29. maaliskuuta 2019

ERITYISHERKKÄ, EKSTROVERTTI JA INTROVERTTI SAMASSA PAKETISSA?

Jo vuosia sitten tajusin olevani erityisherkkä, ja kuulinkin monesta suunnasta samankaltaisia huomioita. Oon aivan äärimmäisen herkkä, ja koen monet asiat todella voimakkaasti. Elän sekä hyvät että huonot fiilikset aivan täysillä, ja välillä oonkin miettinyt onko erityisherkkyys enemmän siunaus vai kirous. Kai se on lopulta siunaus, vaikka välillä tunnemylläkkä ja jatkuva tarkka havainnointi ärsykkeisiin osaa olla melkoisen uuvuttavaa. Joskus miettii väkisinkin, että oispa muuten ihana kun ei tarviis aina tuntea kaikkea niin voimakkaasti.

Oon tosi herkkä aistimaan muiden ihmisten tunnetiloja, sekä kaikkea ympäristössä tapahtuvaa. Kaipaan syvällisiä ihmissuhteita, ja monesti pintapuoliset löpinät saa mut turhautumaan, vaikka oonkin kohtalaisen hyvä small talkissa - en vaan koe sitä kovin merkityksellisenä. Toivon aina saavani keskustelukumppanista jotain enemmän. Samalla mulla myös kestää saavuttaa kunnollinen luottamus toiseen aiempien vaikeiden kokemusten vuoksi, joten tässä on aika haastava kombo.

Erityisherkkyys näkyy mun elämässä myös herkkyytenä kuormittumiselle. Esimerkiksi viime viikkoisten menojen vuoksi olin aivan puhki, vaikka nukuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 11h yöunet + 3h päiväunet. Tiistaina olin niin väsynyt, että töiden jälkeen kaaduin sänkyyn kovasti vastustamilleni päikkäreille ja nukuin yöllä vielä 10h lisää. Eikä tämä kuormittuminen näy pelkästään unen tarpeena, vaan ihan puhtaasti valtavana oman tilan kaipuuna. Kaipuu ja tarve on niin suuri, että mun on yksinkertaisesti pakko saada omaa tilaa tai aikaa, tai ei pysy ajatukset kasassa. Akut latautuu kaikkein parhaiten kun oon ihan yksin ja tekemättä mitään velvollisuudelta tuntuvaa. Onneksi sulatan miehen tän rajan sisäpuolelle, enkä todellakaan siis häiriinny hänen läsnäolostaan! :D Parasta on, kun voidaan olla vaikka ihan hiljaa yhdessä, tekemättä mitään.

Näitä asioita on niin paljon lisää, mutta tuossa yllä nyt osa mainittuna. Joskus oon ajatellut olevani jopa vaikea tyyppi, kun koen asiat niin herkästi ja jään pohtimaan kaikkea kuulemaani ja kokemaani niin valtavan paljon. Mutta kun itseään oppii ymmärtämään ja arvostamaan, voi erityisherkkyydestä saada paljon irti. 

Tässä kuvassa näyttää ihan siltä, kun mulla olisi housut ratkenneet haaroista :--D Repesin yhtenä iltana kuville aivan totaalisesti ja kävin ihan tsekkaamassa nuo housut, mutta ei ne ole ratkenneet! Esko sitten onneksi hoksasi, että tuo ratkennut kohta onkin oikeasti takana olevan pylvään ruosteinen kohta :-DDD

Muistan kun tutustuttiin mieheni kanssa, ja olin jotenkin tottunut ajatukseen, että ehkä mä vaan oon vähän vaikea, kun koen kaiken niin vahvasti eikä toinen aina hoksaa sitä ajatella tai pysty sitä ymmärtämään. Lyhyen tuntemisen jälkeen Esko kuitenkin sanoi yhden kauneimmista asioista, joita mulle on kukaan koskaan sanonut; "Sulla on aivan valtavan kaunis mieli". Ja se osui ja upposi. Se oli jotenkin tosi koskettavaa, ja merkitsi mulle paljon enemmän kuin vaikkapa ulkonäön kehuminen. Ja musta ihan todella tuntuu, että tuo toinen ajattelee samoin vielä vuosienkin jälkeen. Ja on myös oppinut ymmärtämään mua lisää, ja tietää jo jokaisen asian kohdalla kuinka mä todennäköisesti ajattelen, vaikka hän ajattelisi itse toisin. Ja se on aika kaunista mun mielestäni.

Oon pohtinut paljon myös ekstro- ja introverttiyttä vuosien saatossa. Näistäkin on olemassa jonkinlainen välimuoto, ambivertti, jota on kuvattu näiden kahden välimuodoksi. En kuitenkaan koe olevani puhtaasti mikään näistä, sillä en ole varsinaisesti introvertin ja ekstrovertin välimuotokaan, vaan aika vahvasti tilanteesta riippuen jompaa kumpaa. 

Mä rakastan juhlia, ihmisiä, tapahtumia. Oon sosiaalinen, iloinen, ulospäinsuuntautunut, avoin ja rempseä. Ja nämä on juttuja, jotka varmaan suurin osa ihmisistä musta ensimmäisenä huomaa. Vastaavasti on myös tilanteita, joissa oon mieluiten sivustaseuraaja ja vähän hiljainen, ainakin aluksi. Vaikka viihdyn ihmisten parissa, kaipaan valtavasti omaa tilaa ja aikaa palautua. Joskus aivan kohtuuttomankin paljon. Ja on myös hetkiä, jolloin en yhtään jaksaisi seuraa tai toivon sosiaalisen kanssakäymisen päättyvän mahdollisimman pian, jotta pääsen kirjan pariin peiton alle :D Pitkän päivän jälkeen en kaipaa mitään niin paljon kuin hiljaisuutta ja rauhaa, sitä ettei oo mitään velvollisuuksia tai pakkoja. 

Oon myös viime viikkoina huomannut, kuinka paljon ahdistun liian aikataulutetusta arjesta. Rakastan nähdä ystäviäni ja tehdä milloin mitäkin, mutta jos havahdun viikon alussa jokaisen päivän sisältävän jotain varsinaista ohjelmaa, stressaannun ja ahdistun aivan varmasti. Tästä syystä oonkin yrittänyt keventää tulevien viikkojen suunnitelmia. 

Tarviin aikaa myös pohdiskelulle ja omille ajatuksilleni. Toki tätä tulee aina kaiken tekemisen ja muun lomassa, mutta kaipaan sitä myös ilman varsinaista oheistoimintaa. Mietin ja pohdin paljon kaikkea mitä mulle sanotaan, ja välillä jopa liian tarkasti mm. äänenpainoa ja mahdollisia piilomerkityksiä. Välillä se raastaa aika paljonkin, koska tuntuu että voisi päästä vähän helpommalla. Jään myös pohtimaan paljon muiden asioita, ja otan huolet vähän liiankin lähelle itseäni. Surulliset asiat koskettaa mua äärimmäisen syvästi, vaikka eivät osuisikaan itselle tai omaan lähipiiriin. Erityisesti vanhoihin ihmisiin tai lemmikkeihin liittyvät asiat on kaikkein "kamalimpia", eikä ole kauaa kun mies tuli kotiin ja ihmetteli mille itken. Olin törmännyt Facebookissa jonkun lemmikin kuolinilmoitukseen ja runoon siihen liittyen, ja kyynelkanavat aukeni samoin tein. Ja näin käy todella usein.. Nämä lemmikkejä koskevat ilmoitukset on ihan tosi raskaitakin välillä, sillä saatan oikeasti jäädä murehtimaan niitä koko illaksi halaillen Lumia tiukasti. Niin paljon kuin lemmikeistä on iloa, niin kyllä niiden menettäminen vain aina pelottaa. Myös vanhukset sulattaa sydämen täysin, ja saa välillä liikutuksen kyyneleet silmiin. 

Välillä alan jopa esim. vanhan ihmisen nähdessäni pohtia, että onkohan tuo yksinäinen tai onnellinen. Näihin ei yleensä ole mitään syytä, mutta silti iskee paha mieli kun miettii onko toisella lähellään välittäviä läheisiä. Joskus kuulin tarinan siitä, kuinka vanhuksella oli hajonnut ruokakassi pitkin maata, ja itkuhan siinä pääsi. 

Tässäpä hieman mun kokemuksia erityisherkkyydestä, ekstroverttiydestä ja introverttiydestä. Jokainen kokee nämä varmasti omalla tavallaan, eikä siis olekaan yhtä oikeaa tapaa olla vaikkapa erityisherkkä. Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolen muita erityisherkkiä? Kuinka sä koet erityisherkkyyden? Millaisia ajatuksia tai kokemuksia sulla on ekstro- ja introverttiydestä?

Mukava olisi kuulla teidän ajatuksianne näistä :-) Palataan taas, ihanaa viikonloppua! 

24. maaliskuuta 2019

10 x TÄLLÄ VIIKOLLA

Jälleen postauksen otsikkoa kirjoittaessani havahduin siihen, että mulla on aivan järkyttävä ongelma käsitteissä liittyen viikon vaihtumiseen. Kirjoitin tänään, sunnuntaina, postauksen otsikoksi "10 x viime viikolla" tarkoittaessani siis tätä, kuluvaa viikkoa. Jotenkin ajattelen aina sunnuntaina kuluneen viikon viime viikoksi, en täksi viikoksi - ja tästäkös mies huomauttelee aivan joka ikinen kerta :D 

Hyvänä esimerkkinä tästä hetket, jolloin sunnuntaina kysyn että voidaanko tällä viikolla käydä esim. leffassa (ja tarkoitan tosiaan tulevaa viikkoa, joka seuraavana päivänä koittaa). Mies usein vastaa, että tosi kiva ajatus, mutta vähän kiire meille tulee kun muutama tunti enää aikaa, mahtaakohan mennä mitään kivaa..

Kohtalontovereita? :D

Pidemmittä puheitta käydään kiinni tämän kuluneen ja päättymässä olevan viikon kuulumisiin ja tekemisiin! 

- Nautin rennosta höpöttely- ja teehetkestä rakkaiden ystävieni kanssa keskiviikkona meillä. Ennen nähtiin useita kertoja viikossa, mutta nyt opiskeluaikainen porukka on hajonnut kuka minnekin, eikä arjen kiireissä aina ennätä sopia treffejä. Siksi nämä hetket ovatkin kultaakin kalliimpia.

- Vietin kaksi melko erilaista työpäivää, kun suurin osa koulun oppilaista julistautui lakkoon sisäilmaongelmien vuoksi. Paperihommille riitti aikaa, ja kaapit tuli siivottua. 

- Sain ihanan serkkuni yökylään meille torstaina! Vaikka torstai on aina viikon väsyttävin päivä ja aivotoimintani oli aivan nollassa, oli ihana viettää aikaa serkun kanssa. Ollaan saman ikäisiä ja asuttu samassa kaupungissa iso osa elämästämme, mutta lapsuusvuosien jälkeen ollaan vasta viime vuosina "löydetty" toisemme uudelleen. Ihana kun oot!

- Järkytin itseäni Temppareiden parissa. Välillä pohdin syvästi syitä koko sarjan katsomiselle, mutta sitten en kuitenkaan osaa olla katsomattakaan. Sama homma tuntuu olevan monella muullakin.

- Pääsin viimein kampaajalle! Oon venyttänyt tätä aivan liian pitkälle piheyksissäni, mutta perjantaina järkyttävä tyvikasvu sai kyytiä, enkä osaa sanoin kuvailla tuon pienen operaation vaikutuksia omaan fiilikseeni. Nyt kehtaa taas katsoa peiliin, eikä tukan vetäminen ponnarille aiheuta järkytystä - tyvikasvu sai puhtaan tukkanikin näyttämään todella likaiselta. Suunniteltiin että ensi kerralla värjätään tyvi hellävaraisemmin raidoittamalla luonnollisemman lopputuloksen saamiseksi.

- Sain myös rakkaan autoni Joensuuhun. Korjaamolle tosin suoraan :D Matka Kuhmosta Joensuuhun oli kuitenkin sujunut ongelmitta, kiitos äiti ja isi! 

- Saatiin myös mun vanhemmat perjantaina yökylään meille, viimein! On heitä houkuteltukin jo hyvä tovi. Pohdittiin, että isä on ollut minun luonani yötä tasan yhden kerran, joskus viisi vuotta sitten. Äiti kahdesti, ja uudemmasta kerrastakin on aikaa. Käytiin perjantaina syömässä, pelailtiin ja saunottiin. Oli aivan hurjan kivaa!

- Vietimme tuparikihlajaisten ensimmäistä osaa lauantaina perheidemme ja lähisukujemme kesken. Mukana oli pieni intiimi porukka, ja päivä oli meille todella tärkeä. Kauniita sanoja, lämpimiä halauksia, ihania lahjoja. Äiti oli korvaamaton apu juhlia laittaessa! Leivoin itse juhliin porkkanakakkua ja kasvispiirakkaa, äiti teki suklaahuippukeksejä sekä suklaakakkua ja anoppi toi itse tekemiään maailman parhaita riisipiirakoita.

Kuvien kakku saatu Heinosen Leipomolta. Kyseessä oli Instagram-yhteistyö, mutta halusin jakaa näitä kuvia tännekin! Mikäli kakuttaa, kurkkaa instagramin @vaniljakeiju puolelta kiva alekoodi käyttöösi!

- Ilahduin valtavasti mieheni sanoista, kun hän juhlien jälkeen totesi, että kyllä on asiat aika hyvin, kun meidän suurin erimielisyys on se, laitetaanko likaiset ja astianpesukoneeseen mahtumattomat astiat tiskipöydälle, vai lavuaariin. Lavuaariin tietty!! :D

- Tajusin, kuinka paljon omaa aikaa tarvitsenkaan. Viikko oli jo muutenkin täynnä hulinaa, ja keskiviikko-illasta eteenpäin meillä oli oikeastaan koko ajan vieraita lauantai-iltaan asti. Vaikka oon sosiaalinen, äänekäs ja puhelias, olin noiden päivien jälkeen aivan puhki. En kestänyt enää yhtään ääntä, hälinää, mitään. Halusin vain olla hiljaisuudessa ja keskittyä katsomaan sarjaa tai lukea. Juhlia laittaessamme ahdistuin valtavasti hälinästä, ja onneksi mies kykeneekin aina rauhoittamaan mua levollisella olemuksellaan - oon siitä hänelle aivan valtavan kiitollinen. Tänään heräsin klo 12, ja nukahdin heti klo 15 kolmen tunnin päiväunille - hälinä vaatii siis veronsa.  Pohdinkin, kiinnostaisiko teitä lukea enemmän mun kokemuksistani liittyen erityisherkkyyteen, ekstroverttiuteen ja introverttiuteen?

Nyt nenät kohti uutta viikkoa - toivottavasti siitä tulee ihana sekä sulle että mulle!

18. maaliskuuta 2019

HÄÄHAAVEITA

Te toivoitte hääjuttuja, saatte hääjuttuja ;)

Pohjustuksena kerrottakoon, että menimme mieheni kanssa kihloihin tammikuun 18. päivä. Mies oli järjestänyt ihanan ja ikimuistoisen kosinnan, josta voit lukea lisää  täältä. Vaikka mua on kontrollifriikkiyteni vuoksi hankala yllättää, onnistui hän silti siinä täysin saaden mut sanattomaksi. Huh, tuon hetken muisteleminen saa vieläkin perhoset kieppumaan villisti vatsassa. 

Kihloihin menon jälkeen on tapahtunut paljon, mm. muutto ihanaan ikiomaan kotiin, josta näette ensimmäisiä palasia tässä postauksessa. Lisää on toki tulossa, kunhan vain saadaan huonekalut ja paikat mieleiseksemme. :) Talvi ja kevät on ollut kiireistä mutta ihanaa aikaa, ja onhan se sisältänyt myös hieman häiden suunnitteluakin. 

postauksen tuotteet saatu  LuKLabelilta
päätyseinän tapetista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan  Tapettitaivaalta (tästä lisää myöhemmin)

 Vaikka puhunkin häiden suunnittelusta, on meidän häihin vielä reilut 2 vuotta aikaa. Oon luonteeltani sellainen, että haluan saada kaiken suunniteltua kunnolla viimeistä piirtoa myöten! Ja koska hääpäivä tulee olemaan yksi elämän tärkeimmistä päivistä, haluan riittävästi aikaa haaveilla, tutkailla ja suunnitella, jotta päivästä tulee juuri meidän näköinen ja meille täydellinen. Ennen kosintaa en ollut vielä suunnitellut häitä (okei myönnän, mulla on saattanut olla jo hyvän tovin hääsoittolistaa kasattuna..), joten haluan kaiken tapahtuvan rauhassa ja ilman pakottavaa kiireen tuntua. 

Yksi häiden ajankohtaan vaikuttava tekijä on tietysti budjetti. Ennen kihloihin menoa emme myöskään säästäneet häihin, mutta nyt on hääsäästötilit avattu ja ensimmäisistä palkoista siirretty sinne hieman rahaa. Ollaan laskettu niin, että hääpäivään mennessä pitäisi olla säästettynä 10 000€, mikäli ei tule mitään yllättäviä kuluja, joiden takia tuohon tiliin joutuisi kajoamaan. Voihan olla että tämä budjetti alittuu, mutta muiden kokemuksia kuunneltuani pahoin pelkään, ettei niin käy. Muutamat veikkaukset oon saanut myös koskien tulevaa häämekkoani, ettei se mahda olla mikään aivan vaatimattomin.. Heh, aika näyttää! Toki niitäkin olen jo hieman katsellut, ja aivan totaalisen rakastunut Sis Idmanin mekkoihin. 

Aluksi suunniteltiin häiden olevan 21.8.2021, joka olisi ollutkin hauska 21/08/21. Onneksi luokanopettajaystäväni huomautti, että mites meinasit Jenni tehdä, kun opettajan työt on elokuussa juuri alkaneet ja sulla on häät.. :D No, enhän mä ollut tätä tietenkään ollenkaan ajatellut. Todennäköisesti mulla ei tuossa vaiheessa tule olemaan virkaa ja häiden järjestäminen voisi vaikeuttaa työsuhteen solmimista, varsinkin kun meillä on haaveena lähteä suoraan häiden jälkeen häämatkalle. Suosiolla muutettiin häiden ajankohtaa, ja voin kertoa täällä sen verran, että tosiaan tulevat näillä näkymin olemaan kesällä 2021. Aikaahan tuohon vielä on, joten voi olla että ajankohta vielä elää jossakin vaiheessa :) Mulla on kuitenkin suunnitelmissa ensi viikolla kysyä alustavasti häihin kuvaajaa, kun käymme ottamassa kihlakuvamme. 

Yhden kaason olen jo kysynyt, ja ihana rakas Emilia sanoi kyllä, kun häntä "kosin" palapelin muodossa tähän tehtävään. Kaasoja tulee vielä lisää, kunhan aika on oikea. Emilian kanssa nähdään toisiamme sen verran harvoin pitkän välimatkan takia, että halusin saada häntä kysyttyä kaasoksi helmikuussa, jolloin viimeksi nähtiin. 

 Mitään suurempia järjestelyitä ei ole vielä tehty, mutta ollaan alustavasti mietitty juhlapaikkaa, kirkkoa ja ylipäätään kaupunkia häille. Olemme molemmat kotoisin Kuhmosta, mutta asuneet Joensuussa yli 5 vuotta. Haluaisin ehdottomasti mennä naimisiin Joensuussa, mutta ei olla tämän suhteen tehty vielä päätöksiä. Yhdeltä perheenjäseneltä tulikin jo kommentti, ettei aio tulla häihin mikäli ne ovat jossain muualla kuin Kuhmossa :D  Hääsoittolista mulla on ollut pitkään rakenteilla, ja sinne on ihana laittaa "meidän biisejä" sitä mukaa kun niitä tulee vastaan. 

Jos mietitte kuinka nämä kuvat liittyvät häähaaveisiin ja -suunnitelmiin, on syy melko yksinkertainen. Sain LuKLabelilta häähömpötystä lisäämään aivan mielettömän ihanan Just us -hääkirjan, joka on yksi kauneimmista tavaroista, joita olen koskaan nähnyt saati omistanut. Ja tiiättekö, mulla oli päästä itku pakettia avatessani, kun sisältä paljastui myös saman sarjan kangaskassi sekä suloinen muistivihko, jota voi käyttää apuna häiden suunnittelussa (tai missä tahansa)! Aivan mielettömän ihana ylläri! 

 Oon juuri niitä ihmisiä, jotka rakastaa suunnittelua ja kirjoittamista, sitä että muistot jäävät kansien väliin talteen. Oon nuorena kirjoittanut aktiivisesti päiväkirjaa ja tallettanut muistoja kuvien muodossa albumeihin, ja nämä kaikki ovat mulle hirmuisen tärkeitä. Ja koska hääpäivä tulee olemaan yksi elämäni ihanimmista päivistä, on mulle tärkeää että siitä jää konkreettinen muisto, johon on kirjattu fiiliksiä matkan varrelta. 

Ja niiden matkan varrella kirjattujen fiilisten lisäksi tämä Just us -hääkirja on niin paljon muutakin! Hihkuin innosta kirjaa tutkiessani, sillä sen tarina alkaa aivan alusta, siitä mistä meidän tarinamme aikoinaan alkoi. Ensimmäinen tapaaminen, ensimmäiset ajatukset toisistamme, ensimmäinen suudelma.. Näitä oli aivan ihana miettiä yhdessä. Kirjassa on myös hauska häistä tuttu "question game", jossa pohditaan kummalla hääparista on tapana tehdä tiettyjä juttuja. Tää oli niin ihana, että meidän oli pakko täyttää tää jo nyt! Saatiin tästä monet niin hyvät naurut aikaan, sekä pientä leikkimielistä kinaakin ;) Lisäksi hääkirja toimittaa myös vieraskirjan virkaa sisältäessään runsaasti tilaa häävieraiden merkinnöille. Tilaa on jätetty myös kuville, joten häissäkin melko suosittuja polaroid-kuvia voisi hauskasti kiinnittää sivuille tervehdykseksi. Kirjaan mahtuu lisäksi mm. polttarimuistoja, häävalat, muistoja hääpäivästä sekä ensimmäisestä vuodesta avioparina. 

Ja okei, vaikka kehuin kirjaa jo melko paljon, niin kehutaanpa vielä lisää. Tää kirja on aivan älyttömän nätti. Juuri sellainen kaunis ja hempeä teos, jonka kansien väliin haluaakin maailman kauneimman tarinan tallettaa. Kannen yksityiskohta on maalattu käsin, ja koko kirjan kuvitukset ovat todella kauniit. Mielestäni tämä ei ole pelkästään kirja, tämä on jotain älyttömän kaunista ja arvokasta meille jo tässä vaiheessa. 

En voi kuin kiittää LuKLabelin tiimiä tästä ihanasta hääsetistä, se tulee olemaan kovassa käytössä ja säilymään kauniina muistona elämämme yhdestä tärkeimmästä päivästä läpi vuosien. Olen saanut LuKLabelilta valtavan hyvää ja sydämellistä palvelua, josta huokuu lämminhenkisyys asiakasta kohtaan. Vaikka hyvää palvelua saa monesta muustakin yrityksestä, oli tämä vielä jotain aivan erityistä. Kiitos LuKLabelin tiimi! 

Yhdessä LukLabelin kanssa on järkätty teille myös kiva arvonta, joten pysykäähän kuulolla lähiviikkoina :-)

Löytyykö sieltä muita, joilla häiden suunnittelu alkaa olla ajankohtaista? Mihin sinä haluaisit tallettaa häämuistosi, ja oletko kuullut LuKLabelin Just us -hääkirjasta?

Ps. Tein häille oman tägin sivupalkkiin, joten jatkossa voit seurata häähöpinöitä kohdan wedding -alta!

13. maaliskuuta 2019

TALVI TULI TAKAS - LEMPPARITAKKI IN ACTION

Kaksi sanaa: en tykkää.

Asusta kyllä, talvesta en. Ainakaan maaliskuussa, jolloin ajatukset ovat jo pitkällä keväässä ja haaveet suunnattuina kohti kesää. Aikana, jolloin aurinkoisten päivien jälkeen rankat lumisateet tuntuvat vielä tavallistakin ankeammilta. Ja luntahan on muuten satanut aivan älyttömästi ainakin Joensuussa, viikonloppuna siitä saatiin oikein kunnolla "nauttia" ja eilen aamulla kaivelin autoa mukavasta kinoksesta. Kevät tuu jo, jookos kookos?

Onnekseni huomasin, että huomenna taitaa olla viimeinen pakkaspäivä hetkeen. Toiveeni on kuultu! 

takki Monki
housut H&M
neule BikBok
baskeri H&M
nilkkurit Zara 

Ja vaikka talvesta en tähän aikaan vuodesta enää välitäkään (aika aikaa kutakin, alkutalvi on aina oikein jees), niin tästä kuvissa näkyvästä takista välitän sitten siitäkin edestä. Metsästin tätä melkoisen pitkään joskus vuodenvaihteen tienoilla, ja kun etsintä tuotti tulosta ja takki vielä tupsahti verkkokauppaan saataville, oli meitsi yhtä hymyä. Ja harvan ostoksen kohdalla oon muuten näin pitkään yhtä hymyä! Miestä meinaa alkaa jo huvittaa, kun joka kerta tätä takkia käyttäessäni hihkun kuinka hyvä ostos tää oli. Eli melkoisen usein siis.. Sattui vielä hauskasti, että jouduin tilaamaan tästä pienemmän koon, ja koska alkuperäinen tilaus oli myöhässä, sain mukavan tuntuisen -25% alekoodin käyttööni. Great deal, sanon minä. 

Muusta asusta: baskereiden käyttöä opettelen edelleen ja valkoiset nilkkurit odottaa kevättä malttamattomina. Note to self: mitäs jos laitat ens kerralla kinosten vaatimat klopottimet jalkaan ihan suosiolla. 

Vaikka kevät saattaa toden totta iskeä ihan näillä näppäimillä, on mulla jemmassa vielä toiset asukuvat tämän takin kanssa. Yritetään siis saada ne pian ulos. Tosin takatalvi ehtii iskeä vielä monesti ja aivan varmasti iskeekin, sanokaa mun sanoneen. Lisäksi tulossa on toivottavasti vielä tämän viikon aikana hieman hääjuttuja, joten stay tuned!

Kiitos vielä superisti edelliseen postaukseen tulleista kommenteista, oli jotenkin todella surullista lukea kuinka moni on saanut inhottavia kommentteja painoon liittyen. Muistetaanhan kaikki kuitenkin, että ollaan arvokkaita kiloista riippumatta, juuri sellaisena kuin ollaan? Todistitte jälleen kerran kuinka fiksuja ja ajattelevaisia lukijoita mulla on, siispä kiitos että ootte ja ihanaa loppuviikkoa  

Mitä mieltä tästä neutraalin värisestä asusta?

10. maaliskuuta 2019

KUN OMA PEILIKUVA AHDISTAA

Tämä kaikki lävähti päin kasvoja kunnolla muutama viikko sitten, kun kävin ehkäisyneuvolassa uusimassa e-pillerireseptiäni. Aiemmin pohdin kirjoitanko aiheesta ollenkaan, mutta sulavasti kuitenkin täällä vihjasin käynnin aiheuttaneen pahaa mieltä, joten menköön.

Reseptin uusinnan yhteydessä tehtiin perustarkastukset, tsekattiin mm. paino. Sanoin jo tässä vaiheessa neuvolan naiselle, että tämä kyllä jännittää melko paljon, enkä ole vaa'alla käynyt moneen vuoteen. No, ei siinä auttanut kuin hypätä vaa'alle, sillä olihan paino kuitenkin tsekattava. Melkein toivon, ettei olisi tsekattu.. Olihan niitä kiloja kertynyt, ja jotenkin aivan järkyttävä määrä. Ja kun sanon järkyttävä määrä, en tarkoita paria kiloa, vaan noin 20kg 2-3 vuoden sisään. Ja se on oikeasti paljon. Tämän kirjoittaminen hävettää, pelottaa, nolottaa. Miten oon päästänyt itseni repsahtamaan noin pahasti? Toki asiasta olen ollut tietoinen, mutten silti olisi uskonut vaa'an lukeman kasvaneen noin hurjasti sitten viime käynnin. Sen lisäksi että ihan pelkästään lukeman näkeminen järkytti, niin tyrmistytti vielä vähän muukin siihen lisäksi.

Neuvolan täti alkoi kysellä painonpudotushaaveista, ja kertoa painonpudotusryhmistä. Sanat lihavuus ja painonpudotus olivat kuin lyöntejä kasvoille. Hän katsoi minua todella säälivästi, aivan kuin olisin maailman surkein ja epäonnistunein pullukka. Hän antoi myös oikein hyviä ja tehokkaita vinkkejä: "Voi auttaa sellainenkin, että vaihdat ruokalautasen jälkiruokalautaseen, niin ei tule syötyä niin paljoa!" tai oma lempparini: "Kannattaa aloittaa liikkuminen pienestä; ensin voit kiertää korttelin kerran, seuraavalla kaksi kertaa ja sitten jaksatkin ehkä kiertää jo kolme kertaa!!". Niin. Lisätään tähän vielä ystävälliseksi tarkoitettu mutta säälivä äänensävy. Oikeasti, näytänkö siltä etten jaksa kiertää korttelia kahta kertaa ympäri?

Lopulta hän vielä kysyi että tuntuuko sinusta pahalta puhua tästä, ja minähän purskahdin itkuun. Ei ollut kovin mieltä ylentävä käynti, varsinkin kun paino on aiheena minulle sekä varmasti monelle muullekin aika arka aihe. Ja jotenkin käynnissä pysäytti se, että mulle kerrottiin painoindeksin olevan turhan korkea ja todettiin, että painonnousu pitäisi saada nyt loppumaan. Missä oli oman fiiliksen kuulostelu? Entä jos en haluaisi laihduttaa? Ei tuntunut siltä, että mun omia ajatuksia tai tunteita otettiin juurikaan huomioon. 

 Mutta toisaalta, vaikka käynti oli mulle aluksi melko järkyttävä kokemus, on se boostannut mun halua liikunnan lisäämiseen. Tai no, aloittamiseen. Enhän mä ole parina viime vuonna liikkunut oikeastaan yhtään (koiran ulkoilutusta lukuunottamatta), ja syönytkin olen aivan miten sattuu. Ihmekös tuo, että niitä kiloja sitten kertyy.. Siispä päätin aloittaa pienimuotoisen elämäntaparemontin, ilman mitään turhia dieettejä tai ruokien punnitsimisia. 

Ostin viikon alussa Ilona Siekkisen Lifestylemeals-valmennuksen sekä Fatburn-saliohjelman, joiden tarkoituksena on opettaa mut syömään terveellisesti ja puhtaasti, sekä opettaa käymään salilla fiksusti; kasvattaa lihasta sekä polttaa turhaa rasvaa. Tarkoituksena olisi myös herätellä epämääräisesti toimivaa aineenvaihduntaa, ja saada itselle hyvä olo. Eli ensisijaisesti tavoitteena on opetella terveitä elämäntapoja, ei laihduttaa hullun kiilto silmissä. Toki jos kroppa muokkautuu ja kiloja lähtee, niin en laita ollenkaan pahakseni..

 Mä oon vähän sellainen tunnesyöjä. Jos on paha mieli, mä napostelen herkkuja. Ja nimenomaan napostelen, ei ole ollut mitään herkkupäiviä, vaan herkut löytää tiensä mun suuhun vähän milloin sattuu. Vastaavasti jos mulla on hyvä mieli, napostelen silloinkin. Monesti tulee miehen kanssa istahdettua sohvalle katsomaan leffaa herkkujen kanssa, ja kummasti ne löytävät tiensä mun vyötärölle. Eli myös parisuhde on ollut omiaan lisäämään herkutteluja. Kun toinen hokee mun olevan hyvä näin, niin siihen alkaa itsekin uskoa hiljalleen. Kunnes oma peilikuva alkaakin ahdistaa oikein olan takaa. 

Joka ikinen vaate joka kiristää, aiheuttaa melkoisen pahan mielen. Alkaa tarkastella itseään kriittisemmin, ja huomaa vain ne huonot puolet. Pahimmilla hetkillä eksyy tarkastelemaan muutaman vuoden takaisia kuvia jolloin on ollut aivan tikku, ja siitäkös vasta mieli matalaksi meneekin. Ja pakko myöntää, ettei toinen toistaan laihempia ja upeampia tyyppejä täynnä oleva some varsinaisesti paranna asiaa.. Tää on lopulta johtanut siihen, etten oikeastaan viihdy enää vaatteissani samalla tavalla kuin ennen, eikä kuvien ottaminen innosta. Liian usein sanon kuvia katsoessani "Näytänpä pullukalta", ja kyllähän siinä väkisinkin harmistuu. Oon ehkä liikaa tottunut olemaan aina se pieni ja hoikkanen tyttö, kunnes en enää yhtäkkiä olekaan. Ja se meinaa aiheuttaa pientä identiteettikriisiä. 

Oon ajatellut aiemmin että ihan sama mitä painan, se on mun oma asia. Ja niinhän se onkin. Mutta siinä vaiheessa kun oma peilikuva ahdistaa ja itsevarmuus ei ole samaa tasoa kuin aiemmin, on syytä pohtia keinoja tilanteen ratkaisemiseen. 

Ja niin, kuvissahan tätä painonnousua ei välttämättä huomaa. Kilot kun kertyvät hiljalleen, salakavalasti viikkojen, kuukausien ja vuosien aikana. Mutta kun laittaa kaksi kuvaa eri vuosilta vierekkäin, niin kyllä sen muuten huomaa. Hassua on se, että tuolloin vuosia sittenkin ajattelin näyttäväni pullealta kuvissa.. Silti en itsekään jotenkin tajunnut tätä tilannetta ennen vaa'alla käymistä, sillä en koskaan olisi uskonut lukeman olevan noin iso. Samaa puhuimme tänään salilla ystäväni kanssa painostani. Ja tiedän kyllä, painohan on vain lukema, jota ei ehkä ensisijaisesti kannata tuijottaa. 

Ja niin, sanoinko salilla?! Aktivoin salijäsenyyteni reilu viikko sitten, ja tänään kävin ensimmäistä kertaa 2-3 vuoteen salilla. Jännitti aivan valtavasti, mutta ystävän kanssa sovittuja treffejä ei voinut perua. Ja vaikka oma rapakunto hävettikin, niin nyt on ensimmäinen jalkatreeni takana ja toivotaan, että jaksan jatkaa 3-jakoista treeniohjelmaani kunnialla. Se on hyvin maltillinen, ja uskon että tämän terveen syömisen ja treenin avulla voin löytää sellaista hyvää oloa, jota olen kauan kaivannut. En aio punnita ruokia, noudattaa orjallisesti mitään ohjeita tai unohtaa herkuttelua, vaan löytää balanssin terveen ruoan ja herkkujen välille sekä saada liikunnan sujuvaksi osaksi arkeani.

Pitkään mietin etten tästä mitään kirjoita, koska aihe on hyvin henkilökohtainen ja vaikea. Mutta silti uskon vertaistuen voimaan, ja siihen, että mun tahtoa tähän hommaan lujittaa ääneen sanominen. Vähän sama homma kuin aiemmissa ostolakoissani. 

Olisi mielenkiintoista kuulla teidän fiiliksiä painosta, painon noususta ja omasta peilikuvasta. Ihan mitä tahansa aiheeseen liittyen, kommenttiboksi on teidän!

7. maaliskuuta 2019

LOMAHAAVEITA JA IHAN VÄHÄN ILMASTONMUUTOSTAKIN

Täällä vietellään parhaillaan talvilomaa, mikä on ollut omiaan lisäämään lomakuumetta. Viime vuonna tähän aikaan lomailimme Nizzassa, mutta tänä vuonna meillä ei ollut mahdollisuutta eikä jaksamista lähteä minnekään reissuun. Uumoiltiinkin loman menevän pitkälti kotia laittaessa, ja niinhän se on mennytkin. Kaikki tärkeimmät tavarat ovat paikoillaan, mutta sellaista pientä puuhaa kyllä on löytynyt - taulujen laittoa, telkkarin seinätelineen kiinnitystä ja Ikean hyllyn kasaamista. Maanantaina käytiin Ikeassa, ja tosiaan jotain pientä sieltä lähtikin mukaan. Silti yhä edelleen pikkumakkarin sisustus on mulle aivan täysi mysteeri.

No mutta, vaikka lomakuumeeseen ei ole luvassa akuuttia helpotusta, on lomahaaveilu aina ihanaa. Toisaalta ihan hyvä myös ilmastosyiden vuoksi pohtia omia mahdollisuuksia matkustelun vähentämiseen, ja vaikka matkustelu tuskin tulee osaltani koskaan täysin loppumaan, on sen muuttaminen harkitsevammaksi varmasti ihan paikallaan. Koska Kreetalla räpsittyjä kuvia vielä löytyy, enkä ehkä tässä vaiheessa lähde muutaman kuukauden jälkeen vinkkipostausta kasaamaan (en luota muistiini näin paljoa ;) ), ajattelin näiden kuvien myötä pohtia omia lomahaaveitani sekä kohteita, joissa haluaisin joskus käydä. Ei niin että näiden pitäisi tapahtua nytjustheti, tai ehkä koskaan. Vaan niin, että nämä olis ne paikat minne lähtisin jos jonnekin lähtisin. Ne paikat, jotka mua kiehtoo ja vetää puoleensa. Ne joko toteutuu joskus tulevaisuudessa tai sitten ei. Mutta aina saa haaveilla, maailmassa on niin paljon kaunista nähtävää ja koettavaa. 

Ja ennen kuin joku tulee syyttämään itsekästä bloggaajaa matkahaaveiden listaamisesta, toistan vielä, että kyseessä on haavelista, jonka voisin toteuttaa mikäli ilmastonmuutos, varallisuus tai mikään muu ei olisi estämässä :D Eli siis en aio kahlata näitä kaikkia kohteita läpi nyt tai ehkä koskaan, vaan ihan pelkästään haaveilen näistä sängyn pohjalla, jossa talvilomastani parhaillaan nautin. 

Italia

No, jos jokin näistä tänä vuonna toteutuu, niin uskoisin sen olevan Italia. Oon käynyt Roomassa kolme (?) vuotta sitten, ja se vei sydämeni aivan täysin. Visiitti oli niin pikainen, että uskon Roomassa olevan vielä paljon tarjottavaa minulle. Haaveissa olisi oikein kunnon road trip ensi kesänä, jolloin matka voisi alkaa vaikkapa juuri Roomasta, ja suunnata hiljalleen pohjoisemmaksi. Vatikaani, Venetsia, Milano, Positano, Limone, Lake Como, Gardajärvi ja Lago di Sorapis ovat ainakin kohteita, joissa haluaisin palavasti käydä. Ihanat vanhat viinitilat, kauniit rakennukset ja italialainen kulttuuri vetävät puoleensa tällä hetkellä melkoisen kovasti. 

Santorini

Kreetan matkalla oltaisiin haluttu yhdistää reissuun käynti Santorinilla, mutta sesonki oli loppumassa eikä laivamatkoja juuri enää järjestetty. Katsottiin myös syksyllä matkakohdetta pohtiessamme lentoja tänne, mutta joko emme löytäneet niitä tai ne olivat hurjan kalliita. Santorini on kuitenkin saari, jossa ehdottomasti haluaisin joskus käydä. Kreikka ja sen saaret kiehtovat kovasti, vaikka useammalla Välimeren saarella olen jo käynytkin. Lähtisin ihan milloin tahansa uudestaan. 

Norja ja Lofootit

Hassua, miten näistä on tullut viime vuosina niin trendikkäitä kohteita - me on perheeni kanssa reissattu Norjassa tosi paljon kun olin pieni, enkä todellakaan pitänyt sitä mitenkään trendikkäänä :D Viimeisestä käynnistä on jo useita vuosia, ja uskoisin osaavani katsoa näitä kohteita uudella tavalla. Norjan suloiset pienet kalastajakylät ovat ihania, ja haaveilen kunnon telttareissusta noihin maisemiin. Tämä saattaisi jopa ensi kesänä toteutua, jos suunnitelmat Eskon siskon luo Lappiin lähtemisestä etenevät. 

Islanti

Tästä oon kans haaveillut aivan tosi pitkään. Mustan hiekan rannat, kuumat lähteet, upeat maisemat.. Tämä olisi aivan ihanaa joskus kokea. Myös pohjoismaalaiset kielet kiehtovat mua kovasti, vaikka en ruotsin sivuainetta opiskellessani tajunnutkaan islannista mitään, kun sitä joskus luettiin tai kuunneltiin. 

Kroatia

Pinnalla ollut tämäkin viime aikoina, ja ehkä sekin on ollut omiaan nostamaan kiinnostusta Kroatiaa kohtaan. Kroatia olikin Kreetan kanssa syksyllä pitkään meillä pohdinnassa, mutta mies sai lopulta tehdä päätöksen ja valinta osui Kreetaan. Kroatia vaikuttaa myös hyvin mielenkiintoiselta, ja maltillisen lentomatkansa takia potentiaaliselta kohteelta. 

Lontoo ja Pariisi

Jotenkin oon aina ajatellut näiden olevan kohteet, jotka on pakko joskus nähdä. Kauan oon näistä haaveillut, mutten koskaan ole saanut aikaiseksi varata lentoja - aina on kohde lopulta valikoitunut jonnekin muualle. Mutta joku päivä toivon pääseväni näkemään Lontoon ja Pariisin. 

Dubai

Tästähän me pitkään haaveiltiin reilu vuosi sitten, eikä se haave ole kadonnut minnekään.. Kai Dubaissa kiehtoo lämpö ja erilaisuus, mutta silti maltillinen lentomatka Suomesta. Dubaihin matkustamisen eettisyys on kyllä herättänyt paljon keskustelua mm. ihmisoikeusrikkomusten takia, joten kyllä näitä asioita saa pohtia ihan tosissaan. Mutta toisaalta, kyllähän monessa muussakin matkakohteessa on ongelmia ja syytä eettisyyden pohdinnalle. 

Malediivit/Seychellit

Malediivit tai jokin vastaava paratiisisaari tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta, ja siitä syystä varmaankin niin ihanalta. Ihana olisi päästä loikoilemaan kauas kaikesta, esimerkiksi vaikkapa häämatkalla. Aika näyttää.

Bali / Marokko / New York / Havaiji / Australia / Uusi-Seelanti

Maailma on niin täynnä valtavan hienoja paikkoja. Paikkoja, joista suurimpaan osaan ei tule koskaan lähdettyä, tai joihin ei ole mahdollista lähteä. En halua tämän enempää ottaa kantaa matkustamisen ilmastovaikutuksiin, sillä niistä on puhuttu runsaasti paljon minua enemmän tietävien toimesta. Voin silti myöntää, että vaikka matkustamiseni ei tule täysin loppumaan, niin kyllä ilmastonmuutos on saanut pohtimaan myös omaa matkustelua uudesta näkökulmasta, eikä esimerkiksi nyt talvilomallakaan tullut pakottavaa tarvetta päästä jonnekin. Vaikkei matkustelusta voisi kokonaan luopua eikä välttämättä pitäisikään, voi sitä ainakin hieman vähentää. Koen olevani näissä jutuissa aika keltanokka ja tavan tallaaja joka ei halua kiillottaa omaa kruunuaan, vaan joka toivoo voivansa tehdä edes jotakin pientä tärkeiden ilmastoasioiden eteen. En ole paras esimerkki enkä välttämättä edes hyväkään, mutta teen silti omia pieniä valintojani, jotka toivottavasti ovat aiemmin tekemiäni parempia. 

Esimerkiksi Saara kirjoitti eilen ilmastonmuutokseen liittyen aivan loistavan postauksen, jonka suosittelen lukaisemaan ajatuksella. 

Tiedostan, että postauksen aihe ja ilmastonmuutospohdinnat ovat hieman ristiriidassa keskenään, mutta tosiaan, haaveilen täällä sängyn pohjalla, sen sijaan että olisin nyt jossakin kohteessa. Enkä tarkoita enkä halua syyllistää ketään, vaan pohtia oman itseni mahdollisuuksia muutokseen. Myös minä tulen jatkossa matkustamaan, mutta ehkäpä hieman vähemmän kuin ennen. Postauksen julkaiseminen jännittää kyllä ennätyspaljon, joten toivon ettette ymmärrä minua väärin. :)

Minne sinä matkustaisit nyt, jos voisit lähteä minne vain? Millaisia fiiliksiä sulla on matkustelun suhteen nyt, kun ilmastonmuutos on ollut vielä aiempaakin enemmän esillä? 

Blog Design by Get Polished