöjutut erityisesti. Tässä on nyt paljon juttuja mietinnässä, niistä lisää jossain vaiheessa :) Palataan aiheeseen vielä uudelleen ostolakon päätyttyä!

Mä suuntaan nyt pakkaamaan ja katsastamaan autoa, sillä me suunnataan tänään Keski-Suomeen mökkeilemään huikean bloggaajaporukan kanssa! Can't wait! Ig:ssä voi seurata reaaliaikaisia fiiliksiä @vaniljakeiju

Mitä ajatuksia nämä pohtimani asiat sinussa herättää? Oletko joskus kokeillut ostolakkoa - jos kyllä, kuinka onnistuit?

12. kesäkuuta 2018

LUMIN HASSUJA TAPOJA

Koska meidän vauva täytti lauantaina vuoden(!!), päätin tehdä Lumista pitkästä aikaa oman postauksensa kertoen karvapallon hassuista tavoista. Siis apua, mihin tuo aika menee?! Lumi oli vasta ihan pieni! Ja pienihän se toki on vieläkin, ja aivan vauva leikkiessään koko ajan.. Ja ehkä se tulee olemaan maman vauva aina, hih. Kuvat on otettu ennen kesäturkkiin siirtymistä, me nimittäin kyllästyttiin jäätäviin takkuihin joita tuli koko ajan, koiralla oli todella kuuma helteellä ja turkki oli pihalla juoksemisen jälkeen täynnä roskia.. Aluksi epäröin pitkään tuon ihanan turkin leikkaamista, mutta se oli oikea päätös. Lauantaina leikattiin vielä Lumin "hiukset", sillä minun vanhempien Nala-pennun kanssa vimmatessa hiukset tippuivat ponkkarilta koko ajan silmille, eikä koira nähnyt mitään. Aika erilaisen näköinen kaveri muuten nyt, hehe (kuva löytyy mun instagramista @vaniljakeiju). 

Mutta nyt niitä hassuja tapoja...

Hirmuiset hepulit. Erityisesti pesun tai sateisen ulkoilukelin jälkeen (ja toki muutenkin) koira saa ihan järkyttäviä hepuleita, jolloin juoksee pitkin kotia sekopäisenä saaden kaikki matotkin rullalle. Lumi on äärimmäisen eläväinen tapaus. 

Hihnan vetäminen suussa, kun tullaan kotipihaan. Lumi kävelee tosi nätisti hihnassa pääsääntöisesti aina, mutta kun tullaan kotipihaan, neiti ottaa hihnasta kiinni ja alkaa pomppia hirmuisesti ja vetää hihnaa. Ilmeisesti kaveri ei haluaisi kotiin..

Housujen ja sukkahousujen kiskominen, kun yritän laittaa niitä jalkaan. Siis ihan käsittämätön tapa, en ymmärrä mistä tämä kumpuaa :D Mutta usein Lumi on lahkeessa kiinni kun laitan jotain jalkaani. Ennen tyyppi kantoi sukkia pitkin kotia, mutta nyt tämä on vähän vähentynyt. Ehkä johtuu myös siitä, että vaatehuoneen ovi on kiinni, kun Lumi on yksin kotona ehh..

Kenkien kantaminen olkkariin, kun ollaan poissa kotoa. Lumi ei siis hajota koskaan mitään, ei pure koskaan mitään (paitsi juuri Espanjasta tullessani mun uudet hapsukorvikset, arggggh). Lumilla ei ole eroahdistusta, ja jää aina nätisti odottamaan kun lähdetään kotoa. Jotain piruutta on silti aina tehtävä, ja tyyppi kantaa yleensä lähes kaikki eteisen kengät olkkariin. Ja erityisesti mun lenkkareiden kohdalla saa jotenkin revittyä nauhat niin kireälle tai jopa irti, että hermoa kiristää laittaa niitä takaisin :D

Nappuloiden syöminen tiputtamalla ne ensin lattialle. Lumi ei ole nappuloiden ylin ystävä, mutta niitäkin on syötävä säännöllisesti. Tyyppi kuopii ruoka-astiaansa niin että nappulat lentää lattialle, ja syö ne sitten lattialta. 

Pissiminen takajalkoja nostellen ja keinuen. Tää on jotain ihan uskomatonta :D Lumi ei osaa pissiä paikallaan, vaan kävelee samalla kun pissii. Talvella nauratti, kun lumeen jäi metrin mittainen pissinoro meidän neidistä.. Sanonta "juosten kustu" (en tiedä onko tämä vaan joku mun porukoiden juttu :DD) on saanut Lumin myötä uuden merkityksen.

Vessaan (ja oikeastaan joka paikkaan) mukaan seuraaminen. Nykyään ei vessassa saa olla koskaan yksin, ja yleensä tyyppi joko tuijottaa suoraan silmiin tai istuu varpaiden päälle. Lumi haluaa olla lähellä aina ja koko ajan. Jotenkin mielettömän hellyttävää.

Herkun kantaminen jonnekin ja vinkuminen, lopulta syönti. Ollaan monet kerrat naurettu kun Lumi on saanut jotain herkullista, kantanut sen matolle ja vinkunut sydäntäsärkevästi, ja lopulta hetken päästä syönyt sen. En tiedä mitä tämänkin taustalla lienee.. :D

Sohvan alle piiloon meneminen lelun kanssa. Lumi on aivan jäätävän ovela koira, harva se päivä saa nauraa sen touhuja katsellessaan. Nyt lempparileikkikaveri on porukoiden ajokoiran pentu Nala, joka on Lumia huomattavasti isompi ja painavampi jo 3kk iässä. Lumi ottaa lelun, juoksee ketteränä kömpelöä Nalaa pakoon, ja menee kiusoitellen sohvan alle piiloon. Jonne Nala ei siis ole missään vaiheessa mahtunut. Tai no, onnistui se sinne itsensä kaksi kertaa pungertamaan niin, että pääsi pois vain sohvaa nostamalla :D 

Tässäpä pieniä paloja meidän ihanasta arjesta. Olen nyt Joensuussa käymässä, ja Lumi jäi mun vanhemmille hoitoon yön ajaksi, sillä kaikki koirankuljetussysteemit jäi miehen autoon. Oon koko ajan kitissyt, kuinka ikävä mulla on tuota palleroa.. Lumi on aivan uskomaton, rakastava, loputtoman energinen, hellyydenkipeä, ovela ja eläväinen koira, jonka touhuja seuratessa saa joka päivä nauraa ♥ Lumi on aina iloinen ja hyväntuulinen, rakastaa kaikkea ja kaikkia. Rakastan tuota koiraa yli kaiken, ja myös mummut ja ukit on höpsähtäneet tuohon tilliäiseen aivan satasella. Voisin ylistää Lumia loputtomasti, mutta jätetään jotain seuraavaan postaukseenkin ;) Tiivistetysti agility-ohjaajan sanoin sopivasti hullu koira.

Ja hei, Lumin löytää Instagramista @lumithebolognese, ottakaa seurantaan niin pääsette näkemään lisää arjen hassutuksia! :)

Mitä hassuja tapoja teidän karvaturreilta löytyy? 

7. kesäkuuta 2018

ESPANJA PT. 1 | NERJA

Hola! Aloitetaanpas Espanjan matkan kuvat näillä rantapainotteisilla kuvilla sekä tarinoilla meidän seikkailuista.

Meidän tukikohdaksi valikoitui Granada, jossa yksi meidän ystäväporukastamme oli aiemmin käynyt. Granadasta oli sopiva matka muihin paikkoihin joissa halusimme käydä, ja siellä oli monipuolisesti kaikkea erilaisille reissaajille. Mielestäni Granada oli kaunis ja sopivan kokoinen kaupunki, josta mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Löytyi paljon kaunista arkkitehtuuria, kulttuuria, vehreyttä, puistoja, näköalapaikkoja, joki, shoppailumahdollisuudet.. Ainoa mikä puuttui, oli ranta. Vaikka Granadasta pidinkin, ranta on kyllä usein mulle lomilla must :-D Tosin rannalle päästiin näppärästi bussilla, ja vaikka matka lähimmälle rannalle kestikin tunnin, pidettiin me kaksi kunnon rantsupäivää kymmenen päivän reissun aikana. 

Majoituttiin suuressa asunnossa, josta oltiin nähty upeita kuvia ennen reissua. No, kuvat oli otettu ilmeisesti vuonna nakki ja pottu, ja monien sattumusten ja pettymysten seurauksena saadaan onneksi hyvitystä majoituksesta. Vaikka lähdettiin reissuun rennolla otteella, niin kyllä tuolla oli niin paljon epäkohtia, että välillä ei voinut muuta kuin nauraa. Yksi meistä teki matkakertomusvihkoonsa kahden sivun mittaisen listan asioista, jotka oli pielessä :-D Näin muutamia mainitakseni astianpesukone ei lupauksista ja korjausyrityksistä huolimatta toiminut koko aikana, pyykinpesukoneessa oli jotain teräviä osia jotka hajotti pesupussin (alusvaatteita ja pyyhkeitä kummempaa ei edes uskallettu pestä), portaissa kävellessä laudat heilui uhkaavasti ja sai pelätä koko ajan milloin tipahtaa portaista läpi, terassilla oleva suuri aurinkovarjo oli muuttunut pelkäksi rumaksi rungoksi, vuodesohva oli rikki, vessojen lukot eivät toimineet, huonekaluja puuttui.. And the list goes on. Ei haluttu valittaa turhasta, mutta kyllä astian- ja pyykinpesukoneen ongelmat ketutti, kun ne oli tärkeitä kriteereitä majapaikkaa valitessamme. Ja hei, saatiinhan me heille myös alekoodi seuraavaa majoittumistamme varten!! :D 

Tämän postauksen kuvat on otettu mielettömän kauniissa Nerjassa, jossa vietettiin kolmas reissupäivämme. Matka Granadasta Nerjaan oli suhteellisen pitkä, parisen tuntia bussilla. Ensin suunnattiin kohti tippukiviluolia (kuva alla), jonne saatiin ostettua liput paikan päältä. Kierros oli kyllä henkeäsalpaavan upea! Cueva de Nerja eli Nerjan tippukiviluolat ovat yksi Andalucian alueen tunnetuimmista nähtävyyksistä, ja siellä kyllä porukkaa riittikin. Enkä hetkeäkään epäile miksi, sillä paikka oli mielestäni näkemisen arvoinen! Maan alla olevissa luolissa on upeita kivimuodostelmia sekä opasnauhan mukaan muinaisten asukkaiden tekemiä luolamaalauksia (joita en kyllä nähnyt). Tuolla kyllä tunsi itsensä melkoisen pieneksi luonnonihmeitä ihastellessaan. 

Luolakierroksen jälkeen osa meistä suuntasi kävellen kohti Nerjan keskustaa, ja osa meistä (lue: laiskat) jäivät odottamaan perinteistä turrejunaa. Ehkä mun ei tarvii edes erikseen mainita, kumpaan porukkaan kuuluin ehh.. Vaikka nuo turistijunat ja -bussit onkin niin, no, turistijuttuja, niin tuo matka oli ihan hauska! Pääsi vähän lepuuttamaan jalkoja ja samalla ihailemaan maisemia. 

Rannalle päästyämme käytiin ensin syömässä, ja herätettiin tapamme mukaan pahennusta kanssaihmisissä. Ollaan oikeasti aivan järkyttävän kovaääninen porukka, jolta ei naurua puutu. En edes muista kuinka monta ihmistä tai seuruetta tuli matkan aikana ihmetellen kysymään, että mistä ollaan kotoisin. Ei ehkä edusteta sitä perinteistä kuvaa hiljaisista ja juroista suomalaisista. Nauru raikuu kauas tästä porukasta, ja kuten joku meidät hyvin tiivistikin "me syödään v*tusti ja nauretaan kovaa" :-D + Aina saa hävetä! 

Loppupäivä hengailtiin kuumassa auringonpaisteessa, joka koitui osalle meistä kohtalokkaaksi. En pystynyt muutamaan yöhön kääntymään sängyssä, ja kuoriudun vieläkin ihostani kuin käärme. Auts. Ikää tulee lisää, mutta silti ei vaan opi mitään. Ja kyllä, mulla oli aurinkorasvaa. Ilmeisesti ei vain tarpeeksi, tai riittävän huolellisesti levitettynä. Luulen että selkä paloi jo kävellessä ennen varsinaista auringonottoa, jolloin tosin en ollut ennättänyt rasvaa laittaa.

Nerja oli kaunis, ihan todella kaunis. Hempeitä valkoisia rakennuksia, vaaleaa hiekkaa, palmuja, turkoosia vettä, pitkä rantapromenadi ja upeat kalliot.. Asioita, joihin erityisesti Nizzassa rakastuin! Jotain etäisesti samaa näissä rannoissa ehkä olikin. Nerja vaikutti todelliselta rantalomailijan unelmalta, vaikka Aurinkorannikon kohteena aika turistikohde onkin. Luulin silti pahemmaksi, ja olisin oikein mielelläni voinut viettää Nerjassa enemmänkin aikaa. Matkan takia ei kuitenkaan lähdetty sinne toista kertaa. 

Kysymyksiä reissusta saa heitellä kommenttiboksiin, vastailen niihin seuraavissa matkapostauksissa!

Palataan taas pian! 

5. kesäkuuta 2018

WHEN LIFE GIVES YOU LEMONS

Googlasin tän postauksen otsikko mielessäni erilaisia "when life gives you lemons" -quoteja, ja pakko myöntää, etten ihan varmaksi hiffannut, että onko nää sitruunat nyt hyvä vai huono juttu :-D Mulle elämä antoi sitruunoita ihanan mekkosen muodossa, joten nää sitruunat oli kovasti mun mieleen! Mulla on sitruunamekko kahdessa eri mallissa, joista jälkimmäisen näette seuraavan postauksen reissukuvien joukossa. 

Mietin tän mekon potentiaalia ihan mun valmistujaismekoksi, sillä en aio mitään uutta mekkoa ostaa.. Mitä ootte mieltä, oisko tästä juhlamekoksi? ;-) 

mekko Nelly
korkkarit H&M
olkilaukku putiikki Espanjassa

Näitä kuvia on paljon.. Mutta näistä tuli niin superkivoja asua, värimaailmaa, luontoa ja kaikkea myöten, etten vain osannut valita, ja annoin itselleni luvan laittaa näitä tänne paljon! Hih. Tuossa mekossa on kaikkea sitä mistä mä tykkään - mielettömän kaunis ja raikas kuosi, tän hetken väri-ihastusta keltaista, mukava matsku, kellohelma ja kaunis avonainen selän leikkaus. Ja mikä parasta, mulla oli tosi hyvä olla tää mekko päällä. Yhdistin siihen kivat keltaiset astetta matalammat korkkarit, jotka valitettavasti onnistuin reissun aikana sotkemaan.. Vaikka ne oli vaan matkalaukussa!! Siis uskomatonta, nuo ei ole kertaakaan aiemmin olleet jalassa ja ovat silti ihan likaiset, harmittaa. Pikkuisen rusetilla varustetun olkilaukun ostin Espanjasta pikkuisesta puodista edullisesti, se on ihana!

Mitä te tykkäätte tästä yhdestä mun lemppariasusta? :)



Nämä kuvat on lauantailta, joka oli sekin - ylläri ylläri - ihana! Oli jotenkin tosi keveän onnellinen olo, ja kaikki tuntui pitkästä aikaa täydelliseltä. Opinnot ohi, lämmin kesäinen päivä ja herkulliset burgerit Jokiasemalla parhaassa seurassa, vapaa viikonloppu ennen Kuhmoon töihin siirtymistä, kuvailut ja viinihetki hyvän sarjan kera kotona kainalossa, yhteiset "puutarhan" hoitohetket..  En kestä!

Semmoista keveää huolettomuutta ja rentoa yhdessä oloa, se jos mikä on parasta. Tuntui ihan oikeasti kesältä. Reissussa oli ihan superhauskaa ja olin tosi onnellinen, mutta kotona tuon tyypin kainalossa olin vielä aivan erityisellä ja erilaisella tavalla onnellinen. Oltiin kaivattu toisiamme reissun ajan ja tiedossa oli kesä eri kaupungeissa, niin viikonloppu nysvättiin toisissamme kiinni ihan huolella. Mä rakastan hipsuttamista ja kainalossa olemista, ja noita juttuja sainkin aivan extrapaljon! Olin ihan yhtä hymyä koko viikonlopun, ja oon yhä edelleen sitä muistellessa :') Onneksi mies tulee jo ylihuomenna Kuhmoon mun luo, ja mä lähden maanantaina Joensuuhun! Ajat jolloin ei nähdä tulee olemaan max. muutaman päivän, mutta tällaiselle ikäväiselle höppänälle se ei ole mikään ideaalein tilanne, kun haluaisi olla toisen kanssa joka päivä ja elää sitä kuuluisaa arkea yhdessä.

Tän takia olin ihan kiukkuinen hyvän tovin saavuttuani porukoille majailemaan :-D Okei, en ollut nukkunut ennen kello kuuden työaamua, sillä koirat milloin riehui tai vinkui. Netti ei toiminut, sähköt pätki koko ajan.. Vaikka viihdyn perheeni luona ja on ihana nähdä heitä enemmän, on mulla kuitenkin Joensuussa koti, elämä, mies, arki, rutiinit, omat tavat ja tavarat. Aina vaatii hieman totuttelua viettää paljon aikaa muualla, ja sellainen arjen ja elämän sulavuus poikkeaa paljon normaalista. Tänään on kuitenkin jo parempi fiilis, ehkä parit päikkärit on auttaneet asiaa ;-) Ja okei, nyt on myös se aika kuukaudesta!

Viikonloppu oli mulle myös eräänlaista itsetutkiskelun aikaa. Pohdin paljon menneitä juttuja ja kokemuksia, ja mulla oli turvallinen kainalo jossa purkaa ajatuksia. Lopulta niistä jäi kuitenkin hyvä fiilis, ja ehkä osataan nyt molemmat ymmärtää mua taas hieman enemmän. 

Ihanaa viikon jatkoa murut! 

Blog Design by Get Polished