16. elokuuta 2018

LUONNOLLISUUS ON POP

Heipat torstaihin!  Miten siellä menee? Me palattiin reissusta eilen, ja tänään oon viettänyt vapaapäivää rennosti lomalla olevan poikaystäväni kanssa. On ihan vain nukuttu, laitettu Lumin turkki kuntoon leikkausta myöten, herkuteltu, hieman siivottu ja kuunneltu molempien kesken olevia äänikirjoja. Ai kamala, yksi tili johon ei oo voitu ottaa lisätiliä pientä lisämaksua vastaan, ja koko ajan taistelut käynnissä kumpi saa milloinkin kuunnella :D Oltiin tosiaan muutama päivä Valkealassa mun serkun perheen luona, ja saatiinkin viettää paljon aikaa myös kummipoikani ja hänen pikkuveljensä kanssa. Niiiiin ihanaa, mutta samalla hieman väsyttävää. Kylläpä uni maittoi viime yönä meille molemmille haha!

Tänä kesänä mun laittautumisessa on ollut jotain hyvin erilaista aiempiin vuosiin verrattuna. Kun kurkkaatte näitä kuvia ja postauksen otsikkoa, hoksaatte varmasti, mitä se jokin on ollut.

Ensimmäistä kertaa vuosiin mä oon ihastunut ihan todella kovasti luonnolliseen lookkiin. Oon toki arjessa hyvin laiska laittautumaan jo muutenkin, mutta se on ollut enemmänkin sellaista että äh, pitäisi laittautua mutta enpä jaksa. Tänä kesänä tää juttu on ollut toisin erityisesti loppukesästä, ja oon tästä aivan innoissani!

Varmaan iso merkitys luonnolliseen lookiin ihastumiseen on ollut hellejakso, jonka seurauksena iho päivettyi kauniisti ja pisamat tulivat esiin. Tuntui suorastaan vääryydeltä peittää kaunis päivetys meikin alle, ja meikkivoidekin jäi auttamatta liian vaaleaksi. Yksi ripsihuoltokin jäi väliin, ja napsin loput ripsipidennykset itse pois. Ripsipidennykset on pitkään olleet mun arjen luottojuttu, joka helpottaa aamuja paljon. Ja niin tulee jatkossakin varmasti olemaan, sillä ripset tekivät jo paluun. Tällä kertaa voin kuitenkin sanoa, että hieman jopa epäilytti ja lopulta kadutti, kun aiemmin varasin ripsien laiton. Niin paljon kuin ripset ilmettä piristävätkin, mä vaan tykästyin aivan valtavasti siihen luonnolliseen rentoon lookkiin, jonka lähes kokonaan meikittömät kasvot saivat aikaan.

Ja muutenkin sitä kesällä laiskistuu käyttämään meikkiä. Ehkä jotain kevyesti hohtavia ja korostavia tuotteita, jotka tuovat kasvojen omaa hehkua paremmin esille. Ei mitään tunkkaista ja epämukavaa, joka kuitenkin valuisi kuumuudessa ja paahteessa hikikarpaloina kasvoilta alas.

Monesti loppukesästä tein itse asiassa niin, etten laittanut töihinkään juuri lainkaan meikkiä kasvoille. Asiakaspalvelussa näen päivittäin paljon ihmisiä, joten yleensä meikkaaminen on tuonut sellaista pientä lisäboostia itsevarmuuteen. Tuolloin tuntui, että meikittömyys oli se, mikä sitä toi. Meikkasin kulmat ja peitin näppylät, ja siinä se. Ripsetkin olivat luonnontilassaan, ja kasvoivat huimasti ollessaan ilman ripsipidennyksiä.

Oi kyllä, tämä on oodini luonnolliselle lookille. Toivon että ensi kesäkin on yhtä aurinkoinen ja ihana, iho ja mieli kiittävät huimasti. Paljon vähemmän kaipaa meikkiä, tai mitään muuta ylimääräistä. Oon niin onnellinen siitä, että oon päässyt pisteeseen jolloin ilman meikkiä oleminen tuntuu mukavammalta kuin meikin kanssa. Oon ennenkin voinut pystypäin kulkea missä tahansa ilman meikkiä, mutta nyt se on ollut erilaista. Oon katsonut peiliin, ja miettinyt että hitsi, näytän aika kivalta näin.

Oon nyt pari kertaa ripsipidennysten laiton jälkeen meikannut enemmän. Vaikka olo on laitettu ja peilistä katsoo ihan kivalta näyttävä tyyppi, tuntuu olo oikeasti melko tunkkaiselta kesän raikkaiden lookkien jälkeen. Ehkä mennään hitaasti alkusyksyäkin kohti hieman raikkaammalla, hehkuvalla ehostuksella? Ehkä nämä molemmat lookit kulkevat rinnakkain mukana tilanteen ja ennen kaikkea fiiliksen mukaan.

mekko Zara
laukku Zara
hattu H&M
kengät Stradivarius

Meikin lisäksi tietynlainen luonnollisuus on viehättänyt myös pukeutumisessa. Olkihatut ja -laukut, maanläheiset värit, valkoinen, matalammat korot tai korkojen puuttuminen ja ajatus siitä, että vähemmänkin voi olla enemmän

Millaista lookkia sinä suosit? Kuulutko luonnollisuuden puolesta liputtajiin, hc-laittautujiin vai jonnekin sinne välille?

15. elokuuta 2018

HUIKAISEVA CAMINITO DEL REY

Tällä kertaa olisi vuorossa viimeiset kuvat Espanjan reissulta, ja nää onkin jotain aivan mieletöntä katsottavaa! Jos paikka näyttää jo kuvien välityksellä näin upealta, niin voitte vaan kuvitella miltä se näytti luonnossa.

Loman loppuvaiheessa vuokrattiin meidän yhdeksän hengen porukalle kaksi autoa, joista toisen rattiin mä hyppäsin. Kurvailtiin hurjia teitä pitkin Granadasta kohti El Chorron kylää ja Caminito del Reytä (suomeksi kuninkaan polku). Reitti ei ala suoraan parkkipaikalta, vaan ohjatun kierroksen alkuun päästäksemme käveltiin ensin 2,7 km reitti luontopolkua pitkin. Paikalle on mahdollista kävellä myös lyhyempi 1,5 km reitti, joka jäi meiltä näkemättä.

Lähdettiin Caminito del Reylle hyvin innoissamme ja hieman jännittyneinä, sillä olimme lukeneet paikasta etukäteen paljon. Vielä muutama vuosi sitten reitti tunnettiin maailman vaarallisimpana vaellusreittinä, jolla oli kuollut ja loukkaantunut kymmenittäin ihmisiä. Reitti oli rapistumisen ja kuolemien takia suljettuna yli 10 vuotta, jonka jälkeen se avattiin jälleen vuonna 2015. Oli muuten aika hurjaa katsoa nykyisen reitin alapuolella kulkevaa entistä reittiä, en ihmettele hetkeäkään miksi reitti on ollut niin vaarallinen. Aika hurjaa, että joku on uskaltanut oikeasti lähteä kiertämään tuossa kunnossa olevaa polkua.. 

Meidän kierros oli tosiaan opastettu, ja kuunneltiin oppaan höpinöitä kuulokkeiden kautta. Reitillä oli koko ajan päässä kypärät, ja meitä varoiteltiin huolellisesti pitämään tavarat tallessa, pudotuksen jälkeen esimerkiksi puhelinta olisi turha kaipailla. Reitillä kävellään osa matkasta vuoren seinään tehtyjä polkuja pitkin, joilta on korkeimmillaan sadan metrin pudotus alhaalla kulkevaan jokeen. Reitti oli kokonaisuudessaan 7,7 kilometrin mittainen, johon on laskettu kävely reitin alkupäähän, ja lopuksi bussipysäkille, josta pääsi reilun euron maksua vastaan takaisin parkkipaikalle mistä lähdettiin vaeltamaan. 

Caminito del Rey oli U S K O M A T O N ! Niin henkeäsalpaava, kaunis, kerrassaan upea. Oon niin onnellinen että lähdettiin tuonne vaeltamaan, ja niin olivat kyllä muutkin. Korkeanpaikankammoisille reitti ei ehkä ole paras mahdollinen valinta, ja muutama meistäkin oli hetkittäin hieman pulassa. Minä en onneksi pelkää korkeita paikkoja, ja nautinkin reitistä täysin siemauksin! Tallensin kameran lisäksi nämä maisemat syvälle sydämeni sopukoihin, näitä kelpaa muistella.

Miltä Caminito del Rey lähtee sinun mielestäsi? Oletko joskus käynyt tuolla, tai haluaisitko kenties käydä?

12. elokuuta 2018

"HALUATKO LIHOA SATAKILOISEKSI?"

Tekisi mieli pahoitella rajuhkoa otsikkoa, mutta en taida kuitenkaan tehdä niin. Mä oon pari päivää ollut aika maassa tuon otsikon kysymyksen takia. Oikeastaan aika tosi maassa. Kirjoitan tästä siksi, koska tuo kysymys on puitu auki, selvitetty ja selitetty puolin ja toisin. Kirjoitan tästä siksi, että tätä instagramin storyissä avatessani sain valtavan hyvän vastaanoton, ja moni koki aiheesta puhumisen tärkeäksi. Tärkeää se varmasti onkin, ja onhan siitä moni puhunutkin ja ottanut asiaan kantaa. En nyt kovin syvällisesti asiaan paneudu, mutta kerron oman perjantaisen kokemukseni, sekä sen herättämiä ajatuksia ja mahdollisen opetuksen. Tarkoitus ei ole myöskään missään nimessä lynkata ketään tai kertoa kenenkään virheistä, vaan kyseessä on ihan vain arkinen tilanne, pieni väärinymmärrys ja sitä todellista elämää täydellisen somen takaa :D Sitäkin tarvitaan! Yhdessä ollaan asianosaisen kanssa päätetty, että tästä asiasta saan blogissa kertoa ja sen jakaminen voi ehkä saada aikaan jotain hyvääkin.

 Tosiaan, tilanne alkoi perjantaina aamulla, kun siskoni oli tehnyt suklaakakkua. Mun sisko on aivan loistava leipuri-kondiittori, joka taikoo kerta toisensa jälkeen herkullisempia ja herkullisempia kakkuja ja ruokia. Ja tsiisus, tän kertainen kakku oli muuten hyvää. Täyteläinen keksipohja, jonka päällä suussasulavaa, mielettömän pehmeää suklaata. Kaisu tietää mistä mä tykkään, ja välillä haluaa ilahduttaa mua tekemällä jotain tosi namia. Ja tällä(kin) kertaa hän onnistui täysin. Vetelin kakkua iltapalaksi pari palaa, ja aloitin aamuni tuolla samaisella kakulla. Poikaystävä meni vähän vaikeaksi, ja kysyin mikä hänelle tuli. Hän pyysi minut luokseen, ja kakun ahmittuani kömmin sohvalle hänen viereensä. "Tiedäthän että rakastan sinua?" Tiedän tiedän, vastasin onnenhymy suklaasta tahmaisilla huulillani. "Haluatko lihoa satakiloiseksi?" Tsädäm, siinä se tuli.

Kun tätä on puitu ja keskusteltu ja mietitty ja itketty, on selvää (ja toki oli aiemminkin), ettei ihana mieheni koskaan olisi halunnut loukata minua. Hän ei todennäköisesti edes tajunnut mitä sanoi, tai miten ne sanat minuun vaikuttaisivat. Tuo tyyppi on maailman huomaavaisin ja ajattelevaisin, ja rohkenen väittää että tässä voi olla osittain kyse miesten ja naisten välisistä eroistakin. Miehet ovat ehkä suorempia, ja välillä unohtavat muotoilla sanansa viimeistä piirtoa myöten, kun taas naiset ovat taipuvaisempia ylianalysointiin, näin stereotyyppisesti karrikoiden. Ja edelleen korostan, hän oli sanoistaan tosi pahoillaan ja surullinen minua loukattuaan, enkä missään nimessä halua korostaa hänen virhettään, vaan oman kokemukseni kautta nostaa esille tärkeän aiheen, josta sain instan ja muiden viestintäkanavien kautta lukuisia viestejä.

 Mun oli vaikea ymmärtää että mies halusi lähinnä kysyä aamupalani terveellisyydestä, sillä otin sanat hyvin kirjaimellisesti ja mulla on taipumusta uskoa pahimpaan. Ajattelin olevani lihava, kuvottava, riittämätön. Ennen kuin tämä koko homma saatiin puhuttua, aloin pitää naurettavaa nälkälakkoa ja mietin jokaisen suupalan kohdalla, että lihonko taas tästäkin. Äiti muisteli mun nuoruutta, kun en syönyt, halusin liikkua mahdollisimman paljon, paino oli hyvin alhainen ja kyttäsin kaloreita. Tuolloin äiti ja moni muu oli minusta todella huolissaan. Oli lähellä, että olisin sairastunut syömishäiriöön. Ja uskon vahvasti, että monella muulla on vastaavanlaisia kokemuksia! Monelle on käynyt paljon pahemminkin.

Se on fakta, että kroppa muuttuu siirryttäessä teinivuosista aikuisuuteen. Aineenvaihdunta ei toimi samalla tavalla, ja monen täytyy tehdä töitä pysyessään ihannepainossaan. Jos oot kuten minä ja rakastat kakkua enemmän kuin liikuntaa, vyötärölle voi kertyä ylimääräisiä senttejä. Ennemmin mä kuitenkin valitsen sen kakkupalan, jos se tekee mut hullunlaista treenaamista onnellisemmaksi. Mutta kuitenkin mun mielestä on tärkeää pitää huolta omasta terveydestään, jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan liikunnan avulla! Liikunta on mulla jäänyt minimiin parin viime vuoden älyttömän kiireen ja suorittamisen takia, ja aion vakaasti saada sen syksyllä jälleen osaksi elämääni. En siksi että laihtuisin tai voisin esitellä upeaa sixpackia, vaan jotta voisin paremmin ja saisin energiaa arkeeni. 

Oon sitä mieltä, että kaikenlainen painosta kommentoiminen on väärin. Sain tästä instassa lukuisia viestejä kertoen muiden vastaavanlaisista kokemuksista. Siitäkin, miten laihuutta on kommentoitu muka ihaillen. Eikä painon kommentointi rajoitu enää kilojen nousun huomiointiin, vaan myös painon laskua saatetaan ihmetellä isoon ääneen. Siis aivan uskomatonta, sillä miten kukaan voi tehdä oletuksen, että painon lasku on jotenkin ihailtavaa ja hienoa? Kukaan ei voi ulkoapäin tietää, vaikka painon laskun tai nousun taustalla olisi jokin sairaus. On jotenkin uskomatonta, miten tutut tai tuntemattomat kokevat tarpeelliseksi tai oikeudekseen kommentoida sitä, kuinka paljon elopainoa joku mukanaan kantaa. Siis mitä se kenenkään muun takapuolta kutittaa, vaikka farkut vähän puristaisivat tai teinivuosien ampiaisvyötärö olisi muisto vain? Jos farkut pyörivätkin liian isoina päällä? Kehopositiivisuus vilkkuu somessa päivä toisensa jälkeen, mikä onkin mielestäni tosi hienoa. Aihe herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan, ja itse liputankin terveyden ja monipuolisen henkisen sekä fyysisen hyvinvoinnin puolesta. Kaikki vartalot ovat yhtä hyviä ja arvokkaita, painosta ja kurveista/kurvittomuudesta riippumatta.

Tästä tulikin ehkä vähän vankempi kannanotto, kun aluksi ajattelin.. Koko aiheesta en aluksi ajatellut kirjoittaa, mutta monien jakamat kokemukset saivat mut muuttamaan mieleni. Aivan järkyttäviä kommentteja, joita paino saakaan monet laukomaan! Mietitään jooko kahdesti, ennen kuin päästetään sammakoita suustamme koskien muiden henkilökohtaisia asioita. Ei me koskaan tiedetä mitä siellä taustalla voi olla, joten ei oteta riskiä toisten mielen pahoittamisesta. Erityisesti, jos kohde sattuu olemaan samanlainen mielensäpahoittava herkkis, kuin minä ;)

Peace and love, ihanaa uutta viikkoa!

7. elokuuta 2018

SAIN OMAN ALAN TÖITÄ

Oon stressannut oman alan töiden löytymistä niin paljon, niin tuhottoman paljon. Opettajan töiden löytyminen ei oo todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys, varsinkin kun myöhästyin monesta kevään hausta saadessani tutkinnon ulos toukokuun lopussa. Yhdessä haussa pääsin todella lähelle, mutten kuitenkaan tarpeeksi. Elokuu lähestyi, ja samalla stressi töistä kasvoi. Ei tässä muuten mitään, mutta kuvio kotikaupungin töiden suhteen ja kahden kaupungin välillä suhaamisen kanssa oli vähintäänkin haastava. Tiesin myös sen, että mikäli jatkan kaupan alan hommia, en pysty ottamaan vastaan yllättäen ilmestyviä sijaisuuksia. 

Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin osasin koskaan kuvitellakaan! Nyt on nimet paperissa eskarinopen (+ vähän luokanopenkin) hommiin, jotka alkavat syyskuun alussa. Ehdin tehdä jo aiemmin minulle merkatut kaupan vuorot, ja sen jälkeen pitää viikon jonkinlaista lomaa ennen oman alan hommien alkamista. Siis aivan mieletöntä!! Nämä hommat jatkuu mulla toukokuulle, eli lähes koko lukuvuoden ajan. Miten voikin olla näin hyvä tuuri? Ja tästä opin sen, että oma aktiivisuus todellakin palkitaan, niin työnhaussa kuin kaikessa muussakin. Ei ole kuin muutama hassu päivä siitä, kun laitoin rehtoreille viestiä töistä kysellen. Kävin tänään tutustumassa uuteen työpaikkaani, joka vielä sijaitsee hyvin kohtuullisen ajomatkan päässä meiltä.

Toisaalta fiilikset on kyllä melko haikeat, sillä moni juttu tulee taas muuttumaan, ja edessä on ihan uudenlainen elämänvaihe. Tulee ikävä tän hetkisiä työkavereita, ja vähän kaikkea. Välillä jopa hulluimpina hetkinäni mietin, että pitäisikö jatkaa viikonlopputöitä kokopäivätyön lisäksi.. No, ehkä hylkään ajatuksen. Uudet tuulet tuovat varmasti mukanaan paljon ihanaa ja hyvää. Luopuminen on vain välillä kamalan vaikeaa ja haikeaa. Eiköhän tässä vielä muutamat itkut tirauteta..

Ei varmaan tarvii erikseen kertoa, kuinka onnellinen oon just nyt! ♥ Kiitos kaikille teille mukana elämisestä näissä työjutuissa, ja ihan kaikessa! Ootte uskomattomia tyyppejä jokainen siellä ruudun toisella puolella  Ope kiittää ja kuittaa ;)

5. elokuuta 2018

ONNELLINEN


Kulunut viikonloppu on ollut ehdottomasti yksi kesän parhaimmista, ellei jopa parhain. Sain perjantaina todella hyviä uutisia ja mies jäi lomalle, joten juhlistettiin elämää hieman skumpalla. Näistä jutuista lisää myöhemmin! Olin eilen aamuvuorossa, jonka jälkeen vetäisin pikku päikkärit. Siitä sitten suunnattiin äidin ja isän kanssa Syväjärvelle, josta oltiin Eskon perheen ja läheisten kanssa vuokrattu mökki. Meitä oli paikalla yhteensä 11, ja oli aivan hurjan kivaa! Mä hylkäsin tietokoneen ja muut turhat jutut kotiin, ja nautin luonnonrauhasta, hyvästä seurasta, auringosta ja hieman punkustakin. Miehet kalasti, veneiltiin, saunottiin, grillattiin, kierrettiin luontopolkua järven ympäri Eskon äidin, tädin ja veljen vaimon kanssa. Oli ihan huippua, kun molempien perheet olivat suurimmalta osin mukana :) 

On ollut kokonaisuudessaan aivan mielettömän rentouttava ja hauska viikonloppu. Tänään otettiin univelkoja takaisin 3,5h päikkäreiden avulla, ja käytiin ottamassa tunnelmallisia kuvia läheisellä viljapellolla. Nyt katsotaan vielä vanhaa kunnon Harper's Islandia jota mies ei ole aiemmin nähnytkään (muistaako joku muu tän huikean sarjan?!), ja ehkä kuunnellaan jomman kumman kesken olevaa Harry Holea Bookbeatista. Best!

Mun heinäkuu oli aika haastava jaksamisen ja omien mörköjen takia, mutta elokuun alku on ollut todella hyvä. Rauhallinen, onnellinen. Mulla on sellainen fiilis että tästä kuukaudesta tulee hyvä.

Mitä sun viikonloppuun on kuulunut? Ihanaa uutta viikkoa beibs 

2. elokuuta 2018

LUONNONKOSMETIIKKAIHASTUSTA - PROVIDA ORGANICS

Muutama postaus takaperin kirjoitin rentouttavasta ja stressaantunutta mieltä ja kehoa hellivästä kukkatippahoidosta  täällä. Postaus sai hyvän vastaanoton, ja kukkatippahoito vaikutti olevan monelle muullekin aivan uusi, mutta kiinnostava tuttavuus! Tuossa postauksessa lupasinkin tulla kertomaan myöhemmin lisää muutamasta hoidossa käytetystä tuotteesta, jotka sain itselleni testiin, sekä hoidosta mukaani saamasta kukkatippauutteesta. Nyt on se hetki, kun tekin saatte kurkata tarkemmin hoidosta käytettyihin Provida Organicsin tuotteisiin!

Mikäs tämä uusi tuttavuuteni Provida Organics sitten onkaan? Kyseessä on luonnolliseen ja puhtaaseen ihonhoitoon suunniteltu aromaterapeuttinen ihonhoitosarja, joka sisältää mm. eteerisiä öljyjä, aloe veraa, luontaisia vitamiineja ja kasviuutteita. Ideologiana tuotesarjan taustalla on hoitaa ihoa mahdollisimman "syötävillä" raaka-aineilla keinotekoisten mömmöjen sijaan. Hoitofilosofian perusperiaatteisiin kuuluu ihonhoidon säännöllisyys, mikä tarkoittaa tuotteiden aktiivista käyttöä kotioloissa sekä silloin tällöin ihon tarkastusta ihonhoidon ammattilaisen luona. Luonnonmukaisia ihonhoitoa tukevia menetelmiä ovat mm. lymfaterapia, aromaterapia ja erilaiset hierontaterapiat. Vaikka Provida Organicsin tuotteet ovat jo itsessään aromaterapeuttisesti hoitavia, pystyy ihonhoidon ammattilainen tuomaan ihonhoitoon lisää stimulointia. 

Mikä on mielestäni erittäin hienoa, on Provida Organics luonnonmukaisuus, säilöntäaineettomuus, eläinkokeettomuus sekä ympäristöystävällisyys. Mielettömän hienoja arvoja, joita jokainen voi pienillä arjen valinnoillaan tukea, esimerkiksi juuri valitessaan purtiloita kylppärin kaappiin! 

Kun kukkatippahoidossa sain ensikosketuksen Providan tuotteisiin, pohdin vain kuinka ihanilta ne tuoksuvat. Joltain niin ihanalta, että sellaista saa kokea vain kauneushoitolassa. Yllätys oli suuri, kun jälkeenpäin perehdyin tarkemmin tuotteiden tuoksufilosofiaan. Tuotteisiin ei ole nimittäin lisätty tuoksuja tuoksun vuoksi, vaan ne nousevat esille miedosti ja kevyesti puhtaista kasviraaka-aineista. Tästä johtuen tuoksun ei pitäisi ärsyttää herkkääkään nenää tai ihoa, vaikka mielestäni onkin aika voimakas.

 Provida 5-flowers tasapainottava kasvovesi on ollut näistä tuotteista mun lemppari. Joko arvaatte miksi? No, näillä helteillä olo on ollut ajoittain aivan käsittämättömän tukala. En pysty sormin laskemaan niitä kertoja, kun oon tarvinnut jotain viilennystä, tai kun kasvot ovat hehkuneet kuumuutta hikikarpalot otsalla. Tää on ollut ihan täydellinen pelastus siihen! Oon suihkinut tätä ihanan tuoksuista kasvovettä raikastamaan kasvoja, niin puhtaille kasvoille kuin meikin päällekin. 

Tämä ylellinen hoitosuihke auttaa stressaantunutta ja epätasapainoista ihoa tervehtymään ja palautumaan. Kasvovesi aktivoi ihon omaa uudistumista ja sisäistä voimaa luonnollisella tavalla; elvyttää ihonväriä ja ravitsee ihoa sopien kaikille ihotyypeille. Kasvoveden viidellä kukalla on muuten hauskat nimet suomennettuna: päivännouto, mustaluumu, sarjatähdikki, jättipalsami ja Saksan kärhö!

 Hamamelis puhdistusemulsio on kaikille ihotyypeille soveltuva hellävarainen ja täyteläinen likaa, meikkiä ja talia poistava ihonpuhdistustuote. Ihon puhdistuksen hoitavat kasviöljyt (mm. soijaöljy, seesamiöljy sekä hamelisuute), jotka jättävät ihon pinnan kosteutetuksi ja kimmoisaksi. Emulsio sisältää myös antiseptisen vaikutuksen omaavaa taikapähkinäuutetta.

Tämä oli kaikista tuotteista ehkä vähiten mun lemppari, vaikka en tästä mitään negatiivista sanottavaa löydäkään. Tuoksu on miellyttävä, ja tuote tekee sen mitä lupaa - poistaa lian ja meikit kasvoilta. Oon ehkä vähän huono vertailemaan erilaisia putsareita, sillä ne joko toimii tai ei toimi. Ja tämä kyllä toimii. Tykkään ehkä enemmän nautiskella ihonhoidosta juurikin erilaisten suihkeiden, naamioiden ja voiteiden parissa.


Providan Jeunesse 5-flowerdrops päivävoide kilpaili 1.sijasta kasvosuihkeen kanssa! Päivävoide sopii erityisesti normaalille ja sekaiholle, sillä se tasapainottaa ja uudistaa ihon toimintoja terapeuttisesti. Kyseessä on kyllä todellinen tehokosteuttaja, joka jättää kasvot aivan ihanan tuntuisiksi ja pehmeiksi! Myös tuoksu on aivan huumaava, tykkään ihan todella. Voide sisältää tehokkaasti kosteuttavan yhdistelmän aloe vera-uutetta, korkealaatuisia kasviöljyjä ja luontaista kasviglyseriiniä, jotka ravitsevat ja rauhoittavat ihoa. Tässäkin tuotteessa on tavoitteena vahvistaa ihon sisäistä tasapainoa ja hyvinvointia.  

Pohdittiin kukkatippahoitoni tehneen Titan kanssa yhdessä, etteivät Providan tuotepakkaukset ole ehkä sieltä kaikkein kauneimmasta päästä. Tai riippuu toki siitä, mikä on kenenkin makuun! Pakkaukset ovat melko eleettömiä, eivätkä kenties kaikkein ylellisimpään makuun. Mutta mielestäni tärkeintä on se toimiva ihanan ylellinen sisältö, joka näistä kaikista löytyy. Toki kauniita purkkeja ja puteleita katselee mielellään, mutta omaan silmääni nämä ovat mukavan rauhoittavia muiden kirkuvan väristen tuubien keskellä! :)

 hoito ja tuotteet saatu EcoBeautylta

Lisäksi sain hoidon jälkeen mukaani valitsemistani kukkatipoista tehdyn kukkatippaliuoksen. En valitettavasti muistanut kuvata tuotetta, mutta liuos on pienessä rusehtavassa pipetillä varustetussa lasipullossa. Liuosta voi käyttää niin päivä- ja yövoiteen seassa kuin myös veden kanssa sisäisesti nautittuna. Olen käyttänyt liuosta jatkamaan kukkatippahoidon vaikutuksia näiden kotihoitotuotteiden rinnalla. Liuos on lähes mautonta veden seassa, ja on muistuttanut minua juomaan vettä, missä olen tavallisesti äärimmäisen huono. Mitään hokkuspokkustippoja nämä eivät tosiaan ole, mutta vahvistavat hyvää sisäistä oloa ja stressittömyyttä :-) Lisää kukkatippahoidon taustasta voit lukea täältä.

Havahduin vasta tätä postausta kirjoittaessani siihen, että mulla ei ole kasvoissa yhden yhtä näppylää tai arpea. En ole reiluun viikkoon joutunut käyttämään peitevoidetta peittääkseni mitään ihon pieniä virheitä. Ja siis se on aivan uskomatonta. Vielä muutama viikko sitten erityinen ongelma-alueeni leuka kukki oikein huolella, ja monet aamut meni stressatessa näppylöiden ja arpien piilotusta. En usko tähän muutokseen olevan yhtä yksittäistä syytä, mutta varmasti helteistä aiheutuneella vähäisemmällä meikkaamisella sekä näillä hoitavilla tuotteilla on ollut osansa asiaan. 

Psst! Muistakaahan hyödyntää kukkatippahoidosta kertovan postauksen lopussa vilahtanut tarjous, jolla saa blogini nimen mainitsemalla kukkatippahoidon Joensuun EcoBeautylla hintaan 95€ (ovh. 110€) lokakuun loppuun asti! Lisäksi tarjoamme blogini lukijoille -15% tutustumistarjouksen Provida Organicsin tuotteisiin 3.9. asti blogini nimen mainitsemalla :-)

Ovatko Provida Organicsin tuotteet sinulle ennestään tuttuja?

1. elokuuta 2018

MAAILMAN KAUNEIMMAT KENGÄT

Minna Parikan Maplet, ihanat pörröpupukorkkarit vailla vertaansa. Nää on yksinkertaisesti maailman kauneimmat kengät, upeimmat jotka olen koskaan nähnyt. Niin kauniit, että säilytän niitä yöpöydälläni, jotta voin päivittäin ihailla pupupopojani. Viime joulun jälkeinen alelöytö, jota en ole katunut hetkeäkään. En edes silloin, kun Indiedaysin kevään blogitapahtumissa jalat kuolivat näiden ensikäytössä, sillä nahkakenkien sisäänajohan ottaa tunnetusti oman aikansa.. No, minäkin opin tämän kantapään kautta! Muuten kengät istuvat jalkaan aivan kuin hansikas. 

Pure love, vai mitä? 

Blog Design by Get Polished