6. lokakuuta 2019

ASUPOSTAUS PITKÄSTÄ AIKAA

Heippahei!  Edellisestä postauksesta on aikaa yli kuukausi, ja voin myöntää, ettei blogin päivittäminen oo ollut kovin ahkerasti mielessä. Uusi työ on vienyt mennessään ja aika menee ihan hurjaa vauhtia! Enää yksi viikko töitä, ja sitten onkin syysloma. Myös insta on elänyt hiljaiseloa stooreja lukuunottamatta, ja niitä yritänkin päivittää aina kun siltä tuntuu. Jotenkin silotellut kuvat ja laittautuminen eivät oo kovin inspiroineet täällä, joten oon sitten mennyt ihan fiiliksen mukaan - niin aion tehdä jatkossakin. Täällä se blogi odottaa niitä hetkiä, kun kirjoitusfiilis iskee. 

Myöskään asukuvia ei oo tullut otettua moneen kuukauteen, ja se herättää monenlaisia fiiliksiä. Toisaalta on ollut ihanaa ja rennompaa kun ei tarvitse stressata hyvien kuvien saamisesta, mutta toisaalta harmittaa se, etten oikein viihdy tällä hetkellä kameran edessä. Tänään kuitenkin kaivoin kameran pitkästä aikaa esille, kun lähdettiin Eskon ja Lumin kanssa ruskaretkelle. Saatiinkin ihania kuvia erityisesti meidän karvakaverista, ja niitä olisi tarkoitus hyödyntää mm. joululahjoja suunnitellessa!

 Ja myös joulu lähenee, ihanaa! Oon kyllä ehdoton jouluihminen, ja oonkin ostanut jo joulukalenterin, joulusuklaata ja glögiä. Ensimmäiset joululahjatkin on jo hankittu hyvä tovi sitten haha :D Mies jo yritti rauhoitella minua joulukalenterihyllyllä, mutta yhytin hänet samana iltana joulumusiikin valitsemisesta taustamusiikiksi! That's my man 

Oon tässä syksyn aikana ollut aika monenlaisilla fiiliksillä monenkin asian suhteen, ja vaikka koen olevani onnellinen ja voivani hyvin, syksy ei oo ollut kovin helppo.

Oon ollut paljon kipeänä, ja itse asiassa mittasin itseltäni viimeksi eilen lämpöä. Myös perjantaina tuli töissä fiilis, että nyt mahtaa lämpö nousta. Oon kuitenkin tämän taudin aikana ollut töissä kahta sairauslomapäivää lukuunottamatta, ja nekin oli kaksi viikkoa sitten.. Tämä sama tauti on nyt kestänyt 2,5 viikkoa, ja sitä ennen ehdin olla pari viikkoa terveenä edellisen taudin jälkeen. Oon melkoisen loppu tähän sairastamiseen. Oon käynyt työterveyshuollossa pariin otteeseen ja lääkäriaika onkin parin viikon päästä, jonne menen kunnon lista kädessä kertomaan vaivoistani. Myös verikokeissa pitää käydä ennen sitä. En koe itseäni enää erityisen sairaaksi, mutta kyllä tuollainen pienikin lämmön nousu harmittaa, varsinkin kun sitä jatkuu näin pitkään. 

Oon myös yrittänyt aloitella elämäntaparemppaa ja saada liikunnan osaksi elämääni, mutta eihän siitä oo tullut tasan yhtään mitään, kun jokaisen pienen toiveikkaan yrityksen jälkeen oot ollut pitkään kipeänä, eikä tervettä päivää vieläkään näy. Turhautuminen on ollut melkoisen suurta. Oon tehnyt itselleni kaiken maailman diagnooseja, ja ollut kesästä asti hyvin huolissani muististani. Oon aivan todella skarppi ja terävä tyyppi, joka muistaa aivan kaiken aina - tai ainakin ennen muistin. Enää en muista mitään. Joudun hakemaan asioita hirmu paljon, nimet unohtuu, yksinkertaiset sanat ja käsitteet unohtuu. Se on aivan todella pelottavaa, ja musta tuntuu että asialle hetken naureskeltuaan mies alkaa viimein uskoa etten oikeasti muista samalla tavalla, kun on tätä muutaman kuukauden seurannut sivusta. Palasin kuitenkin lukemaan ferritiinistä perjantaisen terveystarkastuksen jälkeen, ja käytännössä se selittäisi suurinpiirtein kaikki oireistani, joita alkaa olla jo oikeasti listaksi asti. Pieniä juttuja, joita kuitenkin kertyy ja jotka alkaa vaivata mieltä jossain vaiheessa enemmänkin. Rautaa en oo pystynyt syömään kun maha ei kestä oikein mitään valmistetta, mutta kävin kuitenkin työterveyshoitajan vinkistä ostamassa vielä Maltoferia kokeiluun. Toivon niin, että tällä yksinkertaisella asialla saataisiin nämä terveysongelmat kuntoon, ja että pystyisin tuota valmistetta käyttämään. Moni terveysalan ammattilainen on jo neuvonut mua käyttämään rautaa vuosittain useamman kuukauden putkeen, kun raudanpuute näyttää olevan elämässäni mukana kroonisena.

 Syksy on sisältänyt ihanien hetkien, ystävien ja koti-iltojen lisäksi myös suurta harmitusta auto-ongelmista. Vaihdoin rakkaan bemarini Audiin, ja sanotaanko näin, että auto-ongelmieni määrä taitaa olla vakio. Oon ajanut nyt vajaan viikon laina-Toyotalla, kun Audi on ostopaikassaan tarkemmissa tutkimuksissa ja ilmeisesti myös korjauksessa. Alunperin viaksi todettiin toisaalla vaihdelaatikko, joka tulisi vaihtaa, mutta nyt asiasta ei ole enää varmuutta. Jospa ensi viikolla oltaisiin vähän viisaampia. Se mikä tässä autoasiassa erityisesti rassaa, on se, että oon joutunut olemaan vähän joka paikkaan yhteydessä ja kuuntelemaan asioita joista en ymmärrä mitään, ja tekemään päätöksiä, joiden tekoon mulla ei ole valmiuksia. Mutta toivon, että tuleva viikko on tämän autoasiankin kanssa valaiseva ja helpompi, ja Audi pääsisi pian kotiin. Koko tämä tilanne on ollut niin surkuhupaisa ja surkeiden sattumusten sarja, etten jaksa sitä enää enempää avata. Tuntuu etten juuri jaksa siitä enää kenellekään edes puhua.

 Töissä menee aivan tosi kivasti! Vitsit että mä viihdyn uudessa työpaikassani hyvin, ja oon kokenut että uuteen työyhteisöön sujahtaminen on ollut helppoa. Toki on raskaita ja uuvuttavia päiviä, mutta yleisfiilis jää ehdottomasti plussan puolelle. Koen paljon onnistumisen kokemuksia, ja monet kohtaamiset ja keskustelut on todella antoisia ja tärkeitä. Onhan yläkoulu toki hyvin erilainen maailma kuin vaikkapa viime vuoden eskari, mutta yllätys on ollut hyvin positiivinen.

Loma tosiaan lähenee, ja me suunnataan ensi lauantaina Helsinkiin tupareihin. Siitä sitten lähdetään Tallinnaan pienelle visiitille, ja toivon että ehditään loppuviikosta Kuhmoonkin. Aion levätä, lukea ja neuloa. Sekä lipittää glögiä aivan valtavasti.

Postauksen kuvituksena toiminut asu on tosiaan jo viime keväältä, mutta samat jutut aika pitkälti on päällä edelleen.. :D Tuo ihana keltainen villakangastakki on kuin liimattu päälleni ja sama laukku on joka päivä olalla. Hame ja paita ovat vaihtuneet lämpöiseen neulemekkoon ja paksuihin sukkiksiin, ja nuo ihanat mieheltäni saadut Ted Bakerin arskat odottavat ensi kevättä. Saatiin jo viime viikolla Joensuuhun ensilumikin, ja nyt on kyllä ulkona aivan mielettömän kaunista, kun puiden lehdet ovat täydessä väriloistossaan. 

Ja tiiättekö mitä? Musta oli aivan hurjan kiva tulla pitkästä aikaa kirjoittelemaan. Ehkäpä asukuvailuun liittyvä mörkökin vielä häviää, ja esimerkiksi Tallinnassa saataisiin jotkut kuvat napattua. Silti en ota siitä stressiä, pääasia että nautitaan ja keskitytään hetkeen!

Mitä sun syksyyn kuuluu? Joko oot aloittanut jouluhöperöinnin?

Ihanaa ja antoisaa lokakuuta just sulle 

6 kommenttia :

  1. Oon jo ootellutkin postausta, ihanaa että se sieltä tuli!
    Pystyn kyllä samaistuu tohon unohtelemiseen täysin. En kanssa saa yksinkertaisia sanoja ulos suustani ja käsitteet katoavat todella helposti. Ihan hirveää ja pelottavaa, etenkin kun ennen on ollut niin skarppi.
    Ja haha, ihana en kestä mikä jouluhöperö oot<3 Pitäs kyl iteki ostaa ekat joulusuklaat ja glögit koska ne on parasta, oli vuodenaika mikä hyvänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, kiitos ihana <3

      No joo, se on kyllä tosi pelottavaa! Mä nyt päätin että ihan oikeasti aion tän asian ottaa lääkärissä esille, ja hoitaa kuntoon, koska ei tällaisen ikinä tarviisi olla normaali tila, varsinkin jos tietää ettei vastaavaa oo ollut aiemmin.

      Ne on! Eiköhän pidetä joku glögihetki lähiaikoina <3

      Poista
  2. Hei kiva lukea siulta postausta pitkästä aikaa! :) täälläkin blogi on tosin pysynyt jo tovin hiljaisena, enkä osaa sanoa milloin se inspis kirjoittamiseen taas tulisi.. Mutta aika näyttää!

    Harmi että siellä on ollut noin paljon vastoinkäymisiä syksyn aikana, joskus tuntuu että kaikki ikävät asiat kasaantuvat juuri samaan kohtaan :( Miulla tuli mieleen, että myös stressi saattaa vaikuttaa tuohon muisti-ongelmaan, itse olen ainakin huomannut itsessäni sen! Ja mitä tulee tuohon ferritiiniin, miun sisko oli käynyt rautainfuusiossa pitkään jatkuneen matalan ferritiinin vuoksi, ja siitä oli ollut suuri hyöty. Olisikohan siun mahdollista päästä sellaiseen? :)

    Tsemppiä syksyyn, kyllä asiat aina järjestyvät <3

    VastaaPoista
  3. Ihana oli huomata siun postaus! <3 Todella kaunis asu, tuo takki on niin herkullisen värinen. Upealta näytät näissä(kin) kuvissa! <3 :) Meillä onkin ollut puhetta tuosta siun voinnista, kurja kyllä kun on muuttunut vuosien mittaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole normiolotila, toivottavasti löytyy syy sille, mistä tuo johtuu! Itselle tulee mieleen vaan, että jotain muuttunut esim. ruokavalio/ muut elämäntavat, liika stressi tai se, että asioita on niin paljon yhtä aikaa "päällä", että muisti alkaa pätkiä. Uni vaikuttaa myös, miulla ainakin alkaa heti pätkiä, jos en saa tarpeeksi sellaista hyvää palauttavaa unta. Tälläisia mietteitä heräsi, itsellä ei ole raudan kanssa ollut ongelmia niin niistä en osaa sanoa mitään. :) Mut noi ainakin muuten tekee sellasta fiilistä, että aivot ja ajatukset ois sellasta höttöä.

    VastaaPoista
  4. Mun mielestä mä kommentoin tähän, mutten näköjään olekaan kommentoinut vaan lukenut vaan! :D No onneksi tulin tsekkaamaan uudelleen tilanteen ;) Olinpa iloinen kun huomasin sun postanneen pitkästä aikaa ja vieläpä asukuvia. Koska sun tyyli nyt on vaan sellanen mitä mielellään katson. Sulla on niin kovasti silmää pukeutumiselle, sun vaatekaapin kun saisin <3 ;) Tääkin asu ihan todella kaunis, sä vielä loistat nainen, oot niin upee ilmestys aina <3 Tuon sun takin voisin napata itelle ;)

    Mulla kävi vähän sama mielessä kuin mitä Milla oli kommentoinut. Stressi, univaje ja muut elämäntavat, voisko jokin olla muuttunut ja näin olla syy tuohon muuttuneeseen tilanteeseen? Jos lähtisi hivenen kokeilemaan muutoksia elämäntapoihin? Stressi nyt on vaikeampi selättää, kun se on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta jos sitäkin voisi lähteä jollain tapaa lievittämään. Toivon todella että syy tuohon löytyisi pian koska eihän toi nyt oo yhtään kivaa!

    Tsemppiä kaunokainen, olispa ihana jos sun asukuvailu mörkö häviäisi ja into kirjoitteluun taas palaisi, mutta tosiaan teet niin kuin susta tuntuu ja ihan ajan kanssa <3 Oot kultainen <3

    VastaaPoista
  5. Olipa kiva lukea sulta pitkästä aikaa postausta! Mutta kurjaa, että sun syksyyn on osunut noin paljon ikäviä asioita :( Onneksi olet sentään tykännyt työstäsi yläkoulussa ja jospa nuo auto- ja terveysasiatkin alkaisivat vihdoin selvitä!

    VastaaPoista

Blog Design by Get Polished