18. maaliskuuta 2019

HÄÄHAAVEITA

Te toivoitte hääjuttuja, saatte hääjuttuja ;)

Pohjustuksena kerrottakoon, että menimme mieheni kanssa kihloihin tammikuun 18. päivä. Mies oli järjestänyt ihanan ja ikimuistoisen kosinnan, josta voit lukea lisää  täältä. Vaikka mua on kontrollifriikkiyteni vuoksi hankala yllättää, onnistui hän silti siinä täysin saaden mut sanattomaksi. Huh, tuon hetken muisteleminen saa vieläkin perhoset kieppumaan villisti vatsassa. 

Kihloihin menon jälkeen on tapahtunut paljon, mm. muutto ihanaan ikiomaan kotiin, josta näette ensimmäisiä palasia tässä postauksessa. Lisää on toki tulossa, kunhan vain saadaan huonekalut ja paikat mieleiseksemme. :) Talvi ja kevät on ollut kiireistä mutta ihanaa aikaa, ja onhan se sisältänyt myös hieman häiden suunnitteluakin. 

postauksen tuotteet saatu  LuKLabelilta
päätyseinän tapetista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan  Tapettitaivaalta (tästä lisää myöhemmin)

 Vaikka puhunkin häiden suunnittelusta, on meidän häihin vielä reilut 2 vuotta aikaa. Oon luonteeltani sellainen, että haluan saada kaiken suunniteltua kunnolla viimeistä piirtoa myöten! Ja koska hääpäivä tulee olemaan yksi elämän tärkeimmistä päivistä, haluan riittävästi aikaa haaveilla, tutkailla ja suunnitella, jotta päivästä tulee juuri meidän näköinen ja meille täydellinen. Ennen kosintaa en ollut vielä suunnitellut häitä (okei myönnän, mulla on saattanut olla jo hyvän tovin hääsoittolistaa kasattuna..), joten haluan kaiken tapahtuvan rauhassa ja ilman pakottavaa kiireen tuntua. 

Yksi häiden ajankohtaan vaikuttava tekijä on tietysti budjetti. Ennen kihloihin menoa emme myöskään säästäneet häihin, mutta nyt on hääsäästötilit avattu ja ensimmäisistä palkoista siirretty sinne hieman rahaa. Ollaan laskettu niin, että hääpäivään mennessä pitäisi olla säästettynä 10 000€, mikäli ei tule mitään yllättäviä kuluja, joiden takia tuohon tiliin joutuisi kajoamaan. Voihan olla että tämä budjetti alittuu, mutta muiden kokemuksia kuunneltuani pahoin pelkään, ettei niin käy. Muutamat veikkaukset oon saanut myös koskien tulevaa häämekkoani, ettei se mahda olla mikään aivan vaatimattomin.. Heh, aika näyttää! Toki niitäkin olen jo hieman katsellut, ja aivan totaalisen rakastunut Sis Idmanin mekkoihin. 

Aluksi suunniteltiin häiden olevan 21.8.2021, joka olisi ollutkin hauska 21/08/21. Onneksi luokanopettajaystäväni huomautti, että mites meinasit Jenni tehdä, kun opettajan työt on elokuussa juuri alkaneet ja sulla on häät.. :D No, enhän mä ollut tätä tietenkään ollenkaan ajatellut. Todennäköisesti mulla ei tuossa vaiheessa tule olemaan virkaa ja häiden järjestäminen voisi vaikeuttaa työsuhteen solmimista, varsinkin kun meillä on haaveena lähteä suoraan häiden jälkeen häämatkalle. Suosiolla muutettiin häiden ajankohtaa, ja voin kertoa täällä sen verran, että tosiaan tulevat näillä näkymin olemaan kesällä 2021. Aikaahan tuohon vielä on, joten voi olla että ajankohta vielä elää jossakin vaiheessa :) Mulla on kuitenkin suunnitelmissa ensi viikolla kysyä alustavasti häihin kuvaajaa, kun käymme ottamassa kihlakuvamme. 

Yhden kaason olen jo kysynyt, ja ihana rakas Emilia sanoi kyllä, kun häntä "kosin" palapelin muodossa tähän tehtävään. Kaasoja tulee vielä lisää, kunhan aika on oikea. Emilian kanssa nähdään toisiamme sen verran harvoin pitkän välimatkan takia, että halusin saada häntä kysyttyä kaasoksi helmikuussa, jolloin viimeksi nähtiin. 

 Mitään suurempia järjestelyitä ei ole vielä tehty, mutta ollaan alustavasti mietitty juhlapaikkaa, kirkkoa ja ylipäätään kaupunkia häille. Olemme molemmat kotoisin Kuhmosta, mutta asuneet Joensuussa yli 5 vuotta. Haluaisin ehdottomasti mennä naimisiin Joensuussa, mutta ei olla tämän suhteen tehty vielä päätöksiä. Yhdeltä perheenjäseneltä tulikin jo kommentti, ettei aio tulla häihin mikäli ne ovat jossain muualla kuin Kuhmossa :D  Hääsoittolista mulla on ollut pitkään rakenteilla, ja sinne on ihana laittaa "meidän biisejä" sitä mukaa kun niitä tulee vastaan. 

Jos mietitte kuinka nämä kuvat liittyvät häähaaveisiin ja -suunnitelmiin, on syy melko yksinkertainen. Sain LuKLabelilta häähömpötystä lisäämään aivan mielettömän ihanan Just us -hääkirjan, joka on yksi kauneimmista tavaroista, joita olen koskaan nähnyt saati omistanut. Ja tiiättekö, mulla oli päästä itku pakettia avatessani, kun sisältä paljastui myös saman sarjan kangaskassi sekä suloinen muistivihko, jota voi käyttää apuna häiden suunnittelussa (tai missä tahansa)! Aivan mielettömän ihana ylläri! 

 Oon juuri niitä ihmisiä, jotka rakastaa suunnittelua ja kirjoittamista, sitä että muistot jäävät kansien väliin talteen. Oon nuorena kirjoittanut aktiivisesti päiväkirjaa ja tallettanut muistoja kuvien muodossa albumeihin, ja nämä kaikki ovat mulle hirmuisen tärkeitä. Ja koska hääpäivä tulee olemaan yksi elämäni ihanimmista päivistä, on mulle tärkeää että siitä jää konkreettinen muisto, johon on kirjattu fiiliksiä matkan varrelta. 

Ja niiden matkan varrella kirjattujen fiilisten lisäksi tämä Just us -hääkirja on niin paljon muutakin! Hihkuin innosta kirjaa tutkiessani, sillä sen tarina alkaa aivan alusta, siitä mistä meidän tarinamme aikoinaan alkoi. Ensimmäinen tapaaminen, ensimmäiset ajatukset toisistamme, ensimmäinen suudelma.. Näitä oli aivan ihana miettiä yhdessä. Kirjassa on myös hauska häistä tuttu "question game", jossa pohditaan kummalla hääparista on tapana tehdä tiettyjä juttuja. Tää oli niin ihana, että meidän oli pakko täyttää tää jo nyt! Saatiin tästä monet niin hyvät naurut aikaan, sekä pientä leikkimielistä kinaakin ;) Lisäksi hääkirja toimittaa myös vieraskirjan virkaa sisältäessään runsaasti tilaa häävieraiden merkinnöille. Tilaa on jätetty myös kuville, joten häissäkin melko suosittuja polaroid-kuvia voisi hauskasti kiinnittää sivuille tervehdykseksi. Kirjaan mahtuu lisäksi mm. polttarimuistoja, häävalat, muistoja hääpäivästä sekä ensimmäisestä vuodesta avioparina. 

Ja okei, vaikka kehuin kirjaa jo melko paljon, niin kehutaanpa vielä lisää. Tää kirja on aivan älyttömän nätti. Juuri sellainen kaunis ja hempeä teos, jonka kansien väliin haluaakin maailman kauneimman tarinan tallettaa. Kannen yksityiskohta on maalattu käsin, ja koko kirjan kuvitukset ovat todella kauniit. Mielestäni tämä ei ole pelkästään kirja, tämä on jotain älyttömän kaunista ja arvokasta meille jo tässä vaiheessa. 

En voi kuin kiittää LuKLabelin tiimiä tästä ihanasta hääsetistä, se tulee olemaan kovassa käytössä ja säilymään kauniina muistona elämämme yhdestä tärkeimmästä päivästä läpi vuosien. Olen saanut LuKLabelilta valtavan hyvää ja sydämellistä palvelua, josta huokuu lämminhenkisyys asiakasta kohtaan. Vaikka hyvää palvelua saa monesta muustakin yrityksestä, oli tämä vielä jotain aivan erityistä. Kiitos LuKLabelin tiimi! 

Yhdessä LukLabelin kanssa on järkätty teille myös kiva arvonta, joten pysykäähän kuulolla lähiviikkoina :-)

Löytyykö sieltä muita, joilla häiden suunnittelu alkaa olla ajankohtaista? Mihin sinä haluaisit tallettaa häämuistosi, ja oletko kuullut LuKLabelin Just us -hääkirjasta?

Ps. Tein häille oman tägin sivupalkkiin, joten jatkossa voit seurata häähöpinöitä kohdan wedding -alta!

13. maaliskuuta 2019

TALVI TULI TAKAS - LEMPPARITAKKI IN ACTION

Kaksi sanaa: en tykkää.

Asusta kyllä, talvesta en. Ainakaan maaliskuussa, jolloin ajatukset ovat jo pitkällä keväässä ja haaveet suunnattuina kohti kesää. Aikana, jolloin aurinkoisten päivien jälkeen rankat lumisateet tuntuvat vielä tavallistakin ankeammilta. Ja luntahan on muuten satanut aivan älyttömästi ainakin Joensuussa, viikonloppuna siitä saatiin oikein kunnolla "nauttia" ja eilen aamulla kaivelin autoa mukavasta kinoksesta. Kevät tuu jo, jookos kookos?

Onnekseni huomasin, että huomenna taitaa olla viimeinen pakkaspäivä hetkeen. Toiveeni on kuultu! 

takki Monki
housut H&M
neule BikBok
baskeri H&M
nilkkurit Zara 

Ja vaikka talvesta en tähän aikaan vuodesta enää välitäkään (aika aikaa kutakin, alkutalvi on aina oikein jees), niin tästä kuvissa näkyvästä takista välitän sitten siitäkin edestä. Metsästin tätä melkoisen pitkään joskus vuodenvaihteen tienoilla, ja kun etsintä tuotti tulosta ja takki vielä tupsahti verkkokauppaan saataville, oli meitsi yhtä hymyä. Ja harvan ostoksen kohdalla oon muuten näin pitkään yhtä hymyä! Miestä meinaa alkaa jo huvittaa, kun joka kerta tätä takkia käyttäessäni hihkun kuinka hyvä ostos tää oli. Eli melkoisen usein siis.. Sattui vielä hauskasti, että jouduin tilaamaan tästä pienemmän koon, ja koska alkuperäinen tilaus oli myöhässä, sain mukavan tuntuisen -25% alekoodin käyttööni. Great deal, sanon minä. 

Muusta asusta: baskereiden käyttöä opettelen edelleen ja valkoiset nilkkurit odottaa kevättä malttamattomina. Note to self: mitäs jos laitat ens kerralla kinosten vaatimat klopottimet jalkaan ihan suosiolla. 

Vaikka kevät saattaa toden totta iskeä ihan näillä näppäimillä, on mulla jemmassa vielä toiset asukuvat tämän takin kanssa. Yritetään siis saada ne pian ulos. Tosin takatalvi ehtii iskeä vielä monesti ja aivan varmasti iskeekin, sanokaa mun sanoneen. Lisäksi tulossa on toivottavasti vielä tämän viikon aikana hieman hääjuttuja, joten stay tuned!

Kiitos vielä superisti edelliseen postaukseen tulleista kommenteista, oli jotenkin todella surullista lukea kuinka moni on saanut inhottavia kommentteja painoon liittyen. Muistetaanhan kaikki kuitenkin, että ollaan arvokkaita kiloista riippumatta, juuri sellaisena kuin ollaan? Todistitte jälleen kerran kuinka fiksuja ja ajattelevaisia lukijoita mulla on, siispä kiitos että ootte ja ihanaa loppuviikkoa  

Mitä mieltä tästä neutraalin värisestä asusta?

10. maaliskuuta 2019

KUN OMA PEILIKUVA AHDISTAA

Tämä kaikki lävähti päin kasvoja kunnolla muutama viikko sitten, kun kävin ehkäisyneuvolassa uusimassa e-pillerireseptiäni. Aiemmin pohdin kirjoitanko aiheesta ollenkaan, mutta sulavasti kuitenkin täällä vihjasin käynnin aiheuttaneen pahaa mieltä, joten menköön.

Reseptin uusinnan yhteydessä tehtiin perustarkastukset, tsekattiin mm. paino. Sanoin jo tässä vaiheessa neuvolan naiselle, että tämä kyllä jännittää melko paljon, enkä ole vaa'alla käynyt moneen vuoteen. No, ei siinä auttanut kuin hypätä vaa'alle, sillä olihan paino kuitenkin tsekattava. Melkein toivon, ettei olisi tsekattu.. Olihan niitä kiloja kertynyt, ja jotenkin aivan järkyttävä määrä. Ja kun sanon järkyttävä määrä, en tarkoita paria kiloa, vaan noin 20kg 2-3 vuoden sisään. Ja se on oikeasti paljon. Tämän kirjoittaminen hävettää, pelottaa, nolottaa. Miten oon päästänyt itseni repsahtamaan noin pahasti? Toki asiasta olen ollut tietoinen, mutten silti olisi uskonut vaa'an lukeman kasvaneen noin hurjasti sitten viime käynnin. Sen lisäksi että ihan pelkästään lukeman näkeminen järkytti, niin tyrmistytti vielä vähän muukin siihen lisäksi.

Neuvolan täti alkoi kysellä painonpudotushaaveista, ja kertoa painonpudotusryhmistä. Sanat lihavuus ja painonpudotus olivat kuin lyöntejä kasvoille. Hän katsoi minua todella säälivästi, aivan kuin olisin maailman surkein ja epäonnistunein pullukka. Hän antoi myös oikein hyviä ja tehokkaita vinkkejä: "Voi auttaa sellainenkin, että vaihdat ruokalautasen jälkiruokalautaseen, niin ei tule syötyä niin paljoa!" tai oma lempparini: "Kannattaa aloittaa liikkuminen pienestä; ensin voit kiertää korttelin kerran, seuraavalla kaksi kertaa ja sitten jaksatkin ehkä kiertää jo kolme kertaa!!". Niin. Lisätään tähän vielä ystävälliseksi tarkoitettu mutta säälivä äänensävy. Oikeasti, näytänkö siltä etten jaksa kiertää korttelia kahta kertaa ympäri?

Lopulta hän vielä kysyi että tuntuuko sinusta pahalta puhua tästä, ja minähän purskahdin itkuun. Ei ollut kovin mieltä ylentävä käynti, varsinkin kun paino on aiheena minulle sekä varmasti monelle muullekin aika arka aihe. Ja jotenkin käynnissä pysäytti se, että mulle kerrottiin painoindeksin olevan turhan korkea ja todettiin, että painonnousu pitäisi saada nyt loppumaan. Missä oli oman fiiliksen kuulostelu? Entä jos en haluaisi laihduttaa? Ei tuntunut siltä, että mun omia ajatuksia tai tunteita otettiin juurikaan huomioon. 

 Mutta toisaalta, vaikka käynti oli mulle aluksi melko järkyttävä kokemus, on se boostannut mun halua liikunnan lisäämiseen. Tai no, aloittamiseen. Enhän mä ole parina viime vuonna liikkunut oikeastaan yhtään (koiran ulkoilutusta lukuunottamatta), ja syönytkin olen aivan miten sattuu. Ihmekös tuo, että niitä kiloja sitten kertyy.. Siispä päätin aloittaa pienimuotoisen elämäntaparemontin, ilman mitään turhia dieettejä tai ruokien punnitsimisia. 

Ostin viikon alussa Ilona Siekkisen Lifestylemeals-valmennuksen sekä Fatburn-saliohjelman, joiden tarkoituksena on opettaa mut syömään terveellisesti ja puhtaasti, sekä opettaa käymään salilla fiksusti; kasvattaa lihasta sekä polttaa turhaa rasvaa. Tarkoituksena olisi myös herätellä epämääräisesti toimivaa aineenvaihduntaa, ja saada itselle hyvä olo. Eli ensisijaisesti tavoitteena on opetella terveitä elämäntapoja, ei laihduttaa hullun kiilto silmissä. Toki jos kroppa muokkautuu ja kiloja lähtee, niin en laita ollenkaan pahakseni..

 Mä oon vähän sellainen tunnesyöjä. Jos on paha mieli, mä napostelen herkkuja. Ja nimenomaan napostelen, ei ole ollut mitään herkkupäiviä, vaan herkut löytää tiensä mun suuhun vähän milloin sattuu. Vastaavasti jos mulla on hyvä mieli, napostelen silloinkin. Monesti tulee miehen kanssa istahdettua sohvalle katsomaan leffaa herkkujen kanssa, ja kummasti ne löytävät tiensä mun vyötärölle. Eli myös parisuhde on ollut omiaan lisäämään herkutteluja. Kun toinen hokee mun olevan hyvä näin, niin siihen alkaa itsekin uskoa hiljalleen. Kunnes oma peilikuva alkaakin ahdistaa oikein olan takaa. 

Joka ikinen vaate joka kiristää, aiheuttaa melkoisen pahan mielen. Alkaa tarkastella itseään kriittisemmin, ja huomaa vain ne huonot puolet. Pahimmilla hetkillä eksyy tarkastelemaan muutaman vuoden takaisia kuvia jolloin on ollut aivan tikku, ja siitäkös vasta mieli matalaksi meneekin. Ja pakko myöntää, ettei toinen toistaan laihempia ja upeampia tyyppejä täynnä oleva some varsinaisesti paranna asiaa.. Tää on lopulta johtanut siihen, etten oikeastaan viihdy enää vaatteissani samalla tavalla kuin ennen, eikä kuvien ottaminen innosta. Liian usein sanon kuvia katsoessani "Näytänpä pullukalta", ja kyllähän siinä väkisinkin harmistuu. Oon ehkä liikaa tottunut olemaan aina se pieni ja hoikkanen tyttö, kunnes en enää yhtäkkiä olekaan. Ja se meinaa aiheuttaa pientä identiteettikriisiä. 

Oon ajatellut aiemmin että ihan sama mitä painan, se on mun oma asia. Ja niinhän se onkin. Mutta siinä vaiheessa kun oma peilikuva ahdistaa ja itsevarmuus ei ole samaa tasoa kuin aiemmin, on syytä pohtia keinoja tilanteen ratkaisemiseen. 

Ja niin, kuvissahan tätä painonnousua ei välttämättä huomaa. Kilot kun kertyvät hiljalleen, salakavalasti viikkojen, kuukausien ja vuosien aikana. Mutta kun laittaa kaksi kuvaa eri vuosilta vierekkäin, niin kyllä sen muuten huomaa. Hassua on se, että tuolloin vuosia sittenkin ajattelin näyttäväni pullealta kuvissa.. Silti en itsekään jotenkin tajunnut tätä tilannetta ennen vaa'alla käymistä, sillä en koskaan olisi uskonut lukeman olevan noin iso. Samaa puhuimme tänään salilla ystäväni kanssa painostani. Ja tiedän kyllä, painohan on vain lukema, jota ei ehkä ensisijaisesti kannata tuijottaa. 

Ja niin, sanoinko salilla?! Aktivoin salijäsenyyteni reilu viikko sitten, ja tänään kävin ensimmäistä kertaa 2-3 vuoteen salilla. Jännitti aivan valtavasti, mutta ystävän kanssa sovittuja treffejä ei voinut perua. Ja vaikka oma rapakunto hävettikin, niin nyt on ensimmäinen jalkatreeni takana ja toivotaan, että jaksan jatkaa 3-jakoista treeniohjelmaani kunnialla. Se on hyvin maltillinen, ja uskon että tämän terveen syömisen ja treenin avulla voin löytää sellaista hyvää oloa, jota olen kauan kaivannut. En aio punnita ruokia, noudattaa orjallisesti mitään ohjeita tai unohtaa herkuttelua, vaan löytää balanssin terveen ruoan ja herkkujen välille sekä saada liikunnan sujuvaksi osaksi arkeani.

Pitkään mietin etten tästä mitään kirjoita, koska aihe on hyvin henkilökohtainen ja vaikea. Mutta silti uskon vertaistuen voimaan, ja siihen, että mun tahtoa tähän hommaan lujittaa ääneen sanominen. Vähän sama homma kuin aiemmissa ostolakoissani. 

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän fiiliksiä painosta, painon noususta ja omasta peilikuvasta. Ihan mitä tahansa aiheeseen liittyen, kommenttiboksi on teidän!

7. maaliskuuta 2019

LOMAHAAVEITA JA IHAN VÄHÄN ILMASTONMUUTOSTAKIN

Täällä vietellään parhaillaan talvilomaa, mikä on ollut omiaan lisäämään lomakuumetta. Viime vuonna tähän aikaan lomailimme Nizzassa, mutta tänä vuonna meillä ei ollut mahdollisuutta eikä jaksamista lähteä minnekään reissuun. Uumoiltiinkin loman menevän pitkälti kotia laittaessa, ja niinhän se on mennytkin. Kaikki tärkeimmät tavarat ovat paikoillaan, mutta sellaista pientä puuhaa kyllä on löytynyt - taulujen laittoa, telkkarin seinätelineen kiinnitystä ja Ikean hyllyn kasaamista. Maanantaina käytiin Ikeassa, ja tosiaan jotain pientä sieltä lähtikin mukaan. Silti yhä edelleen pikkumakkarin sisustus on mulle aivan täysi mysteeri.

No mutta, vaikka lomakuumeeseen ei ole luvassa akuuttia helpotusta, on lomahaaveilu aina ihanaa. Toisaalta ihan hyvä myös ilmastosyiden vuoksi pohtia omia mahdollisuuksia matkustelun vähentämiseen, ja vaikka matkustelu tuskin tulee osaltani koskaan täysin loppumaan, on sen muuttaminen harkitsevammaksi varmasti ihan paikallaan. Koska Kreetalla räpsittyjä kuvia vielä löytyy, enkä ehkä tässä vaiheessa lähde muutaman kuukauden jälkeen vinkkipostausta kasaamaan (en luota muistiini näin paljoa ;) ), ajattelin näiden kuvien myötä pohtia omia lomahaaveitani sekä kohteita, joissa haluaisin joskus käydä. Ei niin että näiden pitäisi tapahtua nytjustheti, tai ehkä koskaan. Vaan niin, että nämä olis ne paikat minne lähtisin jos jonnekin lähtisin. Ne paikat, jotka mua kiehtoo ja vetää puoleensa. Ne joko toteutuu joskus tulevaisuudessa tai sitten ei. Mutta aina saa haaveilla, maailmassa on niin paljon kaunista nähtävää ja koettavaa. 

Ja ennen kuin joku tulee syyttämään itsekästä bloggaajaa matkahaaveiden listaamisesta, toistan vielä, että kyseessä on haavelista, jonka voisin toteuttaa mikäli ilmastonmuutos, varallisuus tai mikään muu ei olisi estämässä :D Eli siis en aio kahlata näitä kaikkia kohteita läpi nyt tai ehkä koskaan, vaan ihan pelkästään haaveilen näistä sängyn pohjalla, jossa talvilomastani parhaillaan nautin. 

Italia

No, jos jokin näistä tänä vuonna toteutuu, niin uskoisin sen olevan Italia. Oon käynyt Roomassa kolme (?) vuotta sitten, ja se vei sydämeni aivan täysin. Visiitti oli niin pikainen, että uskon Roomassa olevan vielä paljon tarjottavaa minulle. Haaveissa olisi oikein kunnon road trip ensi kesänä, jolloin matka voisi alkaa vaikkapa juuri Roomasta, ja suunnata hiljalleen pohjoisemmaksi. Vatikaani, Venetsia, Milano, Positano, Limone, Lake Como, Gardajärvi ja Lago di Sorapis ovat ainakin kohteita, joissa haluaisin palavasti käydä. Ihanat vanhat viinitilat, kauniit rakennukset ja italialainen kulttuuri vetävät puoleensa tällä hetkellä melkoisen kovasti. 

Santorini

Kreetan matkalla oltaisiin haluttu yhdistää reissuun käynti Santorinilla, mutta sesonki oli loppumassa eikä laivamatkoja juuri enää järjestetty. Katsottiin myös syksyllä matkakohdetta pohtiessamme lentoja tänne, mutta joko emme löytäneet niitä tai ne olivat hurjan kalliita. Santorini on kuitenkin saari, jossa ehdottomasti haluaisin joskus käydä. Kreikka ja sen saaret kiehtovat kovasti, vaikka useammalla Välimeren saarella olen jo käynytkin. Lähtisin ihan milloin tahansa uudestaan. 

Norja ja Lofootit

Hassua, miten näistä on tullut viime vuosina niin trendikkäitä kohteita - me on perheeni kanssa reissattu Norjassa tosi paljon kun olin pieni, enkä todellakaan pitänyt sitä mitenkään trendikkäänä :D Viimeisestä käynnistä on jo useita vuosia, ja uskoisin osaavani katsoa näitä kohteita uudella tavalla. Norjan suloiset pienet kalastajakylät ovat ihania, ja haaveilen kunnon telttareissusta noihin maisemiin. Tämä saattaisi jopa ensi kesänä toteutua, jos suunnitelmat Eskon siskon luo Lappiin lähtemisestä etenevät. 

Islanti

Tästä oon kans haaveillut aivan tosi pitkään. Mustan hiekan rannat, kuumat lähteet, upeat maisemat.. Tämä olisi aivan ihanaa joskus kokea. Myös pohjoismaalaiset kielet kiehtovat mua kovasti, vaikka en ruotsin sivuainetta opiskellessani tajunnutkaan islannista mitään, kun sitä joskus luettiin tai kuunneltiin. 

Kroatia

Pinnalla ollut tämäkin viime aikoina, ja ehkä sekin on ollut omiaan nostamaan kiinnostusta Kroatiaa kohtaan. Kroatia olikin Kreetan kanssa syksyllä pitkään meillä pohdinnassa, mutta mies sai lopulta tehdä päätöksen ja valinta osui Kreetaan. Kroatia vaikuttaa myös hyvin mielenkiintoiselta, ja maltillisen lentomatkansa takia potentiaaliselta kohteelta. 

Lontoo ja Pariisi

Jotenkin oon aina ajatellut näiden olevan kohteet, jotka on pakko joskus nähdä. Kauan oon näistä haaveillut, mutten koskaan ole saanut aikaiseksi varata lentoja - aina on kohde lopulta valikoitunut jonnekin muualle. Mutta joku päivä toivon pääseväni näkemään Lontoon ja Pariisin. 

Dubai

Tästähän me pitkään haaveiltiin reilu vuosi sitten, eikä se haave ole kadonnut minnekään.. Kai Dubaissa kiehtoo lämpö ja erilaisuus, mutta silti maltillinen lentomatka Suomesta. Dubaihin matkustamisen eettisyys on kyllä herättänyt paljon keskustelua mm. ihmisoikeusrikkomusten takia, joten kyllä näitä asioita saa pohtia ihan tosissaan. Mutta toisaalta, kyllähän monessa muussakin matkakohteessa on ongelmia ja syytä eettisyyden pohdinnalle. 

Malediivit/Seychellit

Malediivit tai jokin vastaava paratiisisaari tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta, ja siitä syystä varmaankin niin ihanalta. Ihana olisi päästä loikoilemaan kauas kaikesta, esimerkiksi vaikkapa häämatkalla. Aika näyttää.

Bali / Marokko / New York / Havaiji / Australia / Uusi-Seelanti

Maailma on niin täynnä valtavan hienoja paikkoja. Paikkoja, joista suurimpaan osaan ei tule koskaan lähdettyä, tai joihin ei ole mahdollista lähteä. En halua tämän enempää ottaa kantaa matkustamisen ilmastovaikutuksiin, sillä niistä on puhuttu runsaasti paljon minua enemmän tietävien toimesta. Voin silti myöntää, että vaikka matkustamiseni ei tule täysin loppumaan, niin kyllä ilmastonmuutos on saanut pohtimaan myös omaa matkustelua uudesta näkökulmasta, eikä esimerkiksi nyt talvilomallakaan tullut pakottavaa tarvetta päästä jonnekin. Vaikkei matkustelusta voisi kokonaan luopua eikä välttämättä pitäisikään, voi sitä ainakin hieman vähentää. Koen olevani näissä jutuissa aika keltanokka ja tavan tallaaja joka ei halua kiillottaa omaa kruunuaan, vaan joka toivoo voivansa tehdä edes jotakin pientä tärkeiden ilmastoasioiden eteen. En ole paras esimerkki enkä välttämättä edes hyväkään, mutta teen silti omia pieniä valintojani, jotka toivottavasti ovat aiemmin tekemiäni parempia. 

Esimerkiksi Saara kirjoitti eilen ilmastonmuutokseen liittyen aivan loistavan postauksen, jonka suosittelen lukaisemaan ajatuksella. 

Tiedostan, että postauksen aihe ja ilmastonmuutospohdinnat ovat hieman ristiriidassa keskenään, mutta tosiaan, haaveilen täällä sängyn pohjalla, sen sijaan että olisin nyt jossakin kohteessa. Enkä tarkoita enkä halua syyllistää ketään, vaan pohtia oman itseni mahdollisuuksia muutokseen. Myös minä tulen jatkossa matkustamaan, mutta ehkäpä hieman vähemmän kuin ennen. Postauksen julkaiseminen jännittää kyllä ennätyspaljon, joten toivon ettette ymmärrä minua väärin. :)

Minne sinä matkustaisit nyt, jos voisit lähteä minne vain? Millaisia fiiliksiä sulla on matkustelun suhteen nyt, kun ilmastonmuutos on ollut vielä aiempaakin enemmän esillä? 

27. helmikuuta 2019

LIFE LATELY UPDATE

 Helou tyypit, kuinka siellä hurisee? Täällä on ollut kyllä aivan käsittämättömän aktiivinen viikko, onneksi ensi viikko on lomaa ja saa levätä kunnolla! Koko kulunut viikko on mennyt muuttohommissa, ja vaikka perjantaina ja lauantaina kannettiin aikalailla kaikki tavarat uuteen kotiin, on edellisen kodin siivoamisessa ja uuden järjestelyssä ollut reippaasti hommaa. Myös verhotankojen, pyyhekoukkujen ja wc-paperitelineiden yms. ostoon sai uppoamaan reilusti aikaa.. Varsinkin wc-paperitelineet tuotti kovasti päänvaivaa, kun kaikki näyttivät rumilta :D Onneksi K-Raudan kattava valikoima pelasti jälleen kerran! Jossain vaiheessa esittelen pintamateriaaleja ja kotia tarkemmin, mutta voin jo tässä vaiheessa kertoa, että suurin osa pintamatskuista onkin juuri K-Raudasta. 

Vaikka muutto on takana päin, täällä riittää edelleen järjesteltävää. Tämä ilta on sujunut verhotankojen laitossa, vaatehuoneen järjestelyssä ja vielä taulut pitäisi saada paikoilleen. Pienemmän makkarin sisustus on täysi mysteeri, mutta ajattelin pohtia sitä sitten kun kaikki tavarat ovat löytäneet paikkansa, ja nähdään mitä todella tarvitaan. Onneksi lomasuunnitelmissa on reissu Ikeaan, joten eiköhän sieltä jotain pientä ainakin lähde mukaan. Ainoa isompi hankinta meillä oli sänky, ja laitettiinkin viikko sitten ihana parisänky tilaukseen - en malta odottaa sen saapumista! Vaikka nukutaankin aina kiinni toisissamme, on aika luksusta saada enemmän tilaa että jalkoja voi unissaan väännellä ties mihin suuntaan :D 

Ja oi kyllä, uusi koti on ihana. Aivan valtavan ihana ja kaunis. En oo tätä vielä instassakaan suuremmin esitellyt, kun haluaisin saada tavaroita vähän enemmän paikoilleen ensin.

Elämä on pyörinyt pääsääntöisesti tämän muuttohässäkän ja uuden kodin ympärillä viime aikoina. Viikonloppuna saatiin onneksi nauttia molempien perheiden seurasta sekä ennätin itse pyörähtää vielä häämessuillakin pikaisesti. Lauantai-iltana käytiin miehen kanssa kuuntelemassa Ida Paulia ja Kalle Lindrothia, rakastan tuon duon biisejä yli kaiken! Lomalle ei ole suunniteltu muuta kuin pikainen visiitti Kuhmoon kummipoikani synttäreiden merkeissä (suunnitelmissa myös pilkkireissu, jaiks) ja jo aiemmin mainitsemani Ikean reissu. Eskokin on suurimman osan viikosta lomalla, joten silloinkin ehditään laittaa kotia vielä. Ja tiiättekö mitä muuta aion tehä? Nukkua, lukea, katsoa Netflixiä ja ulkoilla Lumin kanssa. Eli toisin sanoen aion ottaa niin rennosti kuin vain ikinä osaan, loma tulee niin tarpeeseen! 

Ajattelin myös ottaa huomenna salijäsenyyden parin vuoden tauon jälkeen, mikä odottavan fiiliksen lisäksi jännittää kovasti. Treenailusta ja aktiivisesta liikkumisesta on jo aivan liian pitkä aika, mutta nyt on jo siitäkin syystä pakko ottaa itseäni niskasta kiinni. Katsotaan miten tytön käy, näissäkin fiiliksissä voisin palata tänne vielä kirjoittelemaan jossakin vaiheessa. 

No, autojutut on myös olleet vahvasti mun arjessa läsnä alkuvuodesta. Mun bemariin vaihdettiin todella monta osaa alkuvuodesta, ensin Joensuussa, ja nyt parin viime viikon aikana Kuhmossa. Ja lopulta sitten keksittiin, että autosta onkin ilmeisesti mennyt kannen tiiviste tai koko kansi. Joiden korjaaminen on käytännössä järjetöntä tuonkin ikäiseen autoon. Eli ensin monta uutta osaa, ja sitten tämä tieto kalliista remontista. Lisäksi nyt on aikamoinen selvitys käynnissä että mikä meni pieleen, kun ensin täällä vaihdettiin termostaatti autoon ja hetken päästä Kuhmossa vaihdettiin uusi termostaatti uuden tilalle. No, nyt näyttää siltä ettei täällä vaihdettu ja multa veloitettu (kuitti on onneksi tallessa) termostaatti ollut uusi lainkaan, mutta tästä on pyydetty tarvittavat dokumentit meille nähtäville sillä eihän tää nyt näin voi mennä. Oon saanu aika paljon harmaita hiuksia koko tän hässäkän aikana, eikä mulla ole mitään hajua miten tämä koko auto-ongelma ratkaistaan. Oon nyt pari viikkoa ajellut miehen autolla ja hän vanhempiensa pakettiautolla, joka on ollut muuttojuttujen takia meillä Joensuussa lainassa.

Ja kun auto ei ole mulle pelkästään auto, vaikka se onkin materiaa niin kiinnyn aina autoon valtavasti ja perjantainakin vollotin miehen kainalossa koko tätä asiaa aivan lohduttomana.

Kevään mittaan blogiin on myös tulossa muutama ihana yhteistyö, ja kivaa arvontaa myös teille lukijoille :) Kannattaa siis pysyä linjoilla sekä sen, että keväällä aina kiihtyvän postaustahdin vuoksi ;) Ihanaa loppuviikkoa!

Blog Design by Get Polished