20. tammikuuta 2019

NIIN MÄ TAHDON

Meidän rakentaja soitti torstaina minulle, ja pyysi minua tulemaan perjantaina neljältä uuteen, keskeneräiseen kotiimme katsomaan jotakin yksityiskohtaa. Sovittuna ajankohtana saavuin paikalle alkavassa pikkukiukussa, kun en saanut erästä Eskoa kiinni puhelimella, ja hän oli myöhässä. Menin puhisten sisälle, jolloin näin ruusujen terälehdistä tehdyn polun, ja pasmat meni totaalisen sekaisin. Seurasin polkua, jonka päässä odotti rakas mieheni, joka polvistui ja pyysi minua vaimokseen. Sanaton onnesta.

Viikonloppu on ollut täynnä taikaa ja rakkaita tyyppejä. On ollut liikuttavaa huomata kuinka moni on valtavan onnellinen meidän puolesta! Se tuntuu ihanalta. Perjantaina juhlistettiin kihlautumista kahdestaan, ja eilen käytiin työkaverini juhlissa ja sen jälkeen ystäväpariskunta vei meidät kihlaskumpalle. En voi lopettaa vasemman nimettömäni tuijottamista. 

Mä olen tässä sua varten
Sua aina suojelen
Kun murheet koittaa meitä voittaa
Vierelläsi taistelen
Mä olen tässä empimättä
Vaikka vuodet satuttaa
Jos sä tahdot niin mä tahdon
Niin mä tahdon

Tartu käteen niin mennään Lennetään läpi vuosien Tuulen lailla sinun kanssa Kevyesti kuin höyhenet

Mä olen tässä sua varten Sua aina kuuntelen Riitojen jälkeen keskellä arjen Hymyillen sua suutelen Mä olen tässä Pelkäämättä heikkoutta ihmisen Jos sä tahdot niin mä tahdon Niin mä tahdon

Tartu käteen niin mennään
Lennetään läpi vuosien
Tuulen lailla sinun kanssa
Kevyesti kuin höyhenet
Sulje silmät niin mennään
Lennetään yli vuorien
Samaan tahtiin sinun kanssa
Sydämeni on luotu kulkemaan

Tartu käteen niin mennään
Lennetään läpi vuosien
Tuulen lailla sinun kanssa
Kevyesti kuin höyhenet
Sulje silmät niin mennään
Lennetään yli vuorien
Samaan tahtiin sinun kanssa
Sydämeni on luotu kulkemaan

Aamuisin tiukemmin
Sinuun takerrun
Enkä koskaan irti päästä
Vaan olen aina sun

Mikko Harju - Mä olen tässä

18. tammikuuta 2019

LUKULISTALLA NYT

Koska mä rrrrakastan lukea, ajattelin vinkata teille mitä mulla on tällä hetkellä lukulistallani, ja samalla kysellä teiltä vinkkejä kiinnostaviin teoksiin. Eniten luen dekkareita, mutta myös romanttiset hömpät menee aina! Uusimpana innostuksena on hyvinvointiin liittyvät self-help -tyyliset kirjat, joita odottaakin muutama tuossa yöpöydälläni. 

Jan-Philipp Sendker - Sydämen ääntä ei voi unohtaa

Sain tämän joululahjaksi, ja itse asiassa luin tämän edellisen osan joululomalla loppuun. Aika mielenkiintoinen kirja, joskaan ei ehkä niin huippuhyvä kuin oletin kuulemieni kehujen perusteella. Kuitenkin odotan innolla, mitä toisessa osassa tapahtuu! Nämä luovat kyllä mieleen kauniin erilaisen maailman, kuin mihin on tottunut. 

Lars Kepler - Kaniinimetsästäjä

...eli Kaninjägaren, sillä minulla on tämä kirja ruotsiksi. Itse asiassa sain tämän loppuun eilen, osan kirjasta luin ja osan kuuntelin työmatkoilla äänikirjana. Ja olihan tää aivan huippu! Kirja oli kuudes Joona Linna -dekkari, ja mulla on tässä kova pohdinta menossa että kävisinkö tänään ostamassa uusimman kirjana vai kuuntelisinko vain BookBeatista :D Tää on kyllä dekkareiden aatelia, ja Harry Hole-sarjan ohella ihan mun lemppareita! Vahva suositus tälle. 

Anna Jansson - Kvinnan på bänken

Tämä ei ilmeisesti olekaan vielä ilmestynyt suomennettuna. Täytyy vähän yrittää ylläpitää kielitaitoa ja laajentaa sanavarastoa, joten tämäkin on mulla ruotsiksi ;) Anna Janssonin dekkarit on myös todella mielenkiintoisia ja laadukkaita, ehkä hieman keveämpiä kuin Keplerin ja Nesbon tuotanto. Oikein mukavaa ja sujuvaa luettavaa, jonka mielellään ahmisi kerrallaan. 

Jill Santopolo - Valo jonka kadotimme

Tämän sain myös joululahjaksi, ja odotan innolla tämän(kin) lukemista paljon kehuja kuultuani. Tämä on ehtaa romanttista hömppää, jota on viime aikoina tullut luettua nuoruusvuosia huomattavasti vähemmän. Nuoruuden rakastavaisten polut kohtaavat myöhemmin elämän varrella, mutta onko silloin jo liian myöhäistä?

Rosamund Lupton - Hiljaisuuteen hävinneet 

Luin muutama vuosi sitten Rosamund Luptonin Sisaren, ja se oli loistava! Hiljaisuuteen hävinneet on pienen taustatutkimuksen mukaan hyytävä jännitysromaani, joka pitää otteessaan. 

Arto Pietikäinen - Joustava mieli parisuhteessa

Kirja tarjoaa valmiuksia parisuhdetietouden parantamiseen, ja mielestäni on todella mielenkiintoista tarkastella omia toimintamallejaan uudessa valossa. On juttuja joissa jokainen voi aina kehittyä, ja odotan tämän kirjan lukemista suurella mielenkiinnolla! Teos sisältää lukuisia harjoituksia, ja kuuluu Onni-kirjasarjaan, joka tarjoaa luotettavaa tietoa, käytännön ohjeita ja virkistäviä ajatuksia tasapainoa ja tyytyväisyyttä etsiville ja arvostaville lukijoille. 

Elaine N. Aron - Erityisherkkä ihminen ja parisuhde 

Kuulun itse ehdottomasti erityisherkkiin ihmisiin, ja olen hyvin tietoinen erityisherkkyyden hyödyistä ja haitoista parisuhteessa. Tämän oppaan avulla haluaisin opetella ottamaan erityisherkkyydestäni kaiken mahdollisen irti! Kirja tarjoaa käytännönläheisiä harjoituksia itsetutkiskeluun sekä kumppanin ymmärtämiseen, mutta sitä voi soveltaa myös muihin ihmissuhteisiin. 

Suvi Bowellan - Ihana herkkyys

Sain tämän siskoltani joululahjaksi, ja voi että ilahduin :) Kirja valottaa erityisherkän ihmisen ominaispiirteitä ja haasteita sekä osoittaa kasvun mahdollisuudet. Teos tarjoaa myös vinkkejä kuinka erityisherkkyydestä voi saada kaikki parhaat puolet irti, ja samalla rikastaa ja tasapainottaa elämäänsä. Luulen, että näillä herkkyyteen liittyvillä kirjoilla on paljon tarjottavaa mulle.

Oletko sinä lukenut jonkin näistä teoksista, tai aiotko lukea? Olisiko sulla jotakin loistavaa kirjavinkkiä, jota haluaisit suositella mulle? ;)

13. tammikuuta 2019

PANTARAKKAUS


Pitkästä aikaa reaaliaikainen asu, joka on kuvattu niinkin vasta kuin eilen! Vaikka tuuli aivan kamalasti ja hiukset oli pitkin naamaa eikä asu näyttänyt kuvissa ollenkaan kivalta, oli se päällä ja peilin kautta vilkaistuna ihan todella kiva. Tällaiset rennot neuleet näyttävät kuvissa helposti muodottomilta, vaikka todellisuudessa laskeutuvat kauniisti. Asukuvia ei oo juuri nyt talvella otettu, vaan mustakin on viimein tullut niin mukavuudenhaluinen ettei paljoa ilman takkia pihalla heiluta :-D Eikä niiden samojen takkien esittely varmastikaan tarjoa kenellekään inspistä pukeutumiseen.. No mutta, välillä takkiasuja ja välillä jotain muuta!

Kuten otsikosta saattaa päätellä, oli tässäkin asussa yksityiskohtana panta, jota kohtaan sydämeni on alkanut viime aikoina sykkiä melkein turhankin kovaa - puolentoista viikon sisällä olin hankkinut kolme erilaista variaatiota näistä solmupannoista, mutta oon myöskin käyttänyt niitä lähes päivittäin. Töissä pidän siitä että hiukset on pois tieltä, ja pannan avulla ne saa kätevästi pois silmiltä heilumasta saaden silti olla vapaana. :) Oon todella innoissani pantojen palaamisesta kauppojen hyllyille! Löytyykö ruudun siltä puolelta muita pantoihin hullaantuneita?

Sisuunnuin viime viikolla väsymykseen aivan totaalisesti, ja marssin verikokeisiin ferritiinikontrolliin. Vaikka olin yhden pullollisen rautajuomaa juonut, ferritiini ja hemoglobiini olivat vain laskeneet. Siinä missä ferritiini oli syksyllä 14, oli se enää 8. Hemoglobiini mulla oli 118. No, en yhtään ihmettele että väsyttää.. Hoitaja melko huolestuneena totesi, että nyt täytyisi jonkun ottaa tästä tiukka koppi. Siispä huomisen homma nro. 1 on soittaa työterveyshuoltoon ja yrittää saada aika lääkärille. 

Muuten viikonloppu on mennyt oikein mukavasti! Saatiin miehen kanssa viimein tehtyä palapeliurakka loppuun, ollaan ulkoiltu ja käyty koirapuistossa, katsottu yhtä hyvää sarjaa (josta yritän pian teillekin vinkata sarjasuositusten muodossa), vietetty peli-iltaa ystäväpariskunnan kanssa (heti löytyi, kun viime postauksessa kaipailin :-D) ja ihan vain nautittu olostamme. Aivan tosi jees. 

Energistä uutta viikkoa toverit :-)

7. tammikuuta 2019

KUN AINA VÄSYTTÄÄ

Heti alkuun korostan, etten ole terveydenhuollon ammattilainen, ja kyseessä on ainoastaan oma tarinani, jonka tässä kerron. Mielelläni kuulisin kommenttiboksin puolella myös teidän kokemuksia väsymyksestä ja syistä sen taustalla.

Syksyllä jo kerroin teille käyneeni verikokeissa tutkituttamassa rauta-arvojani, jotka eivät olleet kohdillaan. Itse asiassa ne ovat hyvin harvoin olleet - jo nuoruudessani söin rautavalmisteita anemiaan, ja olin säännöllisesti hyvin väsynyt. Tällä kertaa hemoglobiini oli ehkä korkeampi kuin koskaan mulla aiemmin, noin siinä 120 paikkeilla. Olin jälleen ollut aivan valtavan väsynyt, ja kilpirauhasarvoistakaan ei löytynyt mitään häikkää. Oon kilpparikontrolleissa käynyt aina tasaisin väliajoin, sillä mulla on kilpirauhasongelmiin vahvat sukurasitteet ja pari vuotta sitten mullakin oli kilppari-arvot hieman pyllyllään. No, sen jälkeen ne on olleet viitearvojen sisällä, mutta silti mä oon ollut aivan lopen uupunut. Jo viime kesänä serkkuni suositteli mua mittauttamaan ferritiinin eli raudan varastoarvon, joka monen asiantuntijan mielestä kertoo paljon enemmän kuin pelkkä hemoglobiini. Siinä on vain sellainen ongelma, että ferritiiniä ei lähdetä mittaamaan ihan huvin vuoksi. Sain kuitenkin lääkäriltä lähetteen ferritiinikokeisiin, ja tutustuin itsekin aiheeseen tarkemmin netin välityksellä.

Taustaksi sanottakoon, että oon ollut 10,5 vuotta kasvissyöjä ja mulla hempparit on olleet aina melko alhaiset. En muista että koskaan aiemmin olisi ollut edes tuota 120, joskus huitelivat siellä reilussa 80:ssä. Muistelen että yliopistovuosieni alussa YTHS:llä mitattiin ferritiini joka oli aivan surkea, mutta tähän en löytänyt mistään varmistusta - koska oon valmistunut, niin en päässyt enää syksyllä kirjautumaan koko tietokantaan. Oon myös aina ollut enemmän tai vähemmän väsynyt, ja jotenkin turtunut siihen väsymykseen. En oikein osaa edes erottaa mikä on normaalia ja mikä ei, kun oon aina väsynyt. Suoriudun arjesta ja töistäni loistavasti, mutta töiden jälkeen en juuri muuta jaksakaan. Se turhauttaa, ja syksyllä viimein tuli fiilis että hitsi, nyt tälle asialle on tehtävä jotain. 

Sitä väsymystä on jotenkin hankala kuvailla. Kaikkihan on joskus väsyneitä - haukotuttaa, herääminen tuntuu raskaalta tai haluaisi vain takaisin peiton alle. Mutta kun se väsymys on niin kaiken kattavaa, lamaannuttavaa ja turruttavaa. Kaikki tuntuu vähän tai vähän enemmän raskaalta, uuvuttavalta ja ylitse pääsemättömän vaikealta. Kun et oo ihan varma milloin oot viimeksi ollut pirteä tai ootko juuri ikinä. Kun oot liian tottunut koko tilanteeseen, mutta et ole varma johtuuko kaikki vain tavallista suuremmasta unentarpeesta. Ja tämä on väsymystä, johon ei mikään unimäärä auta. 

Ja mähän siis nukun aivan valtavia määriä. Muistan kun YTHS:llä on tätä väsymystä vuosien saatossa tasaisesti selvitelty, ja sieltä monesti sanottiin että mun pitäisi kääntää unirytmiäni paremmaksi. No, nyt oon kääntänyt. Päivätyön aloittamisen jälkeen mun on ollut pakko mennä nukkumaan viimeistään klo 22-23, joskus jopa ennen sitä. Saan unta keskimäärin 8-9h, jonka pitäisi olla aivan riittävä unimäärä aikuiselle ihmiselle. Mutta kun se ei ole. Mä voisin nukkua aivan holtittomia määriä, 13h ei tunnu missään. Siihen päälle päikkärit onnistuu mainiosti. Joululomallakin pohdin että unimäärät varmasti johtuu syksyn väsymyksen purkautumisesta, mutta kun eihän mulla pitäisi sieltäkään olla tippaakaan univelkaa. Silti aina vain väsyttää. 

No, tästä päästään takaisin ferritiiniin. Ferritiiniin, jonka puutosta on tituleerattu jopa trendi-ilmiöksi. En jaksa välittää tuosta hassusta yleistyksestä, sillä oon vain onnellinen että ainakin jokin syy verikokeista on löytynyt tähän väsymykseen. Ja jos voin saada helpotusta asiaan, vähät välitän siitä kuinka trendikäs juttu on kyseessä, tai kuinka joku tuhahtelee taas yhden bloggaajan kirjoittavan ferritiinistä. Tästä on alettu puhua enemmän, ja uskon että sitä myötä moni on voinut löytää syyn ja sitä kautta avun ongelmilleen. Kyseessä on monelle oikea ongelma, jonka leimaaminen muoti-ilmiöksi aliarvioi samalla vaivasta kärsiviä. Korostan jälleen sitä että en ole terveydenhuollon ammattilainen enkä tiedä näistä asioista mitenkään valtavasti, ja voin kertoa ainoastaan oman kokemukseni. Avata sitä väsymystä, joka blogin aktiivisille seuraajille varmasti on jossakin muodossa näyttäytynyt tekstejäni lukemalla.

Ferritiini tosiaan kuvaa elimistön rautavarastoja, ja matala ferritiiniarvo on merkki riittämättömistä rautavarastoista. Henkilöllä voi olla raudanpuutteen oireita jo ferritiiniarvon ollessa viitealueen alaosissa. Ja vaikka hemoglobiini olisi hyvä, voi silti löytyä raudanpuutteen oireita - yleensä hemoglobiini alkaa näyttää huolestuttavia lukemia vasta, kun raudan varastoarvo on aivan olematon. Eli pelkän hemoglobiiniarvon tuijottelu ei useinkaan riitä. Monesti ajatellaan oireisen henkilön ferritiiniarvon 30-40 olevan viimeistään aihe rautalisän käyttöön. Ennen rautalisän käyttöä syy alhaiseen raudan varastoarvoon tulisi kuitenkin selvittää.

Kävin verikokeissa, ja mulle kerrottiin ferritiinin viitearvojen olevan 13-150, joskin hyvä ferritiiniarvo olisi monien lähteiden mukaan jossain 70-100 paikkeilla. No, mun ferritiiniarvo oli 14. Juuri ja juuri viitearvojen sisällä, mutta lähtökohtaisesti melkoisen surkea. Samaa mulle sanoivat sairaanhoitaja, lääkäri sekä luontaistuotekaupan myyjä - samaa linjaa on jatkanut myös internetistä löytämäni tietous. 

Varastoraudanpuute tunnistetaan Iltalehden artikkelin mukaan Suomessa yhä huonosti. Ja vähän sama fiilis jäi mullekin, kun lääkäri totesi että syö nyt sitä rautaa, sulla on tää ferritiiniarvo aika huono. Olin jo siihen mennessä selvittänyt aika paljon ferritiinistä, ja totesinkin että eikö tälle pitäisi selvittää syy. Lääkäri veikkaili runsaita kuukautisia ja ollessani asiasta eri mieltä, laittoi hän mulle lähetteen ferritiinikontrolliin. Yhden purkin rautajuomaa join, mutta luulen tuon olleen riittämätön täydentämään heikkoja rautavarastojani. Vatsani ei kestä tavallista rautatablettikuuria, mutta melko varmasti rautavalmisteen käyttöä on jatkettava vielä hyvä tovi. Suunnitelmissa mulla onkin käydä mittauttamassa ferritiini pian uudestaan, ja sen jälkeen jutella lääkärin kanssa uudelleen tarvittavista toimenpiteistä. Mä niin toivon, että tämä ongelma saadaan kuriin ja varastorauta-arvoni nostettua asemiinsa vaikka sitten hitaasti, mutta varmasti.

Millaisia kokemuksia sulla on väsymyksestä? Oletko joskus kärsinyt alhaisesta hemoglobiinista tai ferritiinistä?

5. tammikuuta 2019

MITÄ TOIVON VUODELTA 2019?

Vuodenvaihde oli ja meni, menneen vuoden asuihin tehtiin pikainen katsaus, joten tällä kertaa suunnataan katse tulevaan - mitä minä toivon vuodelta 2019? Mistä haaveilen, mitä toivon vuoden aikana tapahtuvan, mitä haluaisin tänä vuonna tehdä, miten haluaisin itseäni kehittää..

Joten, minä toivon...

...oppivani säästämään sekä kuluttamaan fiksummin. Toivoisin ettei raha-asioista tarvitsisi stressata, ja että samalla pennejä kilahtelisi myös säästötilillekin. Säästäminen on ollut mulle melko haasteellista ja joskus oon siinä vähän onnistunutkin, mutta tänä vuonna otan sen kunnolla tavoitteekseni. Tavoitetta tukee aikomus vähentää kuluttamista kaikilta osin, sekä muuttaa kulutustottumuksia fiksummiksi ja ekologisemmiksi.

...löytäväni itselleni sopivan mukavan liikuntamuodon, josta oikeasti nautin. Oon pyöritellyt tähän liittyen joitakin vaihtoehtoja päässäni nyt hetken, katsotaan mihin päädyn. Ehkä palaan niihin täällä vielä myöhemmin. Liikunta on kuitenkin jäänyt parin viime vuoden aikana ihan minimiin ja sen vuoksi kynnys sen uudelleen aloittamiseen on kasvanut, mutta nyt tuntuu että oon viimein valmis siihen. Samalla haluan opetella syömään terveellisemmin ja vihreämmin.

...pääseväni parille matkalle. Meillä on ollut haaveissa lähteä kiertämään Italiaa alkukesästä, ja oonkin tätä haaveissani jo hieman suunnitellut. Tosin en tiedä tuleeko tähän mahdollisuutta asunnon oston vuoksi, mutta ainahan saa haaveilla. Myös ystäväporukkani suunnittelee rantalomaa jonnekin Italian suunnille, mutta sen joudun todennäköisesti ainakin skippaamaan, vaikka kuinka kovasti sinne haluaisinkin. Haaveissa olisi myös lähteä miehen siskon luo Lappiin, ja samalla käydä kiertämässä Norjan rannikkoa ja Lofootteja. Niin haluaisin taas päästä nukkumaan teltassa! Jälkimmäinen on onneksi budjettimatka, joka ei bensoja lukuunottamatta paljoa vaadi.

...löytäväni aikaa itselleni ja mulle tärkeille jutuille. Oon aivan hurmioitunut lukemisesta nyt loman aikana, ja mulla on jo neljäs (?) kirja hetkeen menossa. Sain joululahjaksi vinon pinon kirjoja, joita oon kahlannut ties kuinka myöhälle yöhön. Se fiilis kun uppoudut sisään kiinnostavaan juoneen etkä malttaisi millään lopettaa lukemista, on jotain taianomaista. Tällä hetkellä luen Lars Keplerin Kaniininmetsästäjää ruotsiksi, ja välillä esim. kuvakirjaa tehdessäni kuuntelen sitä eteenpäin BookBeatissa ihan suomeksi. Kyllä lukeminen vain on niin paljon kuuntelemista mukavampaa. Lisäksi toivon mulla olevan aikaa blogille, neulomiselle (jotta saisin villaneuleeni viimein aloitettua!), ja ihan vain olemiselle. Niin ettei mun tarvii tehdä yhtään mitään. Tää parin viikon joululoma on nimittäin tehnyt mulle niin paljon hyvää ettei tosikaan.

...meidän pääsevän muuttamaan pian, ja saavan kodin meidän näköiseksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että päästäisiin jo ensi kuun lopussa muuttamaan - varmistunee tämän kuun lopussa. Kotiprojektista ajattelin kirjoittaa vielä oman postauksensa piakkoin, mutta on varmaan sanomattakin selvää kuinka innoissamme ollaan! Kaikki pinnat alkaa olla valittu, ja uskon että kodista tulee just meidän molempien näköinen. Viimeksi tänään mies kysyi että voitaisiinko käydä ajamassa uuden kodin suunnilla, vaikka viimeksi keskiviikkona käytiin katsomassa miten hommat etenee :-D 

...saavani rauta-arvot kuntoon ja piinaavan väsymyksen pois kuvioista. Minähän söin jo yhden rautakuurin (tai paremminkin join rautalitkua pullollisen), mutta oon aivan yhtä väsynyt edelleen. Jotenkin lomalla tää on kulminoitunut oikein hyvin, ja vaikka toki oonkin valvonut välillä lukiessani myöhälle, on mun unimäärät jotain järkyttävää. Viikko sitten lauantaina heräsin klo 15.45 nukuttuani 13h, ja viime yönäkin nukuin n. 11h, jonka jälkeen mies tuli herättämään. Olin muutaman tunnin valveilla, ja sitten nukuin taas 2h päikkärit. Mä vain todella toivon, että saan nämä asiat nyt kuntoon, ja samalla lupaan pitäväni itsestäni tämänkin asian osalta huolta.

...viettäväni monta ihanaa hetkeä ystävien kanssa. Sekä omien, miehen että meidän molempien ystävien kanssa. On ihanaa, miten ystäväpiiri on laajentunut parin vuoden sisään parisuhteen kautta aika mukavasti. Muutamia kivoja juttuja ystävien kanssa on jo sovittukin talvelle ja keväälle, mm. työkaverin juhlat, viikonloppu ystäväpariskunnan luona Helsingissä, ystäväni mahdollinen vierailu meillä helmikuussa.. Paljon haaveita, paljon kaikkea ihanaa :) Tällä hetkellä harmittaa vain se, että iso osa molempien kavereista asuu muualla. Olisi niin ihana viettää rentoja iltoja arkisin sekä viikonloppuisin välillä tyttöjen kesken, välillä ystäväpariskuntien kanssa. Seuraa Joensuussa kaivataan siis :--D Oonkin kaihoisasti todennut miehelle pariin otteeseen, kuinka ihanaa olisi löytää Joensuusta ystäväpariskuntia joiden kanssa hengailla aktiivisemmin. Siinä missä suhteen alkuaikoina halusi vain nysvätä kiinni toisen kainalossa, nyt nauttii suuresti myös yhteisistä illanvietoista muiden kanssa. Toki nautti silloinkin, mutta ehkä tiedätte mitä tarkoitan :)

...kehittäväni itseäni työssäni, parisuhteessani sekä ihan vain omana itsenäni. Toivon tulevana vuonna mahdollisuuksia ammatillisen osaamiseni kehittämiseen - koskaan ei voi olla valmis tai kehittyä liikaa. Toivon kehittyväni myös parisuhteen haasteissa, mm. oppimalla paremmaksi riitelijäksi. Paljon on tultu eteenpäin, ja musta on ihanaa saada suhteen toiselta osapuolelta rakentavaa palautetta. Silti aina voi tässäkin kehittyä eteenpäin, ja siitä syystä toivonkin itselleni hieman pidempää pinnaa ja sitä, että rauhoittaisin mieleni ennen kuin sanon jotain ajattelematonta. Mies eilen totesi kuinka valtavasti oon kehittynyt vaikka 1,5 vuoden takaiseen verrattuna - ja kun itsekin asiaa ajattelen, on muutos ihan valtava. Mun kolmen vuoden terapiajakso tuli tällä viikolla päätökseensä, ja haikein mielin suljin terapeutin oven viimeistä kertaa. Terapiasta oli mulle paljon apua, ja sain avattua nuoruuden ja menneisyyden lukkoja ja vaikeita asioita. Opin paljon itsestäni, opin kunnioittamaan itseäni ja hyväksymään omat tunteeni. Vaikka vähän jännittääkin terapiattomuus mahdollisia elämässä vastaantulevia kriisejä ja haasteita silmällä pitäen, uskon pärjääväni näin loistavasti - toki olisin varmasti pärjännyt aiemminkin, mutta itsestään huolta pitäminen on paras sijoitus minkä voi tehdä. :)

...saavani, antavani ja kokevani rakkautta ja onnea. Alkuvuosi on lähtenyt ihan superihanasti käyntiin, enkä kliseisesti sanottuna muista milloin olisin ollut näin onnellinen. Toinen sanoi eilen niin kauniita asioita, että purskahdin kolme kertaa itkemään pelkästä onnesta. Musta tuntuu että oon viimein elämässäni just siinä missä mun pitääkin, ja mulla on valtavan hyvä olla. Mulla on ystävien ja perheen lisäksi maailman ihanin koira ja mies, joka on parasta mitä mulle on koskaan tapahtunut. Vuoden takaiset vastoinkäymiset on osoittaneet mulle sen mitä todella haluan, ja miten rakkauden voima on uskomaton. En tiedä miten voisin sanoa mitään, mikä ei kuulostaisi siirappiselta, imelältä tai kliseiseltä. Otan silti riskin ja totean kuitenkin, että mulla on rinnallani maailman upein ihminen, jota arvostan ja kunnioitan suuresti. Ihminen, joka on samaan aikaan valtavan älykäs, mutta myös hauska, tunteellinen ja hieman temperamenttinenkin. Ihminen, joka ottaa mut huomioon joka ikisessä asiassa ja joka oikeasti haluaa jakaa elämänsä ja arkensa mun kanssa. Ihminen, jonka kanssa ollaan kasvettu yhteen tavalla jota en uskonut mahdolliseksi, ja jota ilman en osaisi kuvitella elämääni. Rakastan meidän arkea - iltalenkkejä käsi kädessä, yhteisiä kokkaussessioita, leffahetkiä ja uusien kiinnostavien sarjojen etsimistä, syvällisiä keskusteluita ja kainaloon nukahtamista. Ja mikä on mulle meidän suhteessa tärkeintä, on nimenomaan nuo keskustelut ja meidän pöljyilyt. Voidaan jakaa kaikki asiat, ja kaikki huolet puolittuvat kun saan jakaa ne tuon rakkaan hölmön kanssa. Vaikka välillä otetaan yhteen, niin meillä myös nauretaan valtavasti. Hölmöille jutuille, itsellemme ja toisillemme. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Siinäpä ne, juuri enempää en tältä vuodelta toivo. Jos nämä kaikki tiivistäisi yhteen, niin lyhyesti sanottuna toivon onnea, rakkautta ja terveyttä niin itselleni kuin läheisillenikin. Joten 2019, bring it on! 

Mitä sinä toivot tulevalta vuodelta? Teitkö varsinaisia uuden vuoden lupauksia, vai epävirallisempia toiveita?

2. tammikuuta 2019

VUODEN 2018 PARHAIMMAT ASUT

Vuosi 2018 on nyt takana päin, joten kurkataan kuluneeseen vuoteen vielä asujen merkeissä. Vuosi 2018 oli tyylillisesti osittain kokeileva, mutta osittain hyvin mukavuudenhaluinen. Kesällä jaksoin yrittää panostaa pukeutumiseen enemmän, mutta erityisesti loppuvuosi oli pukeutumisen suhteen tylsintä aikaa vuosiin. Päivätyö vei mahdollisuudet asukuvailuun melko tehokkaasti, eikä viikonloppuisin jaksanut herätä aikaisin laittautumaan kuvia varten. No, jospa alkuvuonna ehdittäisiin kuvailla taas talvisiakin asuja, ja toivon viimeistään keväällä asujenkin taas monipuolistuvan.

Keräsin tähän postaukseen vuoden parhaimmat asuni, eli ne joista itse pidin kaikkein eniten. Yllättävän paljon noita kivoja lookkeja lopulta löytyi, katsotaan mitä te tykkäätte! Laitan asun kohdalle suoran linkin postaukseen, josta löytyy lisää kuvia asusta sekä tarkemmat tuotetiedot vaatteista.

















Ja tosiaan tykkään itse näistä kaikista asuista, mutta mikä on sun lemppari? :)

Blog Design by Get Polished