29. maaliskuuta 2019

ERITYISHERKKÄ, EKSTROVERTTI JA INTROVERTTI SAMASSA PAKETISSA?

Jo vuosia sitten tajusin olevani erityisherkkä, ja kuulinkin monesta suunnasta samankaltaisia huomioita. Oon aivan äärimmäisen herkkä, ja koen monet asiat todella voimakkaasti. Elän sekä hyvät että huonot fiilikset aivan täysillä, ja välillä oonkin miettinyt onko erityisherkkyys enemmän siunaus vai kirous. Kai se on lopulta siunaus, vaikka välillä tunnemylläkkä ja jatkuva tarkka havainnointi ärsykkeisiin osaa olla melkoisen uuvuttavaa. Joskus miettii väkisinkin, että oispa muuten ihana kun ei tarviis aina tuntea kaikkea niin voimakkaasti.

Oon tosi herkkä aistimaan muiden ihmisten tunnetiloja, sekä kaikkea ympäristössä tapahtuvaa. Kaipaan syvällisiä ihmissuhteita, ja monesti pintapuoliset löpinät saa mut turhautumaan, vaikka oonkin kohtalaisen hyvä small talkissa - en vaan koe sitä kovin merkityksellisenä. Toivon aina saavani keskustelukumppanista jotain enemmän. Samalla mulla myös kestää saavuttaa kunnollinen luottamus toiseen aiempien vaikeiden kokemusten vuoksi, joten tässä on aika haastava kombo.

Erityisherkkyys näkyy mun elämässä myös herkkyytenä kuormittumiselle. Esimerkiksi viime viikkoisten menojen vuoksi olin aivan puhki, vaikka nukuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 11h yöunet + 3h päiväunet. Tiistaina olin niin väsynyt, että töiden jälkeen kaaduin sänkyyn kovasti vastustamilleni päikkäreille ja nukuin yöllä vielä 10h lisää. Eikä tämä kuormittuminen näy pelkästään unen tarpeena, vaan ihan puhtaasti valtavana oman tilan kaipuuna. Kaipuu ja tarve on niin suuri, että mun on yksinkertaisesti pakko saada omaa tilaa tai aikaa, tai ei pysy ajatukset kasassa. Akut latautuu kaikkein parhaiten kun oon ihan yksin ja tekemättä mitään velvollisuudelta tuntuvaa. Onneksi sulatan miehen tän rajan sisäpuolelle, enkä todellakaan siis häiriinny hänen läsnäolostaan! :D Parasta on, kun voidaan olla vaikka ihan hiljaa yhdessä, tekemättä mitään.

Näitä asioita on niin paljon lisää, mutta tuossa yllä nyt osa mainittuna. Joskus oon ajatellut olevani jopa vaikea tyyppi, kun koen asiat niin herkästi ja jään pohtimaan kaikkea kuulemaani ja kokemaani niin valtavan paljon. Mutta kun itseään oppii ymmärtämään ja arvostamaan, voi erityisherkkyydestä saada paljon irti. 

Tässä kuvassa näyttää ihan siltä, kun mulla olisi housut ratkenneet haaroista :--D Repesin yhtenä iltana kuville aivan totaalisesti ja kävin ihan tsekkaamassa nuo housut, mutta ei ne ole ratkenneet! Esko sitten onneksi hoksasi, että tuo ratkennut kohta onkin oikeasti takana olevan pylvään ruosteinen kohta :-DDD

Muistan kun tutustuttiin mieheni kanssa, ja olin jotenkin tottunut ajatukseen, että ehkä mä vaan oon vähän vaikea, kun koen kaiken niin vahvasti eikä toinen aina hoksaa sitä ajatella tai pysty sitä ymmärtämään. Lyhyen tuntemisen jälkeen Esko kuitenkin sanoi yhden kauneimmista asioista, joita mulle on kukaan koskaan sanonut; "Sulla on aivan valtavan kaunis mieli". Ja se osui ja upposi. Se oli jotenkin tosi koskettavaa, ja merkitsi mulle paljon enemmän kuin vaikkapa ulkonäön kehuminen. Ja musta ihan todella tuntuu, että tuo toinen ajattelee samoin vielä vuosienkin jälkeen. Ja on myös oppinut ymmärtämään mua lisää, ja tietää jo jokaisen asian kohdalla kuinka mä todennäköisesti ajattelen, vaikka hän ajattelisi itse toisin. Ja se on aika kaunista mun mielestäni.

Oon pohtinut paljon myös ekstro- ja introverttiyttä vuosien saatossa. Näistäkin on olemassa jonkinlainen välimuoto, ambivertti, jota on kuvattu näiden kahden välimuodoksi. En kuitenkaan koe olevani puhtaasti mikään näistä, sillä en ole varsinaisesti introvertin ja ekstrovertin välimuotokaan, vaan aika vahvasti tilanteesta riippuen jompaa kumpaa. 

Mä rakastan juhlia, ihmisiä, tapahtumia. Oon sosiaalinen, iloinen, ulospäinsuuntautunut, avoin ja rempseä. Ja nämä on juttuja, jotka varmaan suurin osa ihmisistä musta ensimmäisenä huomaa. Vastaavasti on myös tilanteita, joissa oon mieluiten sivustaseuraaja ja vähän hiljainen, ainakin aluksi. Vaikka viihdyn ihmisten parissa, kaipaan valtavasti omaa tilaa ja aikaa palautua. Joskus aivan kohtuuttomankin paljon. Ja on myös hetkiä, jolloin en yhtään jaksaisi seuraa tai toivon sosiaalisen kanssakäymisen päättyvän mahdollisimman pian, jotta pääsen kirjan pariin peiton alle :D Pitkän päivän jälkeen en kaipaa mitään niin paljon kuin hiljaisuutta ja rauhaa, sitä ettei oo mitään velvollisuuksia tai pakkoja. 

Oon myös viime viikkoina huomannut, kuinka paljon ahdistun liian aikataulutetusta arjesta. Rakastan nähdä ystäviäni ja tehdä milloin mitäkin, mutta jos havahdun viikon alussa jokaisen päivän sisältävän jotain varsinaista ohjelmaa, stressaannun ja ahdistun aivan varmasti. Tästä syystä oonkin yrittänyt keventää tulevien viikkojen suunnitelmia. 

Tarviin aikaa myös pohdiskelulle ja omille ajatuksilleni. Toki tätä tulee aina kaiken tekemisen ja muun lomassa, mutta kaipaan sitä myös ilman varsinaista oheistoimintaa. Mietin ja pohdin paljon kaikkea mitä mulle sanotaan, ja välillä jopa liian tarkasti mm. äänenpainoa ja mahdollisia piilomerkityksiä. Välillä se raastaa aika paljonkin, koska tuntuu että voisi päästä vähän helpommalla. Jään myös pohtimaan paljon muiden asioita, ja otan huolet vähän liiankin lähelle itseäni. Surulliset asiat koskettaa mua äärimmäisen syvästi, vaikka eivät osuisikaan itselle tai omaan lähipiiriin. Erityisesti vanhoihin ihmisiin tai lemmikkeihin liittyvät asiat on kaikkein "kamalimpia", eikä ole kauaa kun mies tuli kotiin ja ihmetteli mille itken. Olin törmännyt Facebookissa jonkun lemmikin kuolinilmoitukseen ja runoon siihen liittyen, ja kyynelkanavat aukeni samoin tein. Ja näin käy todella usein.. Nämä lemmikkejä koskevat ilmoitukset on ihan tosi raskaitakin välillä, sillä saatan oikeasti jäädä murehtimaan niitä koko illaksi halaillen Lumia tiukasti. Niin paljon kuin lemmikeistä on iloa, niin kyllä niiden menettäminen vain aina pelottaa. Myös vanhukset sulattaa sydämen täysin, ja saa välillä liikutuksen kyyneleet silmiin. 

Välillä alan jopa esim. vanhan ihmisen nähdessäni pohtia, että onkohan tuo yksinäinen tai onnellinen. Näihin ei yleensä ole mitään syytä, mutta silti iskee paha mieli kun miettii onko toisella lähellään välittäviä läheisiä. Joskus kuulin tarinan siitä, kuinka vanhuksella oli hajonnut ruokakassi pitkin maata, ja itkuhan siinä pääsi. 

Tässäpä hieman mun kokemuksia erityisherkkyydestä, ekstroverttiydestä ja introverttiydestä. Jokainen kokee nämä varmasti omalla tavallaan, eikä siis olekaan yhtä oikeaa tapaa olla vaikkapa erityisherkkä. Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolen muita erityisherkkiä? Kuinka sä koet erityisherkkyyden? Millaisia ajatuksia tai kokemuksia sulla on ekstro- ja introverttiydestä?

Mukava olisi kuulla teidän ajatuksianne näistä :-) Palataan taas, ihanaa viikonloppua! 

10 kommenttia :

  1. Olipa hauska lukea tuosta sun erityisherkkyydestä vähän enemmän. Miehesi on kyllä sanonut oikeasti todella oikein ja kauniisti, sulla on kaunis mieli ja oon kyllä aistinut saman sinusta :) Mitä taas ekstroverttiyteen ja introverttiyteen tulee, olen myös niiden välivaiheilla ja tilanteesta riippuen olen jompi kumpi. Siis lähes samat sanat mitä olit kirjoittanut tuosta aiheesta voisi tulla minultakin ;)

    Erittäin ihania kuvia sinusta jälleen. Nuo kengät osui mun silmiin ja hitsi haluan samanlaiset. :D Mulla on nilkkureina aina vaan pelkkiä mustia kenkiä ja haluaisin nyt ruskeat matalapohjaiset kuin korollisetkin nilkkurit :D Noh enää tänä vuonna en sellaisia aio, mutta ehkä jommat kummat sit ensivuonna! :) Ja mä en ois huomannut tuosta yhdestä kuvasta mitään, mutta kun mainitsit niin naurahdin kyllä tolle, sauma tosiaan näyttää siltä kun se olis revennyt :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, onpa mukava kuulla :) Ihana Kata <3 Kiva kuulla myös se, että pystyt hyvin samaistumaan näihin mun fiiliksiin ja kokemuksiin. Niinhän se aina vähän tilanteen mukaan voi vaihdella!

      Mä itse asiassa tämän jälkeen heivasin nuo kirppiskasaan, ovat sen verran korkeat että ei tule arkikäytössä juuri käytettyä, joten ansaitsevat paremman kodin joltakulta muulta. Harmi, että meillä on eri kokoinen jalka! Tosiaan ehkä syksyllä tai ensi talvena sitten, nyt on jo hyvä keskittyä kesäisempiin klopottimiin hiljalleen ;) Ahahaha niin se näyttää, tää naurattaa mua yhä edelleen :--DD

      Poista
  2. Tämä teksti olisi voinut olla melkein kuin omasta suustani <3 Pystyn samaistumaan niin moneen kohtaan, ja etenkin tuo oman ajan tarve on korostunut iän myötä paljon enemmän. Jään myös pohtimaan muiden murheita liian usein, ja aistin herkästi ihmisten tunnetiloja - jääden sitten pyörittelemään niitä omassa päässäni, jos joku on vaikuttanut vaikka hieman tavallista etäisemmältä.. En osaa sanoa, olenko itse täysin erityisherkkä, mutta sen piirteitä kyllä tunnistan itsessäni paljon. Kallistun myös selkeästi enemmän introverttiuden puolelle, vaikka sosiaalinen olenkin ja tykkään olla ihmisten parissa. Olen kuitenkin alkanut hyväksymään pikkuhiljaa itseni tällaisena kuin olen, vaikka tottakai välillä tulee edelleen tunnetiloja, kun tuntuu etten kelpaa.. Itsetutkiskelu on auttanut siihenkin kuitenkin paljon :) Ihanaa kun kirjoitit aiheesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Tuuli, ihana kun kommentoit <3 Se on kyllä totta, että iän myötä sitä omaa aikaa on alkanut kaivata aiempaa enemmän. Meidän kokemukset ja ajatukset on kyllä hyvin samankaltaisia! Kaikkein tärkeintä olis myös minunkin mielestäni se, että hyväksyy ja rakastaa itseään juuri sellaisena kuin se on! Eihän se aina onnistu, mutta pikkuhiljaa ja itsetutkiskelun kautta <3 Kiitos, ja ihana kun kommentoit! :*

      Poista
  3. Olipa kiva kun kirjoitit tästä mä samaistun suhun nimittäin ihan kaikessa näissä asioissa mistä kirjoitit! Just muistin miten voimakkaasti reagoin juuri ihmisen äänen painoon kun huomasin että se muuttui niin meinasin vaan heti ruveta itkemään kun sanottiin kovalla sävyllä varsinkaan kun en sitä siinä tilanteessa yhtään odottanut.. myös mä monesti pahoitan mielen jos näkee vanhuksiaja uppoudun oikein pohtimaan sitä pahinta skenaariota vaikka siinö hetkessä ei olisi tullut mitään syytä tavallaan ajatella mutta heti ehkä empatian kautta sitä uppoutuu surullisiin ajatuksiin.. mutta vaikka elämö on välillä tosi raskasta niim silti se kun tuntee myös ilot ja innostukset voimmaaksi nii en vaihtas tätä päätä mihinkään!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiva kuulla ja huomata, kuinka monella on samankaltaisia fiiliksiä! Ei tunne olevansa niin yksin näiden kanssa :) Mulla on joskus käynyt useastikin tuo sama, että välillä reagoin tosi voimakkaasti esimerkiksi toisen voimakkaaseen äänensävyyn! Ja se kyllä aina tahtomattaankin voi nostaa kyyneleet silmiin, ja sit on monesti alkanut harmittaa se oma herkkyys.

      Mut just niinkuin sanoit, vaikka välillä tämä herkkyys voi tuntua raskaalta niin samalla hyvät fiilikset kokee voimakkaammin, enkä minäkään vaihtaisi tätä mihinkään! :) Ihana Saara, kiitos kommentista <3

      Poista
  4. Tosi hienosti olit osannut avata ja kertoa ajatuksiasi <3 Mie pystyn aika hyvin samaistumaan tuohon, että koen olevani sosiaalinen, mutta jos viikko on liian aikataulutettu, en vain pysty olemaan stressaamatta. Rakastan nähdä ihmisiä, mutta tuntuu todela kuormittavalta, jos joka päivä töiden jälkeen on jotakin menoa :( Siksi olen ihan tietoisesti opetellut sanomaan, että tapaaminen ei sovi, vaikka joskus pahalta tuntuukin! Asiasta kukkaruukkuun, mikä tuo siun fontti on näissä kommenteissa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma muru <3 Se kyllä mullakin toteutuu aivan joka ikinen liian aikataulutettu viikko, että stressi iskee jos ohjelmaa on liikaa. Siitä syystä yritänkin aina vähän keventää viikkoja! Mäkin niin rakastan nähdä tärkeitä ihmisiä, mutta en vaan voi sille mitään että iskee kamala ahdistus jos joka päivä täytyy tehdä jotakin tai nähdä jotakin! Sitä omaa aikaa ja nollaamista vaan tarvitsee. Siis ei mitään käsitystä, kai se fontti on sama kun tuolla postauksessakin, muistutappa joskus niin tsekkaan :D

      Poista
  5. Taas pitää tulla toteamaan, että kyllä sitä vaan samaistuu näihin fiiliksiin<3 Ihanasti kirjotettu postaus ja en oikein tiedä mitä täydentäisin enää mihinkään väliin. Erityisherkkyys on todellakin siunaus, vaikka aina se ei tunnu siltä. Etenkin toi kohta painui mieleen, kun kirjotit että kaipaat syvällistä yhteyttä ihmissuhteilta ja kyllästyt helposti pinnalliseen. Oon niin 110% samaa mieltä<3
    Vitsi että kaupaan jo meidän syvällisiä keskusteluita ja hömpötyksiä, on niin ikävä ♥
    Hei toi sun huulipuna!! Minkä merkkinen ja sävyinen se on?♥ ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I know u, höpö <3 Pitäisi vaan tosiaan muistaa tuo erityisherkkyys siunauksena niinäkin hetkinä, kun se ei siltä tunnu. Niin minäkin kaipaan, toivottavasti nähdään taas pian <3 Siis se on joku aivan supervanha Isadoran puna!! Sellanen ku Twist-up matt lips, sävy 52 Posh Peach. Vähä epäilen saako sitä enää mistään, tai onkohan toi puna oikeasti elossa enää.. :D

      Poista

Blog Design by Get Polished