2. syyskuuta 2018

VOIKO OPETTAJA BLOGATA?

No niin. Aihe, jonka kirjoittamista olen vältellyt pitkään. Aihe, josta olen hieman epävarma, ja kenties vähän jopa pelkään, mitä muut ovat mieltä. Kirjoitin edelliseen postaukseen tämän olevan tulossa ja jo aiemmin sain teiltä paljon kiinnostuneita kommentteja postausta aiheesta ehdottaessani, joten tähän on nyt tartuttava. Muistakaa että kyseessä on minun mielipiteeni ja ajatukseni, ja tästä aiheesta varmasti voikin olla montaa mieltä! Toivoisin kovasti teiltä kommentteja aiheesta, sillä tämä on viime aikoina pyörinyt paljon mielessä. Mikäli haluatte lukea aiheesta lisää, niin  Emma ehti ensin, ja hänen loistavan postauksensa voi lukea  täältä :)

Tosiaan, välillä olen saanut kysymyksiä että mitäs nyt - meinaatko jatkaa bloggaamista nyt kun oot valmis ope? Vähän hölmistyneenä olen sopertanut että no, joo, kai, miksi en? Koska niin, miksi en? 

No, bloggaaminen on harrastus siinä missä lenkkeily, lukeminen tai käsityötkin. Edellä mainituissa sinä et ehkä kirjoita itsestäsi julkisesti, mutta harrastuksia ne ovat kaikki yhtä lailla. Jokainen yhtä arvokas, ja jokaisella on paikkansa. Toinen rakastaa kirjoittaa ja valokuvata, toinen hikoilla lenkkipoluilla. Ja minä ehdottomasti rakastan valokuvata ja kirjoittaa. Rakastan sitä fiilistä, kun keksin jonkun omasta mielestäni oikein kivan ja toivon mukaan inspiroivan asun, jonka haluan päästä blogissa ja instagramissa jakamaan. Sitä tunnetta, kun saadaan asusta otettua loistavat kuvat, joiden kanssa pääsee vielä tuomaan luovuutensa peliin kuvanmuokkauksessakin! Tai kun pääsen itse sommittelemaan kuvaan jotain kaunista, ja lopputulos näyttää mielestäni hyvältä. Sitä tunnetta, kun saat kirjoittaa postausta, pohtia ja suunnitella mitä haluaisit tällä kertaa jakaa. Kun kirjaimet oikein soljuvat näppäimistöltä, ja saat postauksen tekemisestä, vuorovaikutuksesta ja koko touhusta valtavasti hyvää mieltä. 

Niin, bloggaaminen on ehdottomasti mun juttuni. Se juttu, jota tein jo ennen kuin tiesin lähteväni opiskelemaan luokanopettajaksi. Se juttu, jonka mukana mä olen kasvanut ja joka on kasvanut minun mukanani. Se juttu, joka on tuntunut omalta ja oikealta siitä hetkestä kun tämän touhun aloitin. Luopuisinko tästä sen takia että olen nyt opettaja? Mikä opettajuuden ja bloggaamisen yhdistämisessä sitten huolestuttaa?

Ensinnäkin olen vuosien saatossa kohdannut erilaisia ennakkoluuloja tyylibloggaajaa kohtaan. Tyylibloggaajaa, joka vielä huomionhakuisesti kirjoittaa omista asioistaan nettiin. Luulen että suuremmissa kaupungeissa ja pääkaupunkiseudulla bloggaamista ei sillä tavalla kummeksuta, mutta kyllä täällä pohjoisemmassa on vuosien saatossa tullut kohdattua vaikka ja mitä. Usein ei kyllä suoraan sanottuna, mutta kiertoteitse on toki kuultu kaikenlaista mielipidettä minusta ja bloggaamisestani. Voi jessus. Kuka ihan oikeasti nykypäivänä vielä ihmettelee bloggaamista, kun lähes joka toisella on blogi, tai vähintään instagram-tili, jossa jakaa paloja arjestaan? Kun eletään somen kulta-aikaa, ja moni jopa elättää itsensä somen avulla? Kun some voi ihan oikeasti olla jonkun ammatti. Ja ihmettelen myös sitä, miten ketään voi tuomita blogin perusteella. Toiset kirjoittaa henkilökohtaisista asioistaan vähän, jotkut enemmän ja toiset hyvinkin avoimesti. Blogi on siltikin vain pieni pala kaikkea, ote siitä mitä bloggaaja haluaa seuraajilleen jakaa. Joku voi kertoa avoimesti vaikeuksistaan ja toivoa olevansa muille vertaistukena, toinen pitää bloginsa positiivisena hyvän mielen paikkana jonne itsekin palata vaikeuksien keskellä. Koskaan et voi oikeasti tietää, mitä kirjoittajan elämässä todella tapahtuu, ja mitä hymykuvien taustalla on. Kirjoittaja itse päättää, mitä haluaa seuraajilleen jakaa. Ja sen rajan veto voi joskus olla haastavaa. Mun mielestä on tärkeää muistaa jokaisen oma mediakriittisyys, ja pitää terve järki mukana somessa suhaillessaan.

Kuten Emmakin postauksessaan pohti, olen myös minä miettinyt että mitäs jos oppilaani tai parhaassa tapauksessa oppilaideni vanhemmat löytävät blogini? Olen vielä joissain tilanteissa hieman ujo blogini suhteen, ja erityisesti opepiireissä olen pitänyt sen visusti omana tietonani. En oikein itsekään tiedä miksi, mutta ehkä pelkään sitä että joku saa minusta väärän kuvan blogini perusteella. Olen nimittäin oman alani ammattilainen, osaaja, ja teen työni parhaalla mahdollisella tavalla vaikka blogia kirjoittaisinkin! Tyllihelmat ja kevyt hömppä ei missään vaiheessa voisi viedä pois osaamistani, jo tällä hetkellä hankkimaani työkokemusta tai paloani työtäni kohtaan. Mun elämä ei koskaan ole vain kevyttä huttua, aurinkoisia päiviä tai pelkkää onnea vaikka blogissa mitä tahansa olisikin. Ei kenenkään elämä ole. 

Olen myös kohdannut ennakkoluuloihin siitä, kuinka opettajan pitäisi olla oikea mallikansalainen ja kansankynttilä, joka varmasti muistaa myös vapaa-ajalla käyttäytyä asemansa mukaisesti. Mun mielestä on tärkeää muistaa, että niin opettaja kuin bloggaajakin on aivan tavan tallaaja, tavallinen ihminen siinä missä muutkin! Eihän kenenkään odoteta vapaa-ajalla toimivansa ammattinsa luomien odotusten suhteen, vai mitä olette mieltä? Myös minä pohdin sitä, olenko kenties huono opettaja, jos puhun kotona neutraalin yleiskielen sijaan omaa murrettani, syön välillä epäterveellisesti tai en harrasta mitään hienoa kulttuuriin liittyvää. Käytän vapaa-aikani kuten itse haluan, joskus suusta pääsee kirosanasammakko tai nautin lasin viiniä hyvässä seurassa. Mutta tämä ei vie pois ammattitaitoani, ei heikennä osaamistani, tai pitäisi luoda kenellekään negatiivisia ajatuksia. Opekin on vain ihminen, ja meitä on moneen lähtöön. Erilaisia persoonia, erilaisia kiinnostuksenkohteita, erilaisia vapaa-ajanviettotapoja. Myös opettajana toimivaa ihmistä ärsyttää, itkettää tai kiukuttaa joskus. Kunhan siellä työssään muistaa toimia ammattinsa vaatimusten mukaan, ja toimii esimerkkinä lapsille. 

Palaan vielä aiempaan pohdintaan siitä, mitä tapahtuisi jos oppilaani tai oppilaan vanhempi löytäisi blogini. Oppilaani tulevat pääsääntöisesti olemaan melko nuoria, joten en usko vaaraa tähän olevan. Luulen ettei kukaan vanhempikaan osaa blogia etsiä, mutta voi olla, että joku siihen joskus törmää. Mitä sitten? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Yleensä saamani palaute blogiani koskien on pelkästään positiivista. Ainoa mitä olen pohtinut, on rajanveto henkilökohtaisten asioitteni suhteen. Olen yleensä blogissa melko avoin, mutta koen ehkä tietynlaista tarvetta vetää tätä rajaa hieman lähemmäksi. Tietyt aremmat ja puhuttavammat teemat ovat välillä olleet käsittelyssä, enkä näe mitään syytä miksi eivät voisi jatkossakin olla. Yritän käsitellä asioita positiivisuuden kautta, ja mielestäni tuottamani sisältö on kuitenkin hupsuttelujen lisäksi fiksua ja kannustaa ihan järkeviin asioihin, eikä voisi toimia kenellekään huonona esimerkkinä. Kun kirjoitan blogiani, en voi valita lukijakuntaani. Mielestäni vanhempien tulisi ylipäätään pitää huolta siitä, mitä lapsi voi netissä tehdä. Täällä ei varmasti silti ole kenellekään haitallista tai vahingollista sisältöä, vaikka aiheet voivatkin välillä olla syvällisiä. Joskus on huono päivä ja voin siitä kirjoittaa, koska miksi ei? Jokaisella on joskus huono päivä - opettajalla, poliisilla ja lääkärilläkin! Postaukseni eivät kuitenkaan tule sisältämään mitään asiatonta tai häpeämisen arvoista. Kirjoitan asioista, joiden takana seison ja jotka voisin tutullekin kertoa. Kuten sanoin, olen yleensä melko avoin asioitteni kanssa tiettyyn pisteeseen asti. Tänne kirjoittamani asiat eivät ole salaisuuksia, vaan seison omalla naamallani kirjoitusteni takana. Mikäli joku oppilas tai vanhempi ne lukisi, niin siitä vain, toivotan mukavia lukuhetkiä!

Vaikka tyylini on välillä hyvin kokeileva, pukeudun aina hyvän maun rajoissa erityisesti töihin. Lisäksi töissä pukeudun ehdottomasti mukavuus edellä, ja tärkeintä on että pystyn mm. kyykistelemään, hyppimään ja ulkoilemaan mukavasti oppilaiden kanssa! Korkokengät ja minihameet ovat siis työpäiviin ehdoton ei, tyylini kokeilunhaluisuus tulkoon esille sitten vapaa-ajalla. Ammatin ei mielestäni tulisi missään tapauksessa määrittää sitä miltä kukin vapaa-aikanaan näyttää, miten pukeutuu tai mitä tuolloin tekee.

Vaikka pian astunkin täysipäiväisesti opettajan saappaisiin, tulen pitämään työni ja harrastukseni erillään. Päivät teen työtäni joihin liittyy tiettyjä velvoitteita ja salassapidettäviä asioita, ja iltaisin voin kirjoittaa blogiani asioista, jotka ovat sydäntäni lähellä. Voin ehkä pohtia opettajuutta tai opettajan ammattia yleisesti, tai ohi mennen sivuta kuinka työt ovat lähteneet käyntiin. Mutta sen suuremmin työni ei tule blogissani näkymään, mikä on minun tapauksessani ainoa oikea ratkaisu. 

Haluan tehdä työni sataprosenttisesti, olla oman alani todellinen osaaja. En usko että missään ammatissa voi olla koskaan täysin valmis, vaan aina tapahtuu kehitystä ja oppimista. Varsinkin näin aloittelevana työntekijänä alalla on tärkeää muistaa armollisuus itseään ja tekemistään kohtaan. Vaikka vapaa-ajallani kirjoitan blogia, käytän korkokenkiä ja olen eläväinen blondi, olen silti hyvä ja ammattitaitoinen opettaja, joka haluaa tehdä parhaansa joka päivä. Joka haluaa opettaa oppilaitaan innostaen ja mielenkiintoisesti, olla turvallinen aikuinen pikku-oppilaille. Bloggaaminen ei tee minusta huonoa opettajaa.

Vaikka välillä pohdin voiko opettaja blogata, vastaukseni on kyllä, kyllä opettaja voi blogata. Ja moni tekeekin niin. Joku asiapitoisemmin tietyistä teemoista, joku kevyemmin omasta elämästään. Vaikka mun blogissa on syvällisten juttujen keskellä paljon kevyempää huttua, suhisee päässäni paljon muutakin sen kevyen hutun lisäksi. Olen kasvatustieteen maisteri, alan ammattilainen, ja samalla äärettömän innokas oppimaan lisää ja kehittämään itseäni unelmatyöni parissa. 

Kun mietin voinko opettajana blogata, tärkein huomioni onkin ollut - miksi ei?

Mitä mieltä sinä olet, voiko opettaja blogata? Tunnetko itse bloggaavia opettajia? Mitä ajattelisit, jos oman lapsesi opettaja kirjoittaisi blogia? Mihin bloggaavan opettajan kuuluisi mielestäsi vetää raja kirjoitustensa suhteen?

14 kommenttia :

  1. Mä olen eskariope ja bloggaan! Mielestäni rajoja ei tarvitse vedellä. Tämä on ihana harrastus siinä missä lenkkeilykin niin kuin sanoit. Mukavaa syyskuun alkua🌻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja mielipiteestäsi, helpottavaa kuulla joltain muulta lasten kanssa työskentelevältä tuollaista! :) Mukavaa syyskuun alkua sinnekin! :)

      Poista
  2. Hei huippu postaus siultakin ja tosi samanlaisia ajatuksia meillä opettajien bloggaamisesta! :) Kaikkien saamien kommenttieni ja omien ajatusten perusteella arvelen, että opettaja todellakin saa blogata ja raja kannattaa vetää siihen, mitä on valmis kertomaan tai näyttämään tuntemattomille ihmisille :) Ja pukeutumisesta oon samaa mieltä, koulussa pitää mennä mukavuus ja säädyllisyys edellä (mie oon kyllä aika kansankynttilä vapaa-ajallakin 😂), mutta vapaalla saa laittaa vaikka nyöripaidan päälle, jos huvittaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma, ja huomasin kyllä itsekin kuinka samankaltaisia ajatuksia meillä aiheesta onkaan! :D Monessa kohdassa tuntui että toistin sinua, ja siitä syystä yritinkin lisätä tuonne viittauksia sinuun pariin kohtaan. Mutta toki, bloggaavina opettajina ajatukset todennäköisesti ovat yleisesti ottaen jo samansuuntaisia :) Tuo onkin hyvä ohjenuora rajan vetämiseen blogiteksteissä ja somessa! Ei tulisi kyllä mullakaan mieleen laittaa töihin mitään epämukavaa päälle, tärkeintä on että pystyy liikkumaan ja touhuilemaan työn vaatimalla tavalla :)

      Poista
  3. Olipa kiva lukea sun pohdiskelua tästä aiheesta, kiitos! ❤️ ja aivan ihanat kuvat :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon sulle kommentista ja kehuista! :) <3

      Poista
  4. Tää oli hyvä postaus! Jos olisin oppilas, niin minusta olis vaan siistiä päästä kurkkaamaan open elämään muutakin kautta kuin koulussa ja myös oppilaan vanhempanakin olisi hauska törmätä siihen kevyempään puoleen opettajassa. Voisin kuvitella että oppilaat tykkäävät sinusta kovasti juuri sen vuoksi, että oot avoin ja aito tyyppi, se aitous on suuresti esillä täällä blogissakin! Nykyään tuntuu että mitä nuoremmat lapset pääsee käsiksi kaikenlaiseen materiaaliin netissä, kun vanhemmat eivät valvo netin käyttöä tarpeeksi.. Vaikka itse teenkin työtä ihan muiden asioiden parissa, niin ympärillä pystyy havaitsemaan lapsissa suurta ihmetystä netin sisällön tuottamiin kysymyksiin. Luulen, ettei sun kohdalla ja tuottamassasi sisällössä ole mitään hävettävää opepiireissäkään, minusta on vaan hienoa, että voi jakaa palasia hyvistä, toki myös huonoistakin, hetkistä elämässä ja tehdä sitä mikä saa sut inspiroitumaan ja inspiroimaan myös muita! Jatka vaan samaan malliin!♡ Ps. Ihanat kuvat😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Maria! :) Ja tuo on kyllä näkökulma jota en hoksannut ajatellakaan, sillä toki joidenkin oppilaiden ja vanhempien kohdalla myös tuo voi olla mahdollista, mikäli vaan ymmärrystä bloggaamiseen riittää! :) Ja mielestäni oon kyllä livenä ja blogissa juuri samanlainen oma iloinen ja välillä höpsö itseni - toki töissä sitten fiksuuden ja hyvän maun, ammattini vaatimusten rajoissa. Mutta lasten kanssa työskennellessä on tärkeää osata myös hassutella, sillä elämä ei ole niin vakavaa :) Vielä eskari-ikäisillä leikin merkitys on suuri, ja vakava pönöttäjä-ope tuskin olisi siihen hommaan paras mahdollinen. Mun mielestä koulussakin on tärkeää käsitellä juuri nettiin ja someen liittyviä juttuja, kunhan aihe on ajankohtainen - iästä riippuen toki. Vanhemmilla on kuitenkin tässä mielestäni suurin vastuu.

      Kiitos ihanasta ja tsemppaavasta palautteesta, tuli sellainen fiilis että ehkä tämä opettajuuden ja bloggaamisen yhdistäminen onkin ihan jees, ja sujuu hyvin. KIITOS! <3

      Poista
  5. Tuskin blogilla(tai somella) on niin suurta väliä, mikäli sen pitää asiallisena. Netin kanssa pitää aina muistaa se, että kaikki sinne laittamasi jää elämään tavalla tai toisella. Olet kirjoittanut blogiisi tekstejä ja jakanut videoita puolisostasi somessa, joista saa melko värikkään kuvan parisuhdedynamiikastanne, vaikka se ei välttämättä ollut takoituksesi. Nämä ovat sellaisia juttuja, joista voi syntyä negatiivisia mielikuvia niin vanhemmalle, kuin ymmärtävälle nuorellekin. Käsittääkseni sinulla ei ole enää näitä yksityisempiä tekstejäsi esillä, kiinnittäisin huomiota myös muuhun someen, mikäli haluat välttyä negatiivisilta reaktioilta.

    Saa ja pitääkin tehdä mitä haluaa, mutta somen ”ammattilaisena” vaikein osuus onkin ohjata kuvaa, jonka katsoja saa ruudun toiselta puolen. Se on ongelma, johon voit törmätä jatkossa, johon kannattaa varautua. Blogisi löytää googlesta oikealla nimelläsi, eikä opettajien tai työkaverien googlettaminen nykypäivänä ole mitenkään harvinaista, päinvastoin. Sinun on siis kysyttävä itseltäsi, kuinka paljon tietoa haluat antaa tuntemattomalle, joka voi tulla vielä vastaan?

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja mielipiteestäsi :) Oon täysin samaa mieltä siitä, että kunhan sisältö on tietyllä tapaa asiallista niin ongelmaa ei pitäisi olla! Toki blogiakaan ei tarvitse silti kirjoittaa kirjakielellä vain kulttuurisesti tärkeistä aiheista, vaan ihan rennosti pitäen aihealueet hyvän maun rajoissa.

      Tässä sun kommentissa korostui mielestäni tärkeällä tavalla se, että jonkinlaisena "sometyöläisenä" tosiaan on hankala ohjata sitä kuvaa, jonka lukija tai katsoja saa. Välillä voi tulla virhearviointeja ja muita vääriä tulkintoja, vaikkei asiassa mitään pahaa olisikaan. Mukavaa, että tällä tavalla asiallisesti ja lempeästi nostit esille myös näitä somen mahdollisia varjopuolia ja väärinymmärrysten mahdollisuutta :) Kun viittaat värikkääseen parisuhdedynamiikkaan, haluan vain lyhyesti todeta parisuhteemme olevan tasa-arvoinen ja molemmin puolin reilu suhde, jossa ollaan hyvin tiedostavia ja keskustellaan asioista paljon. Samalla myös hassutellaan PALJON, nauretaan molemmat itsellemme sekä toisillemme. Rakastan ja arvostan miestäni yli kaiken. Jakamani sisältö on ollut molemmin puolin tiedossa ja molemmille ok. Eli ei, ei ole ollut tarkoitukseni luoda tuollaista kuvaamasi kuvaa :)

      Oon kanssasi täysin samaa mieltä, että jokaisen somessa millään tavalla kuviaan ja tekstejään jakavan olisi hyvä pohtia sisältöään huolella, ja pysähtyä hetkeksi tarkastelemaan sitä ulkopuolisen silmin.

      Kivaa syyskuuta! :)

      Poista
  6. Kylläpä oli hyvää tekstiä Jenni, ihan huippua pohdintaa! Ope voi ehdottomasti blogata, onhan se tosiaan harrastus ihan siinä missä muutkin harrastukset. :) Toki ehkä se mietityttää, koska tässä harrastuksessa ilmaistaan itseään paljon ja tosiaan kerrotaan sekä näytetään paljon elämästä netissä. Pienemmissä kaupungeissa tää tosiaan saattaa olla melkosen rohkeetakin hommaa - ainakin multa on kysytty muutamasti miten mä täällä Kuopiossa uskallan blogia kirjoittaa. En ees aatellut tota aloittaessani että mitä uskaltamista tässä on mutta ehkä nyt alan vähän älytäkin :D

    Musta ois hauska nähdä muuten vähän sun työpukeutumistakin, jos vaan haluaisit sitä tuoda ihan pikkiriikkisen välillä tänne bloginkin puolelle :) Todella ihana oli lukea sun ajatukset tästä ja aivan upeita kuvia oot pistänyt tähän sekaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kata, ihana kuulla! :) Harrastus siinä missä muutkin, mutta tosiaan aika paljon julkisempi tietyllä tapaa. Tottakai sut voi kuka vaan bongata hikisenä lenkkipolulta, mutta tiedät mitä tarkoitan ;) Asioiden jakamisessa julkisesti nettiin on myös ne mahdolliset vaarat ja varjopuoletkin. Välillä sitä tosiaan toivoisi asuvansa isommassa kaupungissa, jossa bloggaajaa ei katsottaisi mitenkään kummeksuen - nykypäivänä se on monelle ihan arkipäiväistä hommaa! Kun asuin vielä Kuhmossa reilut viisi vuotta sitten blogin aloittaessani, niin kyllähän niitä ajatuksia varmasti löytyi joka lähtöön. Tuolloin tosin pidin blogin tietyllä tapaa salassa, enkä siitä juuri kenellekään kertonut.

      Haha voi että, en tiedä olisiko siinä mitään kovin inspiroivaa :D Mutta tottakai arkea se on, ja ehkä ainakin ig-storiin voisin sitä joskus laittaa! Ja itse asiassa joskus oon jotain pikaräpsyjä keväällä laittanutkin :) Kiitos <3

      Poista

Blog Design by Get Polished