28. elokuuta 2018

FLOWER MAXI DRESS

Heipat Joensuusta! Ihanaa sanoa näin, ja ihana olla täällä taas. Kotona. Mulla on taas kunnon alkavan syksyn innostus meneillään, ja tekee hirmuisesti mieli tehdä kotihommia ja uudistaa täällä kaikkea! Tosin on ihan pakollisia perusjuttujakin täällä tehtävänä, mä kun olen meistä se tarkempi ja kiinnostuneempi osapuoli sisustuksen ja kodinhoidon suhteen.. :D Onneksi toinen oli ainakin vielä eilen myös täynnä tarmoa näiden juttujen suhteen, ja saatiin mm. uusi lampunvarjostin kattoon, suihkusta tippunut hylly takaisin seinään kunnes se tippui taas, ja lyhdylle kannatinsysteemi ruuvattua ulos. 

Olin eilen tutustumassa uuteen työpaikkaani ja tuleviin oppilaisiini, ja päivä oli kyllä todella informaationtäyteinen. Innolla kuitenkin odotan ensi viikolla alkavaa työtäni, ja sitä ennen nautin täysillä tästä vapaasta viikosta :) Tai no vapaasta ja vapaasta, hirmuisesti on hoidettavia asioita ja tehtävää, kun oon kesän ollut pois Joensuusta. Kavereitakin pitäisi ehtiä nähdä, on nimittäin hirmuinen ikävä hirmuisen montaa tyyppiä! Vanha tuttuni märkärupi teki myös paluun kasvoihin, joten sitä parannellaan täällä rauhassa..

Nyt kuitenkin yksi ihana kesäinen look kuvattuna ilta-auringon aikaan 

mekko Gina Tricot
hattu H&M

Mulla on vielä muutama kesäinen asu arkistojen kätköissä odottamassa, mutta tästä eteenpäin tulee varmasti kuvattua syksyisempiä asuja. Ulkona on silti aika lämmin vielä, ja minä lämminverisenä ihmisenä tuskin kovin paksuja neuleita vielä päälleni laitan :) Mutta hiljalleen jotain pitkähihaista ja -lahkeista, kyllä se syksy sieltä pian tulee  Pakko kyllä myöntää, että eilen lasten kanssa pihalla ollessa tuli ihan kuuma takki päällä!

Seuraavissa postauksissa tulette lukemaan ajatuksiani opettajan bloggaamisesta sekä siitä miten meillä syödään, näkemään kesäni kohokohtia sekä muutamia asuja ja fiilistelykuvia kesältä.

Ihanaa viikon jatkoa 

26. elokuuta 2018

YELLOW DOT DRESS

Mulla on ihan tosi onnellinen olo. Vaikka viime päiviin on mahtunut myös kyyneliä, ovat ne olleet pelkästään hyviä kyyneliä. Perjantaina oli mun viimeinen työpäivä, ja ensimmäiset kyyneleet pääsikin jo ennen kaupan aukeamista, kun ihana työkaverini antoi mulle ihanan läksiäislahjan. Sitä ennen toinen työkaverini oli kantanut kassalle lavallisen nenäliinoja ja sankon, ihan mun kyynelehtimistä ajatellen. Päivä meni muuten hyvin vaikkakin haikeasti, mutta viimeinen vartti oli aivan kamala :-D Kylläpä kyynelkanavat aukesi, ja kunnolla aukesikin. Ihania sanoja työkavereilta ja asiakkailta - muuta ei tarvittu. Nyyhkytin koko matkan kotiin asti poikaystävälleni ja siskolleni, ja sainkin hieman huvittuneita naurahduksia osakseni.

Vaikka lähteminen oli haikeaa ja tosi surullista, on nyt vain aika jatkaa matkaa. Oon oppinut, kasvanut ja saanut viime vuosina aivan valtavasti juuri työni ansiosta, ja tutustunut aivan mielettömän ihaniin ihmisiin. Ihmisiin, joiden kanssa on jaettu niin iloja kuin surujakin, ja naurettu aivan valtavasti. Viimeiset kaksi vuotta oon ollut töissä lähes viikoittain, ja sitä ennen vuosia lomien ajan. Siinä on paljon ehtinyt kiintymään ihmisiin ja oikeastaan kaikkeen, varsinkin kun oon hyvin tunteikas ja kiinnyn kaikkeen aina aivan täysillä. Itse asiassa kyyneleet valuu nytkin poskilla. 

Silti mulla on samalla hirmuisen onnellinen olo. Tätä varten mä oon opiskellut, tätä varten mä oon vuosia paiskinut hommia. Että musta tulee opettaja, että saan keskittyä yhteen asiaan, siihen mitä eniten haluan! Ei olisi realistista tehdä kahta työtä enää, ja kulkea kahdensadan kilometrin päässä tekemässä töitä viikonloppuisin päivätyön lisäksi - ei, vaikka kuinka ajatus houkuttelisikin. Mulla on nyt paljon muutoksia ja uutta jännää tapahtumassa elämässä, ja olo on haikean odottava ja innokas koko ajan.

Perjantaina juhlittiin myös kesän päättymistä ja hieman mun viimeistä työpäivääkin grilli-illan merkeissä vanhempieni luona. Kutsuttiin mukaan läheisiä, ja lopulta meitä olikin 15 tyyppiä ahtautuneena grillikotaan. Grilliherkkuja, boolia, naurua, hyvää seuraa - parasta! Olin odottanut tuota iltaa todella paljon, ja en kyllä turhaan. Hauskin ilta pitkään aikaan! 

Lauantaina saunottiin kesän viimeistä kertaa vanhempieni mökillä, sillä mikäli sinne vielä tämän vuoden puolella eksytään, on jo auttamatta syksy. Miellän syksyn alkavan aina silloin, kun kalenterista saa avata syyskuun! Eli vielä muutama päivä kesää jäljellä minun kalenterissani. Olisi hauska kuulla, milloin sinun syksysi alkaa?

mekko Vero Moda
hattu H&M
laukku Zara
korkkarit Nelly

Kuluneen viikon aikana oon saanut myös lähes liikutuksen kyyneliin asti herkistänyttä palautetta blogistani! Niin kasvokkain kuin somenkin kautta on tullut ihania viestejä, jotka on vetäneet suupielet korviin asti pitkäksi aikaa. Positiivisen palautteen voima on aivan uskomaton, ja oonkin sitä mieltä että sitä pitäisi jokaisen meistä muistaa antaa useammin. Sillä voi pelastaa jonkun päivän, ja kauniit sanat tulevat varmasti jossain vaiheessa takaisin. Ootte te vaan huippuja 

Oon kyllä tosiaan ollut hirmuisen herkällä tuulella kuluneen viikon. Maanantaina itkin kuin viimeistä päivää poikaystävän palatessa Joensuuhun lomansa loputtua, vaikka tiedossa oli vain kolme kokonaista päivää erossa.. Ollaan Lumin kanssa eletty tämä aika vielä tavallista kiinteämmässä symbioosissa, jolloin pikkuneiti on usein yöllä kömpinyt mun viereeni nukkumaan. Tuo koira on vaan yksi parhaista asioista mun elämässä, ja jakaa niin käsittämättömän määrän rakkautta ympärilleen, että ei vaan voi käsittää. Perjantain grillailujen lomassakin muisti varmasti huomioida kaikki, ja kävi jokaisen sylissä tai kyljessä istumassa. Maailman suloisin pieni kaveri  Laitoin eilen Instagramiin suloisen kuvan musta ja Lumista, ja kuvaan sopivaa quotea Pinterestistä etsiessäni herkistyin jälleen kyyneliin. Niin valtavan kauniita sanoja, joista osa toki liittyi koiran poismenoon, ja niinhän sitä päästiin taas itkun kanssa vauhtiin. Ennen puolta yötä nyyhkin miehelleni että Lumi ei saa kuolla ikinä (mikä ei toki realistista ole), enkä kestä asiaa sen enempää nyt ajatellakaan.

No mutta, sellaista tänne kuuluu tällä hetkellä. Ajelin illalla Joensuuhun, ja uusi viikko odottaa jo nurkan takana menoineen ja kiireineen. Ihanaa uutta viikkoa sinnekin! 

22. elokuuta 2018

TREND SPOTTING: WHITE ANKLE BOOTS


Trendi-ihastusten esittely on blogin puolella unohtunut, mutta välillä on kiva vinkata jostain, mistä oikein kovasti innostun! Yleensähän näillä innostumisilla ei ole mitään tekemistä pinnalla olevien trendien kanssa, mutta tämä esittelemäni trendi on käsittääkseni kuuminta hottia tänä syksynä ;) Ja en ihmettele yhtään miksi, iskee nimittäin muhunkin kovaa!

Saanen esitellä; valkoiset nilkkurit. Maltillisella kitten heel -korolla, piikkikorolla tai arkikäyttöön sopivalla hyvin perinteisellä korolla varustettuna. Yleensä en tuolle ylävasemman kuvan kitten heel-korolle suuremmin syty, mutta nyt se näyttää jotenkin tosi kivalta. Ehkä noissa voisi ollakin potentiaalia syyskengiksi, joilla jaksaa taivaltaa pidemmästikin! Alaoikean kuvan nilkkurit on ihanat, mutta korko on minulle arkikäyttöön liian korkea.

Saattaa olla, että jotkin valkoiset nilkkurit minunkin jalastani vielä löytyvät - ennemmin tai myöhemmin!

Mitä mieltä tästä trendistä, kyllä vai ei?

21. elokuuta 2018

ELOKUUN ASUT 2013-2018

Reilu kuukausi sitten julkaisin tämän vuosien takaisia asuja muistelevan postaussarjan ensimmäisen osan, jossa perehdytään meneillään olevaan kuukauteen esittelemällä jokaiselta blogivuodelta yksi asu. Heinäkuun asuja vuosilta 2013-2018 pääset tarkastelemaan  täältä. Koska postaussarja sai kannatusta ja itsekin tätä tykkään tehdä, niin tässäpä tulee seuraava osa - elokuun asuja kuudelta vuodelta, olkaapa hyvät!

Vuosi 2013, enkä oikein osaa sanoa onko tämä varsinainen asukuva, vai paremminkin kenties joku fiilistelykuva? Muistan miten paljon pidin näistä kuvista tuolloin, ja onhan näissä oma viehätyksensä. Luonnollisuus, luonto, ikivanha pokkarikamera laatuineen.. Söpöä! Mekko oli yksi sen aikaisia lemppareita, ja muistan hyvin mm. abivuoden ekan päivän, jolloin tuo oli päälläni. Enää tuo ei olisi mun juttu, kuosi on liian levoton mun silmään, ja alla oleva bandeau pomppaa mustan värinsä vuoksi liikaa silmille.

Oi ja voi, tää mekko on yksi ikuisista lemppareista! Yhä edelleen rakastan tuota, mutta helma on vähän turhan lyhyt.. Pidin tätä melko paljon, ja tämä päällä otetut asukuvat ovat onnistuneet aina tosi hyvin lukuunottamatta tän kuvan ilmettä :D  

Nyt alkoi kiinnostaa, että vieläköhän tämä playsuit löytyy Kuhmon vaatekaappini perukoilta.. Tänne oon jättänyt jonkin verran vaatteitani vaikka Joensuussa asunkin, sillä oon aina käynyt täällä aika usein vanhempieni luona, ja on kätevää kun vaatteita ei tarvitse aina raahata mukana. Muistan yleensä kaikki vaatteeni hyvin, mutta tämän kohdalla iski epävarmuus! Tää on jotenkin tosi kiva, vaikka leokuosi ei ole sitä ominta minua. Tykkään kokonaisuudesta muuten, mutta laukun vaihtaisin johonkin kivaan pikkulaukkuun!

Tämä on kyllä ehdottomasti yksi lemppariasuistani kautta aikojen. Vaaleaa, hempeää, tyttömäistä - niin minua. Pukisin päälleni vaikka heti vieläkin, ja kaikki nämä asun osaset kaapistani yhä löytyvätkin. Jalustalla itse otetuiksi kuviksi nämä myös onnistuivat aika kivasti!

Asu, joka kuvattiin vuosi sitten. Ainoa mikä tässä asussa epäilyttää on sen näyttävin vaatekappale, eli tuo paita. Se on tavallaan tosi kiva, mutta tavallaan vähän haastava. Joku noissa hihoissa on ehkä vähän epäilyttänyt, mistä johtuen käyttökerrat ovat jääneet hieman vähäisiksi. Ja vaikka rakastankin vaaleanpunaista, on kirkas pinkki ehkä vähän vieras värinä mulle. Vielä on kuitenkin kesää jäljellä, joten teen itselleni lupauksen pukea tämän vielä päälleni tän loppukesän aikana! 

Ja sitten tän vuoden asu, josta räpsittiin kuvat kohtalokkaalla ja oksennuksentäyteisellä huvipuistoreissulla.. :D Rakastan tätä asua aivan yli kaiken, ja höpisen siitä pian omassa postauksessaan lisää!

Mikä asuista kauhistutti eniten? Entäpä ihastutti? ;)

20. elokuuta 2018

VIIMEINEN TYÖVIIKKO

Maanantaimoi, ja ihanaa uutta viikkoa! ♥ Kuinka monella muulla on levännyt olo viikonlopun jälkeen? Itse olin viikonlopun töissä, mutta aamuvuorojen jälkeen ehdin tehdä vaikka ja mitä muutakin. Nautittiin pari lasia viiniä poikaystävän vanhempien luona, pyöräiltiin pimenevässä illassa mökille ja takaisin, saunottiin meidän mökillä, vedettiin päikkäreitä, ratkottiin ristikoita.. Aika täydellisen rento viikonloppu takana siis. Sellaisen jälkeen onkin mitä parhainta lähteä kohti uutta viikkoa ja sen mukanaan tuomia haasteita.

Tämä uusi viikko onkin samalla viimeinen työviikkoni nykyisessä työpaikassani, ennen kuin parin viikon kuluttua astun uusiin saappaisiin oman alani töissä. Arvaatte varmaan, kuinka haikeat fiilikset täällä on! Osasin tämän ennakoidakin, mutta nyt kun työpäiviä on tämän päivän jälkeen jäljellä enää kolme, alkaa tuntua siltä että muutoksen tuulet ovat jo todella lähellä.

 Monet läheiset ovatkin naureskelleet, että voi että sä Jenni tulet vollottamaan perjantaina. Ja paljon mahdollista se onkin, sillä jo tänäänkin innostuksen lisäksi hieman suretti lähestyvä viimeinen työpäivä. Sopivasti kaupassa kuului vielä biisi, jossa laulettiin jotain tyyliin "I'm moving oooooon" ja piti ihan todella sulkea moiset sanat pois mielestä ja korvista :D Voi minua herkkistä.

Ja siis, oon edelleen aivan valtavan innoissani! Tätä varten oon kouluttautunut ja tiedän tekeväni oikein. Saan olla Joensuussa enemmän, ei tarvitse joka viikonloppua kuluttaa ajamiseen, matkustamiseen ja työntekoon. Ehdin tehdä omia juttujani, kotihommia, sekä ihan oikeasti asua siellä kotona ilman jatkuvaa tavaroiden pakkaamista ja purkamista. Se tuntuu samalla ihanalta, että aika pelottavalta. Oon viimeiset kaksi vuotta elänyt näin, ja muutokset väkisinkin jännittää. Entä jos en osaakaan enää vain olla viikonloppuja? Entä jos en tiedä mitä tehdä, tai aika käy pitkäksi? Entä jos kaipuu töihin kasvaa suureksi? Oon niin tottunut menemään ja tekemään, että vapaat viikonloput ilman rajoittavia tekijöitä voi tuntua alkuun aika oudolta. Olenhan viimeiset kaksi vuotta viettänyt enemmän tai vähemmän töissä viikonloppuisin, vaikka vapaitakin on toki joukkoon mahtunut.

Jännittävää.

Oon myös saanut muutaman kysymyksen, että lopetanko kaupan hommat kokonaan, ja enkö enää ikinä tai edes lomilla tule tekemään näitä töitä. En osaa sanoa, en tiedä. Toisaalta olisi ehkä vähän hassua, jos leipä- ja päivätyöni lisäksi tekisin vielä jotain extratyötä. Moni opettajaksi valmistuneista opiskelukavereistani vietti kesän ihan vain lomaillen ja tulevaan syksyyn orientoituen, ja tuo taitaa olla alan yleinen käytäntö. Mutta en koskaan sano ei koskaan, ja tunnetusti mulla on vaikeuksia pysyä poissa työnteosta, jos siihen on mahdollisuus.

 Tämän syksyn myötä aion haastaa itseni vain olemiseen. Sen lisäksi että syksy tulee tuomaan mukanaan paljon uuden oppimista ja itsensä jatkuvaa kehittämistä, tulee mulla olemaan myös säännölliset kaksi vapaapäivää jokainen viikko. Ehkä jollekin normaalia, mutta mulle ihan uutta :D Aloillaan oleminen voi olla mulle haastavaa, mutta varmasti tulee olemaan palkitsevaa. Haluan oppia olemaan ilman mitään pakkoa tehdä jotain, ja sitä kautta vahvistaa omaa hyvinvointiani ja pitää huolta itsestäni. Löytää itseni uudella tavalla. Löytää aikaa kauan kaipaamiini asioihin, joista on väkisin joutunut karsimaan ajanpuutteen vuoksi: ruoanlaittoon ja uusien reseptien kokeiluun, neulomiseen, lukemiseen tai äänikirjojen kuunteluun, Lumin kanssa temppuiluun, liikuntaan ja kodin ylläpitoon. Nyt kun tätä listaa mietin, luulen ettei mulla tule lopulta tylsää olemaan ;)

 mekko Zara
laukku Furla
kukkapanta H&M
saappaat Nelly

Kuvituksena yksi kesäinen asu, joka miellytti visuaalista silmääni, mutta myös kiristi hermoani. Kuinka surkeat voi kengät olla?! Olivat ehkä toista kertaa jalassa, ja toisesta irtosi korko.. Nellyn oman malliston Nelly Shoesin kengät ovat yleensä aika kauniita, mutta petyin kyllä laatuun totaalisesti. Vaikka kengät ovatkin joku vanhempi ja edullinen alelöytö, kyllä niiden toivoisi silti kestävän. 

Mekon alle laitoin vilautteluvaaran eliminoimiseksi pitsireunaiset shortsit, jotka ovat muuten hirmuisen näppärät tähän tarkoitukseen! Shortsit eivät juurikaan näkyneet, paitsi joissakin näistä alaviistosta otetuissa kuvissa. Hassua, miten nuorempana lyhyet mekot olivat se juttu, mutta näin iän lisääntyessä helmakin pitenee sitä mukaa. 

Mitä mieltä sinä olet asusta?

Tsemppiä sinnekin töihin, kouluun tai minkä tahansa parissa sitten viikkoasi vietätkin 

18. elokuuta 2018

VILJAPELLOLLA

"Laita nyt siihen että viljapellolla, ku ei olla ihan varmoja mitä viljaa se oli."
"Kirjota vaikka siihen, että jospa oisi ne viljat nyt puitu."


Mä rakastan näiden kuvien loppukesän fiilistä aivan yli kaiken. Mä rakastan kesää ja syksyä aivan yli kaiken. Sitä fiilistä, kun kelit alkaa hiljalleen viiletä ja ilmassa on syksyn tuntua. On vielä vähän kesä, ja melkein jo syksy. Saa haaveilla paksuista villapaidoista, herkullisista syksyisistä ruoista ja omenapiiraista, höyryävistä teemukeista. Kun saa kasvattaa yöpöydän reunalle lukemista odottavaa kirjapinoa, joka toivottavasti tänä syksynä saa dekkareiden rinnalle jotain elämänmakuista ja koskettavaa. Kun suklaalevy tuo viltin alla lohtua sateisen päivän jälkeen, ja mieli alkaa kaivata kynttilöitä tunnelmaa luomaan.

Syksyllä iskee aina into uudistua. Samalla haluan hautautua viltin mutkaan ja olla siellä turvassa, omassa pesässäni. Silti mielen valtaa pieni kutkuttava tunne tehdä jotain uutta, uudistaa kenties vähän sisustusta tai raahata iso kasa tavaraa kirppikselle. Hypellä lehtien keskellä, tai tehdä metsäretkiä. Etsiä hieman kantarelleja tai marjoja.

Tältä musta tuntuu just nyt. Tätä kaikkea rakastan niin paljon.

Nyt alkaa olla täydelliset kelit siihen, että voi pukea päälle oikeastaan mitä vain. Mä olen suhteellisen lämminvärinen, joten kesämekoissa tarkenee vielä oikein hyvin. Hieman viileämpinä päivinä kevyet neulepaidat saattavat eksyä päälle, ja housutkin alkavat houkuttaa hellekauden jälkeen. Kesän helteet ovat vielä hehkuvina mielessä, mutta neuleet ovat vaatehyllyllä jo odottamassa ensikäyttöään. Yksi neuleprojektikin odottaa aloittamistaan. Kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. 

16. elokuuta 2018

LUONNOLLISUUS ON POP

Heipat torstaihin!  Miten siellä menee? Me palattiin reissusta eilen, ja tänään oon viettänyt vapaapäivää rennosti lomalla olevan poikaystäväni kanssa. On ihan vain nukuttu, laitettu Lumin turkki kuntoon leikkausta myöten, herkuteltu, hieman siivottu ja kuunneltu molempien kesken olevia äänikirjoja. Ai kamala, yksi tili johon ei oo voitu ottaa lisätiliä pientä lisämaksua vastaan, ja koko ajan taistelut käynnissä kumpi saa milloinkin kuunnella :D Oltiin tosiaan muutama päivä Valkealassa mun serkun perheen luona, ja saatiinkin viettää paljon aikaa myös kummipoikani ja hänen pikkuveljensä kanssa. Niiiiin ihanaa, mutta samalla hieman väsyttävää. Kylläpä uni maittoi viime yönä meille molemmille haha!

Tänä kesänä mun laittautumisessa on ollut jotain hyvin erilaista aiempiin vuosiin verrattuna. Kun kurkkaatte näitä kuvia ja postauksen otsikkoa, hoksaatte varmasti, mitä se jokin on ollut.

Ensimmäistä kertaa vuosiin mä oon ihastunut ihan todella kovasti luonnolliseen lookkiin. Oon toki arjessa hyvin laiska laittautumaan jo muutenkin, mutta se on ollut enemmänkin sellaista että äh, pitäisi laittautua mutta enpä jaksa. Tänä kesänä tää juttu on ollut toisin erityisesti loppukesästä, ja oon tästä aivan innoissani!

Varmaan iso merkitys luonnolliseen lookiin ihastumiseen on ollut hellejakso, jonka seurauksena iho päivettyi kauniisti ja pisamat tulivat esiin. Tuntui suorastaan vääryydeltä peittää kaunis päivetys meikin alle, ja meikkivoidekin jäi auttamatta liian vaaleaksi. Yksi ripsihuoltokin jäi väliin, ja napsin loput ripsipidennykset itse pois. Ripsipidennykset on pitkään olleet mun arjen luottojuttu, joka helpottaa aamuja paljon. Ja niin tulee jatkossakin varmasti olemaan, sillä ripset tekivät jo paluun. Tällä kertaa voin kuitenkin sanoa, että hieman jopa epäilytti ja lopulta kadutti, kun aiemmin varasin ripsien laiton. Niin paljon kuin ripset ilmettä piristävätkin, mä vaan tykästyin aivan valtavasti siihen luonnolliseen rentoon lookkiin, jonka lähes kokonaan meikittömät kasvot saivat aikaan.

Ja muutenkin sitä kesällä laiskistuu käyttämään meikkiä. Ehkä jotain kevyesti hohtavia ja korostavia tuotteita, jotka tuovat kasvojen omaa hehkua paremmin esille. Ei mitään tunkkaista ja epämukavaa, joka kuitenkin valuisi kuumuudessa ja paahteessa hikikarpaloina kasvoilta alas.

Monesti loppukesästä tein itse asiassa niin, etten laittanut töihinkään juuri lainkaan meikkiä kasvoille. Asiakaspalvelussa näen päivittäin paljon ihmisiä, joten yleensä meikkaaminen on tuonut sellaista pientä lisäboostia itsevarmuuteen. Tuolloin tuntui, että meikittömyys oli se, mikä sitä toi. Meikkasin kulmat ja peitin näppylät, ja siinä se. Ripsetkin olivat luonnontilassaan, ja kasvoivat huimasti ollessaan ilman ripsipidennyksiä.

Oi kyllä, tämä on oodini luonnolliselle lookille. Toivon että ensi kesäkin on yhtä aurinkoinen ja ihana, iho ja mieli kiittävät huimasti. Paljon vähemmän kaipaa meikkiä, tai mitään muuta ylimääräistä. Oon niin onnellinen siitä, että oon päässyt pisteeseen jolloin ilman meikkiä oleminen tuntuu mukavammalta kuin meikin kanssa. Oon ennenkin voinut pystypäin kulkea missä tahansa ilman meikkiä, mutta nyt se on ollut erilaista. Oon katsonut peiliin, ja miettinyt että hitsi, näytän aika kivalta näin.

Oon nyt pari kertaa ripsipidennysten laiton jälkeen meikannut enemmän. Vaikka olo on laitettu ja peilistä katsoo ihan kivalta näyttävä tyyppi, tuntuu olo oikeasti melko tunkkaiselta kesän raikkaiden lookkien jälkeen. Ehkä mennään hitaasti alkusyksyäkin kohti hieman raikkaammalla, hehkuvalla ehostuksella? Ehkä nämä molemmat lookit kulkevat rinnakkain mukana tilanteen ja ennen kaikkea fiiliksen mukaan.

mekko Zara
laukku Zara
hattu H&M
kengät Stradivarius

Meikin lisäksi tietynlainen luonnollisuus on viehättänyt myös pukeutumisessa. Olkihatut ja -laukut, maanläheiset värit, valkoinen, matalammat korot tai korkojen puuttuminen ja ajatus siitä, että vähemmänkin voi olla enemmän

Millaista lookkia sinä suosit? Kuulutko luonnollisuuden puolesta liputtajiin, hc-laittautujiin vai jonnekin sinne välille?

Blog Design by Get Polished