12. lokakuuta 2019

SYYSLOMA

Nyt se on, nimittäin syysloma - jihuu! Loma kyllä tulee tarpeeseen, ja aion käyttää sen pienen reissaamisen lisäksi rentoutumiseen. Ollaan parhaillaan junassa kohti Helsinkiä, jossa suuntaamme ystävien tupareihin. Ihanaa nähdä tänään montaa rakasta ystävää pitkästä aikaa!

Huomenna hypätään laivaan suuntana Tallinna, ja vietetään yksi yö laivassa sekä maissa pienessä kylpylähotellissa. Ei ole mitään suurempia pakottavia suunnitelmia, vaan mennään ihan fiiliksen mukaan. Ainakin taatusti nautitaan poreista ja hyvästä ruoasta!

Onko sulla syyslomaa, ja mikäli on, miten aiot sen viettää?

 Pitkästä aikaa otettiin myös asukuvia, kun havahduin kauniin ruska-ajan olevan jo menossa hiljalleen ohi. Ehdittiin kuitenkin napata kuvat keltaisena hehkuvien puiden katveessa, ja syksyinen ruska on kyllä kaunein tausta mitä kuviin voi saada. 

Autoasia selvisi tällä viikolla pitkien keskusteluiden ja selvittelyiden jälkeen niin, että liike kustantaa koko vaihdelaatikkoremontin. Mun omat voimat asian selvittämiseen loppui saamani huonon palvelun vuoksi, enkä myöskään enää tiennyt mitä asiassa tehdä. Esko kuitenkin hoiti asian kuntoon, ja samalla kertoi liikkeen johtajalle kaikki tähän tapaukseen liittyvät uskomattomat yksityiskohdat ja antoi palautetta palvelusta, jolloin tapauksen käsittelijä heidänkin puolestaan vaihtui. Nuorta naista auto-ostoksilla on kokemukseni perusteella helppo katsoa ylhäältä päin.

Korjaus menee ilmeisesti marraskuulle, joten nyt ei auta kuin laittaa sormet ja varpaat ristiin että kaikki menisi hyvin ja auto tulisi kuntoon. Ensi viikolla saan seuraavan laina-auton, joka on varustettu talvirenkailla.

Huomasin eilen, että mun Macbookin näyttö pätkii ja räpsähtelee, joten katsotaan onko taas seuraava hajoamassa.. Ikäähän tällä ei ole kuin parisen vuotta, joten kyllä pitäisi vielä laitteen kestää. Ihan jo oman jaksamiseni kannalta toivon, ettei taas tarvitse alkaa selvittämään seuraavan laitteen korjaamista. Puhelimesta puhumattakaan, se vasta takkuaakin huolella :D Viime viikolla ei enää herätykset toimineet enkä saanut yhtään videota katsottua. Toistaiseksi kuitenkin taas toimii!

Nyt me jatketaan lomasta nauttimista, toivottavasti sullakin on ihana viikonloppu! Ja ihanaa lomaa, jos sulla sellainen on 

6. lokakuuta 2019

ASUPOSTAUS PITKÄSTÄ AIKAA

Heippahei!  Edellisestä postauksesta on aikaa yli kuukausi, ja voin myöntää, ettei blogin päivittäminen oo ollut kovin ahkerasti mielessä. Uusi työ on vienyt mennessään ja aika menee ihan hurjaa vauhtia! Enää yksi viikko töitä, ja sitten onkin syysloma. Myös insta on elänyt hiljaiseloa stooreja lukuunottamatta, ja niitä yritänkin päivittää aina kun siltä tuntuu. Jotenkin silotellut kuvat ja laittautuminen eivät oo kovin inspiroineet täällä, joten oon sitten mennyt ihan fiiliksen mukaan - niin aion tehdä jatkossakin. Täällä se blogi odottaa niitä hetkiä, kun kirjoitusfiilis iskee. 

Myöskään asukuvia ei oo tullut otettua moneen kuukauteen, ja se herättää monenlaisia fiiliksiä. Toisaalta on ollut ihanaa ja rennompaa kun ei tarvitse stressata hyvien kuvien saamisesta, mutta toisaalta harmittaa se, etten oikein viihdy tällä hetkellä kameran edessä. Tänään kuitenkin kaivoin kameran pitkästä aikaa esille, kun lähdettiin Eskon ja Lumin kanssa ruskaretkelle. Saatiinkin ihania kuvia erityisesti meidän karvakaverista, ja niitä olisi tarkoitus hyödyntää mm. joululahjoja suunnitellessa!

 Ja myös joulu lähenee, ihanaa! Oon kyllä ehdoton jouluihminen, ja oonkin ostanut jo joulukalenterin, joulusuklaata ja glögiä. Ensimmäiset joululahjatkin on jo hankittu hyvä tovi sitten haha :D Mies jo yritti rauhoitella minua joulukalenterihyllyllä, mutta yhytin hänet samana iltana joulumusiikin valitsemisesta taustamusiikiksi! That's my man 

Oon tässä syksyn aikana ollut aika monenlaisilla fiiliksillä monenkin asian suhteen, ja vaikka koen olevani onnellinen ja voivani hyvin, syksy ei oo ollut kovin helppo.

Oon ollut paljon kipeänä, ja itse asiassa mittasin itseltäni viimeksi eilen lämpöä. Myös perjantaina tuli töissä fiilis, että nyt mahtaa lämpö nousta. Oon kuitenkin tämän taudin aikana ollut töissä kahta sairauslomapäivää lukuunottamatta, ja nekin oli kaksi viikkoa sitten.. Tämä sama tauti on nyt kestänyt 2,5 viikkoa, ja sitä ennen ehdin olla pari viikkoa terveenä edellisen taudin jälkeen. Oon melkoisen loppu tähän sairastamiseen. Oon käynyt työterveyshuollossa pariin otteeseen ja lääkäriaika onkin parin viikon päästä, jonne menen kunnon lista kädessä kertomaan vaivoistani. Myös verikokeissa pitää käydä ennen sitä. En koe itseäni enää erityisen sairaaksi, mutta kyllä tuollainen pienikin lämmön nousu harmittaa, varsinkin kun sitä jatkuu näin pitkään. 

Oon myös yrittänyt aloitella elämäntaparemppaa ja saada liikunnan osaksi elämääni, mutta eihän siitä oo tullut tasan yhtään mitään, kun jokaisen pienen toiveikkaan yrityksen jälkeen oot ollut pitkään kipeänä, eikä tervettä päivää vieläkään näy. Turhautuminen on ollut melkoisen suurta. Oon tehnyt itselleni kaiken maailman diagnooseja, ja ollut kesästä asti hyvin huolissani muististani. Oon aivan todella skarppi ja terävä tyyppi, joka muistaa aivan kaiken aina - tai ainakin ennen muistin. Enää en muista mitään. Joudun hakemaan asioita hirmu paljon, nimet unohtuu, yksinkertaiset sanat ja käsitteet unohtuu. Se on aivan todella pelottavaa, ja musta tuntuu että asialle hetken naureskeltuaan mies alkaa viimein uskoa etten oikeasti muista samalla tavalla, kun on tätä muutaman kuukauden seurannut sivusta. Palasin kuitenkin lukemaan ferritiinistä perjantaisen terveystarkastuksen jälkeen, ja käytännössä se selittäisi suurinpiirtein kaikki oireistani, joita alkaa olla jo oikeasti listaksi asti. Pieniä juttuja, joita kuitenkin kertyy ja jotka alkaa vaivata mieltä jossain vaiheessa enemmänkin. Rautaa en oo pystynyt syömään kun maha ei kestä oikein mitään valmistetta, mutta kävin kuitenkin työterveyshoitajan vinkistä ostamassa vielä Maltoferia kokeiluun. Toivon niin, että tällä yksinkertaisella asialla saataisiin nämä terveysongelmat kuntoon, ja että pystyisin tuota valmistetta käyttämään. Moni terveysalan ammattilainen on jo neuvonut mua käyttämään rautaa vuosittain useamman kuukauden putkeen, kun raudanpuute näyttää olevan elämässäni mukana kroonisena.

 Syksy on sisältänyt ihanien hetkien, ystävien ja koti-iltojen lisäksi myös suurta harmitusta auto-ongelmista. Vaihdoin rakkaan bemarini Audiin, ja sanotaanko näin, että auto-ongelmieni määrä taitaa olla vakio. Oon ajanut nyt vajaan viikon laina-Toyotalla, kun Audi on ostopaikassaan tarkemmissa tutkimuksissa ja ilmeisesti myös korjauksessa. Alunperin viaksi todettiin toisaalla vaihdelaatikko, joka tulisi vaihtaa, mutta nyt asiasta ei ole enää varmuutta. Jospa ensi viikolla oltaisiin vähän viisaampia. Se mikä tässä autoasiassa erityisesti rassaa, on se, että oon joutunut olemaan vähän joka paikkaan yhteydessä ja kuuntelemaan asioita joista en ymmärrä mitään, ja tekemään päätöksiä, joiden tekoon mulla ei ole valmiuksia. Mutta toivon, että tuleva viikko on tämän autoasiankin kanssa valaiseva ja helpompi, ja Audi pääsisi pian kotiin. Koko tämä tilanne on ollut niin surkuhupaisa ja surkeiden sattumusten sarja, etten jaksa sitä enää enempää avata. Tuntuu etten juuri jaksa siitä enää kenellekään edes puhua.

 Töissä menee aivan tosi kivasti! Vitsit että mä viihdyn uudessa työpaikassani hyvin, ja oon kokenut että uuteen työyhteisöön sujahtaminen on ollut helppoa. Toki on raskaita ja uuvuttavia päiviä, mutta yleisfiilis jää ehdottomasti plussan puolelle. Koen paljon onnistumisen kokemuksia, ja monet kohtaamiset ja keskustelut on todella antoisia ja tärkeitä. Onhan yläkoulu toki hyvin erilainen maailma kuin vaikkapa viime vuoden eskari, mutta yllätys on ollut hyvin positiivinen.

Loma tosiaan lähenee, ja me suunnataan ensi lauantaina Helsinkiin tupareihin. Siitä sitten lähdetään Tallinnaan pienelle visiitille, ja toivon että ehditään loppuviikosta Kuhmoonkin. Aion levätä, lukea ja neuloa. Sekä lipittää glögiä aivan valtavasti.

Postauksen kuvituksena toiminut asu on tosiaan jo viime keväältä, mutta samat jutut aika pitkälti on päällä edelleen.. :D Tuo ihana keltainen villakangastakki on kuin liimattu päälleni ja sama laukku on joka päivä olalla. Hame ja paita ovat vaihtuneet lämpöiseen neulemekkoon ja paksuihin sukkiksiin, ja nuo ihanat mieheltäni saadut Ted Bakerin arskat odottavat ensi kevättä. Saatiin jo viime viikolla Joensuuhun ensilumikin, ja nyt on kyllä ulkona aivan mielettömän kaunista, kun puiden lehdet ovat täydessä väriloistossaan. 

Ja tiiättekö mitä? Musta oli aivan hurjan kiva tulla pitkästä aikaa kirjoittelemaan. Ehkäpä asukuvailuun liittyvä mörkökin vielä häviää, ja esimerkiksi Tallinnassa saataisiin jotkut kuvat napattua. Silti en ota siitä stressiä, pääasia että nautitaan ja keskitytään hetkeen!

Mitä sun syksyyn kuuluu? Joko oot aloittanut jouluhöperöinnin?

Ihanaa ja antoisaa lokakuuta just sulle 

1. syyskuuta 2019

MÖKKEILYÄ LOMALEIVOLLA

Yhteistyössä: LomaLeivon Mökit

Sunnuntaimoi! Viikko on hujahtanut hirmuista vauhtia, ja niin kalenterikin kääntyi jo syyskuun puolelle. Hurjaa! Onneksi lämpö on hellinyt meitä vielä elokuun viimeisellä viikolla, jotta jaksaa pitkän talven yli odottaa seuraavia lämpimiä kelejä.

Palataan tässä postauksessa viime viikonloppuun, jolloin suunnattiin pienellä bloggaajaporukalla Keski-Suomeen mökkeilemään. Oltiin myös edellisenä kesänä Leivonmäellä mökkeilemässä, ja koska ihastuttiin paikkaan niin kovin, haluttiin mennä sinne uudestaankin! LomaLeivon Viola toivottikin meidät lämpimästi tervetulleeksi, ja niinpä suunnitelma oli valmis. Muut tytöt meni paikalle jo perjantaina, ja minä ajelin flunssaisena lauantaina perästä. Vähän mietin jaksanko puolikuntoisena lähteä, mutta onneksi lähdin!

 Tällä kertaa majoituttiin kauniissa Kaisla-mökissä aivan järven rannalla, josta päästiinkin näppärästi soutelemaan ja suppailemaan. Käytiin myös lauantaina mun saavuttua kohteeseen rapsuttamassa lampaita Violan ja Kalevin Röykkälän lammastilalla - on ne vaan niin ihania! Lisäksi meidän mökkiviikonloppu sisälsi hyvin perinteisesti herkuttelua niin grilliruoan, vohveleiden kuin tyttöjen tekemän herkullisen britakakunkin muodossa! Koska mökeillä on ihanat poreammeet, istuttiin me tälläkin kertaa poreissa melkoinen tovi höpötellen ja Never have I ever-peliä pelaillen. Vitsit miten kivaa olikin!

Kuva:  Julia

 Kuva minusta ja lampaista: Katja

Kuva minusta ja lampaasta:  Julia

 Tällaiset tyttöjen viikonloput tulee kyllä välillä niin tarpeeseen, ja oli todella kiva nähdä näitä mimmejä, joista osa oli mukana mökkeilemässä viime vuonnakin. Saatiin myös pari uutta vahvistusta mukaan, ja juttu kyllä luisti loistavasti.

Kiitos seurasta Marianne, Miina, Katja, Laura, Julia ja Jenny♥ Suuri kiitos myös LomaLeivon yrittäjille Violalle ja Kaleville, kun saatiin taas käydä rentoutumassa :)

 Kuva: Marianne

Ihanaa syyskuun alkua!

28. elokuuta 2019

KUKKAINEN SETTI & PIKAKUULUMISET

Näiden kuvien julkaiseminen elokuun lopussa ei edes tunnu mitenkään hassulta, kun ulkona on ihan uskomattoman lämmin ollakseen elokuun viimeinen viikko. Iltalenkillä Lumin kanssa tarkeni mainiosti sandaaleissa ja ohuessa paidassa, ihanaa! Taidanpa huomennakin vetäistä jotain keveää niskaan, koska seuraavaan kertaan voi kohta olla jo melkoisen pitkä aika edessä.

Tämä kuvissa näkyvä setti on Vilan, ja ihan mun lemppari :) Henkii kivasti aiempien vuosikymmenten fiilistä, ja on todella kesäinen ja hempeä. Tykkään!

Pikakuulumisina voisin kertoa, että mulla menee töissä oikein kivasti. Viime viikolla (joka oli mun toinen kokonainen työviikko) olin neljä päivää sairauslomalla kuumeen ja flunssan takia, ja vasta tämän viikon puolella on alkanut tuntua siltä, että oon viimein takaisin elävien kirjoissa. Viime perjantaina olin jo töissä, ja onneksi olinkin, sillä mieskin jo totesi että mun on parempi mennä oman mielenrauhani takia haha! Neljän seinän sisällä makaaminen tuskin tekee hyvää kenellekään pidemmän päälle..

Uskon, että tämä lukuvuosi opettajana tuo tullessaan sopivasti/aika paljon haastetta, mutta oon päässyt nykyiseen tehtävääni hyvin kiinni ja käytännön asiat alkavat olla hoidossa. Oon aina ajatellut alkuopetuksen olevan ehdottomasti mun juttu, mutta oon yllättynyt siitä kuinka mainiosti viihdyn yläkoulun puolella.

Viime viikonloppu vierähti nopsaa mökkeillessä blogityttöjen kanssa, siitä lisää myöhemmin ainakin instan puolella! Kävin myös matkalla Keski-Suomeen koeajamassa yhtä autoa monen epäonnisen viime viikkoisen korjaamokerran jälkeen, ja huomenna onkin tarkoitus suorittaa vaihto hieman uudempaan ja toivottavasti toimivampaan autoon. Vaikka oonkin tosi innoissani tästä, oon onnistunut useamman päivän itkemään rakkaasta bemarin raadostani luopumista. Saattaa kuulostaa hauskalta, mutta ihan oikeasti oon kaksi iltaa itkenyt, enkä mitenkään kovin vähän :D Välillä itkuun on sekoittunut myös naurua, mutta jotain aivan uskomatonta tämä kiintymisen taso taas. Luulin, että tämä olisi ollut vain ensiautoni kohdalla, mutta ehei. Ehken tämän enempää tästä asiasta kirjoita tähän palaan vaikka kerrottavaa riittäisi, vaan suuntaan nukkumaan ja valmistautumaan huomisen tunnemylläkkään. Voi miesparkaani, kuten äitini jo totesi.. :D

Hyvää yötä, ja tsemppiä loppuviikkoon!

19. elokuuta 2019

AJATUKSIA JA KOKEMUKSIA ALBANIASTA

Toinen työviikko alkoi harmillisesti sillä, että oon kipeänä kotona. Eilen heräsin kurkussa majailevaan kaktukseen, ja iltaa kohti nenä alkoi vuotaa ja lämpö nousi. Yö oli melkoisen tukala, joten vaikka kuinka ikävältä tuntuikin jäädä heti toisella työviikolla pois, ei mun ollut mitään järkeä lähteä ketään sairastuttamaan töihin. Eikä toki myöskään itseni takia, sillä lämpöä on ollut koko ajan, ja oon aivan tuhannen tukossa. Pyysinkin miestä koukkaamaan apteekin kautta töistä kotiin.

Mulla on ollut hirmuinen lista tehtäviä asioita, mutta en oikein jaksanut eilen tehdä mitään. En jaksa tai pysty tänäänkään, mutta yhden asian voin rastia pois listalta, nimittäin blogin päivityksen. Tämä postaus on ollut luonnoksissa pitkään, joten ei onneksi vaadi kovin suuria ponnistuksia saada pungerrettua tätä ulos ;) Tässä olkoon siis tämän päivän ainoa saavutukseni sängyssä makoilun lisäksi. 

Luvassa on siis ensimmäinen postaus Albaniasta, vihdoin ja viimein, sillä onhan meidän reissusta jo kolme kuukautta aikaa! Toisaalta tuntuu että olisi paljon pidempikin, ja reissukuume on ollut kova. Mun työtön kesä ei ehkä ollut parasta aikaa säästämiseen, joten ennen reissuja haluan saada palautettua talouteni taas balanssiin.

Voi olla etten enää kaikkia reissuun liittyviä asioita muista kovin selvästi, mutta jotain ajatuksia ja fiiliksiä haluan teidän kanssa jakaa! Reissulta palatessamme tehtiin miehen kanssa yhdessä listaa reissun ja kohteen plussista ja miinuksista, joten eiköhän niitäkin ole luvassa jossain välissä. Tässä postauksessa keskityn kuitenkin kertomaan yleisiä juttuja ja fiiliksiä meidän reissulta.

Napattiin tosiaan toukokuun alussa äkkilähtö Albaniaan, ja siitä parin viikon päästä oltiinkin jo kohteessa. Alunperin tuonne luvattiin reilua +30 asteen hellettä, mutta valitettavasti (tai onneksi) sitä ei kuitenkaan osunut kohdalle. Meidän hotelli sijaitsi Durrësin rivieralla, tarkemmin Golemin alueella, ja oli nimeltään Prestige Resort. Hotelli oli muistaakseni saanut neljä tähteä, ja oli ne ehdottomasti ansainnutkin. Huoneistot olivat todella siistejä, itse hotellin päärakennus todella upea ja allasalue hyvin laaja ja viihtyisä. Hotellin lähellä meni pari pientä katua, joilla käytiin tekemässä pieniä ostoksia minimarketeista. Lähin varsinainen kaupunki oli Durrës, jonne bussilla pääsemiseen meni hetki, ja matka oli vähintäänkin mielenkiintoinen :D Etsittiin bussipysäkkiä pitkään, sillä se oli merkitty vain tiehen ja haalistunut vuosien saatossa. Lisäksi kesken matkan piti vaihtaa bussia, eikä kukaan oikein tiennyt mistä jatkobussi lähtee. Onneksi joku herra meidät ja muutaman muun turistin ohjasi eteenpäin. Mitään varsinaista kaupunkialuetta ei siis ollut ihan lähellä, mutta se ei meitä haitannut.

Koska todettiin bussilla kulkeminen erityisesti Golemista Durrësiin vähän työlääksi, vuokrattiin pariksi päiväksi auto, jolla meidän oli tarkoitus lähteä ensin etelään, ja seuraavana päivänä pohjoiseen. Auton vuokraaminen kahden päivän ajalta maksoi n. 90 euroa, eli ei ollut lainkaan kallista. Auto oli aika perus Mazda, ei mikään superuusi tai hieno, mutta sangen toimiva peli. Liikenne Durrësista Albanian pääkaupunkiin Tiranaan oli vähintään kaoottista bussista ja taksista sitä seurattuamme, joten oli heti selvää, että sinne emme lähde. Samankaltaisia kokemuksia oltiin luettu paljon, ja tästä moni paikallinen meitä myös varoitti. Kuitenkin rannikkoreitti etelään oli oikein jees, eikä liikenne ollut minusta mitenkään vaarallista tai hurjaa. Minä tosiaan olin koko reissun ratissa, ja Esko toimi kartanlukijana. 

Albaniassa ajellessa tulee kuitenkin ottaa huomioon, ettei matka taitu ihan samaa tahtia kuin Suomessa. Päätettiin lähteä Golemista ihan Albanian eteläosaan Sarandaan, jonne oli matkaa noin 240km. Tarkoituksena oli ajaa tuolta samana iltana takaisin, mutta emme olleet ottaneet huomioon, että matkanteko on melko hidasta :D Jälkeenpäin on ihan huvittanut tämä meidän ajatus, varsinkin kun matkalla pysähdyttiin kauniisiin paikkoihin, ja pelkästään ajamiseen meni yhteen suuntaan n. 5-6 tuntia. Tiet olivat hyvin mutkaisia ja kulkivat vuoristojen kautta. Verrattuna esim. Lofootteihin, ei Albaniassa ollut tunneleita joita pitkin vuorten ohitus olisi sujunut nopsaa, vaan tuolla kiivettiin pikkuruista mutkaista tietä ylös, ja laskeuduttiin myös alas. 

Koska matkanteko tosiaan kesti, päätettiin napata Sarandasta hotelli yön ajaksi ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä. Jossakin vaiheessa huomattiin, että autoon oli lisäksi asetettu rajoitus kilometrimäärästä, jonka sillä saa vuorokauden aikana ajaa, eli tästäkin syystä yöpyminen Sarandassa osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi. Ähersin auton parkkiin, ja käveltiin ensimmäiseen kivan näköiseen hotelliin, joka oli nimeltään Hotel Jaroal. Pulitettiin yöstä n. 65 euroa (muistelen näin), ja saatiin käyttöömme ihan meren rannalla oleva huone. Huone oli oikein kiva, ja aamupala myös hyvin kattava. Ihastuttiin kyllä enemmän Prestige Resortiin molemmat, mutta tuostakaan ei ole mitään pahaa sanottavaa. Kello oli tuossa vaiheessa jo melko paljon, ja mahdollisesti halvempiakin vaihtoehtoja olisi Sarandan rantakadulta löytynyt, jos olisi jaksanut etsiä. 

 Ja kuten tästä saattaa päätellä, emme ehtineet pohjoiseen, jossa olisimme halunneet käydä mm. Albanian Alpeiksi kutsutulla alueella. Siellä olisi ollut paljon upeaa nähtävää!

Maisemat kyllä olivat upeita, suorastaan henkeä salpaavan kauniita. Toinen toistaan upeampia turkooseja rantoja, vehreitä kansallispuistoja, huimaavan korkeita vuoria, paljon erilaista kasvillisuutta.. Pysähdyttiin erään kansallispuiston jälkeen korkealle vuoren huipulle ihailemaan maisemia, ja molempien suusta pääsi useampi ihastunut henkäys. Kyllä muuten kelpasi ajella noissa maisemissa!

Durrës oli kohteena hyvin erilainen kuin etelämpänä sijaitseva Saranda. Sarandassa huomasi selkeästi Kreikan läheisyyden, ja esimerkiksi ravintoloista löytyi paljon kreikkalaistyylistä ruokaa. Sarandan alueella turismi oli selkeästi enemmän näkyvillä, ja huomasi, että ravintoloita ja kauppoja oli tehty paljon juuri turisteja varten. Ruoka-annokset olivat myös tuolla kalliimpia, joskin eivät missään nimessä Suomen tasolla. Pohjoisempana saatiin kuitenkin ravintolasta mm. pizzaa kolmella eurolla ja viinilasillisia alle kahdella eurolla. Hintataso oli siis lähes kaiken suhteen hyvin edullinen. 

Yövyttyämme Sarandassa jatkoimme matkaa upealle Ksamilin rannalle, josta kiersimme Blue Eye-lähteen kautta sisämaata pitkin takaisin alkuperäiselle hotellillemme. Suosittelen lämpimästi seuraamaan myös tienvarsikylttejä, sillä navigaattori ohjasi meidät hieman ahdistusta herättäneeseen umpikujaan korkealle Gjirokasterin kylään menevälle tielle, jossa ei lopulta saatu autoa käännettyä kapeiden katujen vuoksi, ja peruuttaminen ylös kapeaa mutkaista rinnettä olisi ollut mulle aika mahdoton tehtävä. Onneksi ihana paikallinen pappa pelasti meidät ja peruutti auton, ja päästiin vuolaiden kiitosten jälkeen jatkamaan matkaa. Hauskinta tässä oli se, että heti tuolta alas päästyämme huomattiin seuraavassa risteyksessä kunnon kyltit Gjirokasteriin, mutta ei siinä vaiheessa enää haluttu lähteä sinne traumojemme jälkeen :D Ja ne kadut oli oikeasti kapeita, niissä mahtui menemään yksi auto kerrallaan, ja talot kohosivat heti kadun vieressä niin, että juuri ja juuri sait auton oven avattua mahtuaksesi ulos. 

Me tykättiin molemmat Albaniasta kovasti! Toki maassa oli paljon ristiriitaisuuksia ja vastakohtia, sillä erityisesti tuolta meidän hienolta hotellialueelta poistuessamme ympärillä oli monin paikoin näkyvissä köyhyyttä ja kesken jääneitä rakennuksia. Tuo ei kuitenkaan jäänyt tietenkään päällimmäisenä maasta mieleen, mutta välillä kiinnitettiin siihen huomiota. Toki Albania ei ole vielä suurimpien turistimassojen kohteena, joten siellä on vähän joka puolella rakennustyömaita, joissa rakennetaan milloin suurta vesipuistoa, milloin hotellia tai vastaavaa. Olisi hauska nähdä, miltä tuolla näyttää vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Albaniassa puhutaan vielä paikoittain melko heikosti englantia, mutta mm. hotelleissa englannin kieli sujuu virkailijoilta ja tarjoilijoilta oikein hyvin. Tässäkin huomattiin, että mitä etelämmäs mentiin, sitä paremmin englantia puhuttiin. 

Pääkaupungissa Tiranassa käytiin päiväreissulla, joka jäi mm. kameran katoamisen takia melko lyhyeksi reissuksi. Tirana ei jotenkin yhtään sytyttänyt mua, ja siitä jäi jotenkin jopa kaoottinen kuva. Toki kyseessä on miljoonakaupunki, ja ainakin liikenne näytti melkoisen hullulta :D Olisi kuitenkin ollut hauska tutustua Tiranaan paremmin, ja todistaa tämä mun pikainen mielipide vääräksi! Kuitenkin esim. Saranda vaikutti todella kauniilta, miellyttävältä ja rauhalliselta kaupungilta, josta kuitenkin löytyy mm. yöelämää sitä kaipaaville.

Tässäpä hieman fiiliksiä meidän Albanian reissusta, muistathan että kyseessä olivat vain mun (ja mieheni) kokemukset, ja sinun kokemuksesi voivat olla hyvinkin erilaisia. :) Pidettiin Albaniasta molemmat kovasti, ja itse ainakin voisin lähteä tuonne milloin tahansa uudelleen! Ehkä kuitenkin seuraava kohde voisi osua tuonne samalle suunnalle mutta eri maahan, kuten vaikkapa Montenegroon tai Kroatiaan, joissa varmasti riittäisi myös paljon nähtävää.

Oletko käynyt Albaniassa, ja miltä kohde vaikuttaa mun kuvailun perusteella?

Blog Design by Get Polished